Goin' Where The Wind Blows

Heipparallaa lukijat! 

Blogi on ollut _taas_ hiljaisena, johtuen edelleen motivaation puutteesta eikä ole ollut aikaa blogille lainkaan. Päätin kuitenkin nyt vääntää postauksen liittyen viime aikaisiin tapahtumiin ja fiiliksiin. Tässä on kaikenlaista tapahtunut, mutta taidan kertoa vain päällimmäisenä olevat asiat, vain niillä on nyt tällä hetkellä merkitystä. :)

Jos joku nyt ei vielä tiedä mistä on tällä hetkellä kyse, olen huomenna lähdössä työssäoppimaan Doncasteriin, Englantiin. Siellä on koulu nimeltä Doncaster College, jossa on viisi eri kampusta ja me olemme luokkakaverin kanssa menossa yhteen kampukseen, jossa hoidetaan tuotantoeläimiä, pieneläimiä, eksoottisia eläimiä ja hevosia. Työssäoppiminen kestää viisi viikkoa, eli varsinaista työssäoppimista on 4 viikkoa ja viides viikko menee  maahan tutustumiseen, kulttuuriin yms. Topin aikana en valitettavasti päivitä omaa blogiani, mutta meidän seikkailuja voi seurata toisesta blogista. Se ei vielä ole valmis eikä sisällä vielä postauksia, mutta pistän siitä linkkiä tulemaan pienmuotoisessa postauksessa ensimmäisen viikon aikana tänne, niin ette jää kaikesta ihan paitsi ;)

tumblr

Fiilikset ovat hyvin sekavat. Mua ei jännitä, mutta olo on tavallaan odottava ja hieman väsynyt. Olin eilen kapakassa juhlimassa tulevan ulkomaan topin alkamista ja viimeistä vkloppua Suomessa. Oli kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa kapakassa kera huurteisten. Tuli eilen haikea fiilis lähteä kotoota kylille, kun kaikki eläimet ja perhe jäivät kotopuoleen. Yhteydenpito jää vähemmälle, mutta onneksi on Skype olemassa, jonka kautta olla sitten yhteyksissä kotiin. Olen tottunut olemaan yhteyksissä vanhempiin tiiviisti, tulee olemaan hieman tiukkaa, mutta en mä ehkä kuole siihen, jos muutama puhelukerta jää välistä. 

tumblr

Olen koittanut valmistautua tulevaan toppiin parhaani mukaan. Tässä vaiheessa pitäis varmaan lyödä pesismailalla päähän, että alkais tuntumaan jossain, en todellakaan tiedä onko se hyvä asia, että mua ei ole jännittänyt topin lähestyminen ollenkaan.. :D 

Odotukset ovat kuitenkin korkealla. Maltan tuskin odottaa, että nään maaseudun maisemat, Lontoon kirjavan kaupungin ja kokea kivaa topin aikana. Haluan tutustua uusiin ihmisiin, ottaa uutta oppia vastaan ja kehittää itseäni eläinhoitajana ja ihmisenä ylipäätään. Pyrin olemaan avarakatseinen asioille ja olla ressaamatta liikaa, mitä eteen ikinä tulee vastaan siellä. Ottamaan reissusta kaikki irti mitä saan. Tällaisia tilaisuuksia on vähän ja näitä tulisi käyttää juuri silloin, kun niitä tulee vastaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin blogi hiljenee ja toivottavasti herää eloon kesällä, kun pääsen Englannista. :) 

tumblr

In a world that's not always as it seems, Every corner we turn only leads to another, A journey ends, but another begins

"Tell everybody I'm ob my way New friends and new places to see With blue skies ahead yes I'm on my way  And there's nowhere else that I'd rather be
Tell everybody I'm on my way And I'm loving every step I take With the sun beating down yes I'm on my way And I can't keep this smile off my face."

Moi vaan kaikille pitkästä aikaa! Mitäs teille kuuluu? Mulle kuuluu kerrankin hyvää! Kaikkee kivaa on ilmassa tällähetkellä. Tätä biisiä on tultu kuuneltua aina vaan uudestaan ja uudestaan ja voin kertoa, että sille on syykin. Keväällä, maalis-huhtikuun puolella mulla on ulkomaan työssäoppiminen ja kohteena on Englanti! Mun piti saada kaikki asiat selvitettyä, ennen kuin pystyin ilmoittamaan tämän julkisesti kenellekään. Halusin olla varma asioista, että se onnistuisi. Ja hittolaine, se onnistuu! Nyt vaan odotellaan, että opettajat saavat englantiin yhteyttä ja siitä eteenpäin sitten taas tiedetään vielä enemmän. Tämä biisi antaa jollain tapaa voimaa ja uskoa siihen, että kyllä mä pystyn tähän, varokee vuan, täältä mä tulen! Vaikka mulla on puhehäiriö, se ei estä mua lähtemästä ulkomaille ja englantini on hyvin sujuvaa. Olen saanut opettajilta kehuja siitä ja saankin englannista kolmosen päättötokariin. Sekin antaa jo tosi paljon itsevarmuutta ottaa iso askel tuntemattomaan. Aion ottaa työssäoppimisesta ja itse Englannista kaiken irti, mitä sieltä saan. Sinne on vielä aikaa, mutta odotan sitä niin innolla! 
Tässä nyt ollaan joululomalla, vihdoin ja viimeinkin. Olenkin jo loman tarpeessa, koulu on imenyt musta viimeisetkin mehut ja nyt kaipaisin vain rentoutumista ja kaupunkioloista pois joskikin aikaa. Viime aikoina on ollut kaikkea mukavaa: Pari viikkoa sitten olimme isäni kanssa Jarkko Aholan konsertissa Kuopiossa ja viime viikon torstaina oli Raskasta Joulua poppiin konsertti. Molemmat olivat ihan huippuja, kyllä mä vaan tykkään näistä suomalaisista metallimuusikoista ja niiden panoksesta metallimusiikkiin. Isäkin tykkäsi keikoista ihan älyttömästi. Puhuttiin noista keikoista ja musasta vielä monta päivää keikkojen jälkeen ja äiti vain pyörittelee silmiään meidän jutuille. :D  Ylihuomenna on isän 60-vuotissynttärit ja isot pippalot on luvassa. Mun juhla- ja valmistujaismekko tuli tossa viime viikolla postiluukusta ja voin sanoa, että se on I H A N A. Teen siitä oman  postauksen, kunhan saan seuraavan kerran aikaa postauksen tekoon. 
Mulla olisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta jospa kuvilla saisin enemmän kerrottua kuin kirjoittamalla jäätävän pitkää romaania mun menoista ja meiningiestä :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan kaikille hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta! En tiedä, lähdenkö uv:ta juhlimaan vai olenko vain kotioloissa, mut pitää katella!

Let your spirit free, through window of your mind, Unchain your soul from hate, all you need is faith

(Pirhana vie kun kesti pitkään saada linkki pelkkänä palkkina näkymään, nyt on voittajafiilis noiden koodien säheltämisen jälkeen, jesjes!......)

Oih, mikä biisi WASPilta, rakastanrakastan♥ kasari on pop. Ja Within Temptationin versio Titaniumista on niin mahtava, että se kuulostaa paremmalta kuin alkuperäinen biisi. me likess.
Mulla ollut tohina päällä, etten ole kerinnyt taas tänne päivitellä viime päivien meininkejä. Mulla aika menee yksinkertaisesti kortille, kun töitä tekee tallilla, on ihan sippi ja kotosalla on sitten joko navetalla isän kaverina tai katselen elokuvia silmät ristissä, että jaksais pysyy hereillä iltaan saakka. Please, forgive me guys! Lupaan ryhdistäytyä postauksien kanssa.Vielä ois viikko jäljellä työssäoppimista. Tosi nopeesti menee tää aika taas, vaikka tekee joka päivä samoja asioita samojen eläinten kanssa. Mut ne päivät, ne eivät koskaan ole samanlaisia. Aina oppii jotain uutta ja kaikenlaista sattuu hevosten kanssa - niin hyviä kuin huonoja kömmähdyksiä. Voin sanoa, että mulle on sattunut hevosten lisäks muiden isojen eläin kanssa vaikka sun mitä. Milloin jäänyt lehmän alle juoksumatoks, jäänyt puristuksiin, tullut jahdatuks laitumella, voi herttileijaa sentään! Näitä sattuu, vaikka kuinka olisi varovainen ja varuillaa elikoiden kanssa. Onneks ei kuitenkaan jopa päivä ole eläinten runnottavana, sit ois syytä miettii, et mikä saattaa olla vialla.... :D
Olen toisaalta iloinen, että toppi loppuu pian. Onhan tässä ollut pitkä työputki päällä! Pääsee kouluun pitkästä aikaa ja näkee kavereita, mut tuleva jakso ei mun motivaatiota nosta kirveelläkään. Kolmen viikon sisään pitäis käydä kolmea eri kurssia läpi ja niistä kaks on sellasia, et ne ei oikeen kiinnosta mua: Kemia ja pieneläinten hoito/perinnöllisyyden perusteet ja koiran jalostus. Mä kuolen noille tunneille, varsinkin kemian tunneille, kun oon siinä niin huono :s En sillä sano, etteikö noista oppisi mitään ja että uusi tieto asioista on hyvä asia, mutta mä tiedän, että tuun olemaan tulevaisuudessa enemmän tekemisissä tuotantoeläinten kanssa, koen ainakin tuon koiranjalostushomman jossain määrin turhaksi. Tuotantoeläinten hoito/ kotieläinjalostus kurssi pelastaa, kun on ees yks kurssi lyhyehkössä jaksossa, joka itseään kiinnostaisi. Se on vain kolmen viikon rumpsi, sit pääsee hiihtolomalle.

Sain valmiiksi mun ennakkotyöni SakuStarsiin, mutta en tiedä saako sitä nyt julkaista missään, joten päätin olla laittamatta kuvaa siitä, mut laitan sen myöhemmin esille blogiin, jos olen päässyt kisaan osalliseksi. Työn teemana piti siis olla aurinko ja energiaa ja nämä asiat pitää tulla esille piirroksessa, biisissä, runoissa tms. Mut suostuteltiin osallistumaan tähän kisaan, kun eräs opettaja ihastui mun piirroksiin. Opettaja lähettää työt tuomareille ja muutaman viikon (?) sisään saan tietää, olenko päässyt kisaan vaiko en. Sitten varsinaiset kisat on Vaasasssa. Tää mun ennakkotyö on faktiota (=faktaa ja fiktiota samassa), että saa nähä, onko se tuomareiden mieleen ja antaako se hyvän syyn päästä kisaan. Pidetään siis peukut ja varpaat pystys!
Mulla on vaikee valinta kesän festareiden kanssa. Nummirock houkuttelee mua kovasti mahtavalla bänditarjonnalla (WASP, Poisonblack, Turmion kätilöt yms), mutta matka sinne on hankala ja huokeita majoituspaikkoja Nummijärven lähistöllä tosi vähän (telttailu ei tuu kysymykseenkään, ellei sit joku porukka lähe messiin). Kyllä ärsyttää, ärrinmurrin! Se festari jääköön sit näkemättä.. Sit aloin tsekkailee muita festareita, osa festareista ei ole edes päivitellyt sivuja tälle vuodelle ja joissaki on taas vain muutamia artisteja julkaistu eikä nekään hirveesti ole houkuttanut mua lähtemään. Ei pitäis vielä hätäillä, on vasta helmikuu ja festareiden järjestäjät alkavat vasta nyt niitä tulevia tapahtumia kehitteleen. Aloin oleen epätoivonen, mut sit tsekkasin Qstockin sivuja ja siellä mainittiin Volbeatista ja että heillä on tänä kesänä ainoa Suomen keikka siellä! Voisin jopa harkita tuota festaria, kunhan he alkaisivat julkaista lisää muita bändejä. Volbeat on mieletön bändi, mutta kertaakaan ole päässyt todistamaan sitä livenä. Nyt kun kesäl pääsis nii ois helekatin bueno! Mut pakko sanoo, että tämän kesän festareiden bänditarjonta on aika kehnoa. Ei oikeen missään ole hyviä bändejä tarpeeks, minne oikeesti lähtis täältä Jumalan perskannikoiden välistä kahtomaan. Käyttekö te kesällä festareita? Jos käytte, niin mikä/ mitkä festarit ovat mielestänne hyviä?

 

Jonain päivänä mä lähen pittiin mukaan. Ehkä. tumblr

...........tai WOD:iin eli Wall of deathiin. En ainakaan heti ensimmäises rivis. huiiikeeee. tumblr

tumblr

weheartit.com

quoteko.com

Our nature does not change by will. In the winter, 'round the ruined mill, the creek is lying, flat and still; it is water, though it's frozen.

Maanantai, tämän päivän työt tallilla pulkassa ja kolmas viikko lähti käyntiin! Tuntuu siltä, kuin olisin aloittanut työssäoppimisen vasta eilen :o Ei ole kuin tämä ja ensviikko jäljellä (ja vielä sen lisäks yks viikko, mut se tulee sit kevääl vastaan). Noin muuten ei ole maailmanmullistavaa tapahtunut, kävin viime lauantaina äitini kanssa keskustassa kahtelemassa mulle uutta juhlamekkoa. Isäni täyttää 60 vuotta ja hän pitää isot kemut, joten niihin pitäis pukeutua juhlavasti. Juhliin on vielä vuosi aikaa, mutta käytiinpähän kattomassa Lilla Annican mekkoja, mutta mekkotarjonta ei ollut hyvästä päästä. Mulla on tarkka maku millasen mekon pitää olla ja kaupan mekkojen koot olivat liian pieniä mulle. Pirhana kun tekevät niin pieniä pukuja laihoille immeisille.....Viime postauksessa on myynnissä oleva juhlava mekko, joka ei enää mahdu päälleni, muotoja ja kiloja tullu lisää vuosien aikana :s Ostakaa ihmeessä pois, hyvä mekko on! Kävin myös baaris pitkästä aikaa, mut kaveri tuli kipeeks enkä saanu ketään muuta lähtee messiin, en halunnu jäädä kämpille makoilee vaa otin riskin ja lähin yksin baarikadulle kuleksimaan. Näin tuttuja siel joo ja oli kivaa, mut aina ois parempi jos ois se yks ja sama kamu, jonka kans kulkee tuolla, mut no can doo, sellast sattuu.

Ostettiin äiteen kanssa lemmikkikaupasta kisuille tollanen hieno raapimispuu pienellä hökkelillä ja parilla tasolla höystettynä. Hankittiin sen lisäks vielä kissanminttua, että ne kiinnostuis raapimispuusta kunnolla ja piristäis niiden mieltä ;) Viuhti varsinkin tykkää nukkua välil tuos alhaal olevas hökkelis ja ylimmäl tasol.

Tänää oli työntäytteinen päivä tallil, kun oli hiittipäivä hevosilla. Aina kun sain valjastettua yhen hevosen valmiiks, ulkoa tulee reenattu, hikinen hevonen ja eikun heti riisumaan valjaista. Valjastin tänään 5-8 hevosta ja sen tuntee kyllä käsissä, huhhuuu. Kädet ja koko roppa huutaa hoosiannaa, kun rymyää niiden valjaiden, kärrien ja suojien kanssa hevosten ympärillä. Mut kyllä huomaa hyvän työn jäljen ja oman kehittymisen valjastamises ja muissa asioissa, kun ainakin osa niistä opituista asioista on jääneet mieleen ja osaan valjastaa lähes rutiininomaisesti.

Liityin tossa joku aika sitten Netflixiin ja pakko sanoa, että sivusto no huippu! Oon löytänyt tosi paljon kivoja sarjoja ja leffoja mitä kattoo, mut välillä elokuva- ja sarjatarjonta pyörittää samoja ehdotuksia, kun etsii seuraavia sarjoja katottavaks. Mua harmittaa sivustossa se, että sieltä ei löydy niitä sarjoja, mitä pyörii tällä hetkellä telkkarissa, kuten Sleepy Hollow, Under The Dome ja Revolution. Nyyyh. Ei nimittäin joka viikko ( ainakaan topin aikaan) jaksais oottaa sinne kymmeneen, että sais kattoo sen yhen jakson lempisarjasta, kun voisi mennä nukkumaan ja saada nukuttuu hyvin, kunnes herätyskello pirahtaa kuudelta aamusta. Tunti sinne tänne ei oo ihan sama :s

Nyt kun tuli puhe elokuvista ja sarjoista, haluan mainita erään elokuvan joka on ihan sairaan huono ja täysi läppä. Ja miksiköhän? Siis se on niin uskomattoman läppä, et en oo aikoihin törmännyt sellaiseen paskapläjäykseen. Sori, voimasana. Kuitenkin, leffan nimi on Sharknado ja kuinka nimihän kertoo pyörremyrskystä, joka on nostanut merestä pyörteen mukana valtavia haikaloja ja heittelee niitä sinne tänne kaikkialle ihmisasutuksiin aina LA:.n sydämeen. Ja kaikista parasta tässä on se, että nää hait äpöstää kaikki vastaan tulevat ihmiset kuivalla maalla ja kun vettä kertyy tulvien ja myrskyjen myötä, nää sankarit uiskentelee millon autoteillä, jalkakäytävillä tai vaikka sun uima-altaallas. Leffassa nähdään myös tissiä ja persettä ja sehän lisää vaa elokuvan mahtavaa suosiota.............. not. Mä en nää täs elokuvas oikeesti mitään hyvää. Ihmisten raajoja revitään ja veri lentää kuin anime-elokuvissa ja hait lentää ja örveltää minkä kerkeevät. Ei saateri sentään. Leffa ei ollut ede pelottava. Ei missään muodossa. Mä vaa nauroin. Ei ansaitse yhen yhtäkää tähteä. Katsokaa traileri nii tiedätte mistä puhun. Vaihteen vuoksi otin esille huonon elokuvan, jota arvostella ja lytätä kunnolla. Totaalisen surkea. Ei edes haitkaan näyttäneet siisteiltä tossa elokuvassa.

Limitless undying love, Which shines around me like a million suns, It calls me on and on across the universe

Hellou! Mitäs teidän päivään kuuluu? Mulle oikein hyvää, ei ole oikeastaan mitään uutta tapahtunut, muuta kuin että sain eilen potkun pohkeeseen eräältä lämppäriltä, kun ori oli niin malttamaton ja täynnä virtaa. Kivan kokoinen mustelma on oikeas pohkees, mut ei onneks sattunut sen pahemmin, joten no panic! Tänään pääsin vielä aikaisemmin tallista. Pakkasta oli huikeat -28*C, että siinä kelissä ei ole mukavaa reenata hevosia eikä se tuntuis kivalta hevosistakaan.. Kerkesimme vaan hevoset viedä ulos, luoda paskat karsinoista ja tuoda ne kaikki takaisin tallille. Eipä sit mulle ollut mitään hommia, joten sain lähteä kotiin. Ei kait siinä, jospa huomenna pakkanen olisi lauhtunut. Ei oikeen huvita lähteä tuohon ilmaan lenkillekään, nassu ja kätöset jäätyy heti, thyii!

Mulla on uusia kuvia pitkästä aikaa ja innostuin muokkaamaan ihan urakalla! Yhdistin erilaisia universumi kuvia omiin kuviin ja säätelin sävyjä. Jostain syystä oon ihan hullaantunut universumikuviin ja niiden väreihin, ne on jotenkin siistin näköisiä! Teinpä myös uuden bannerikin, mitä mieltä olette siitä? Itse tykkään kovasti! Edellinen oli ihan jees, mut tuohon tykästyin enemmän. Esittelen tässä myös tätä ihanaa, hihatonta farkkukauluspaitaa, jossa on valkoisia tähtiä. En ole päässyt tätä kunnolla käyttämään, koska kylmät säät, mutta tää on törkeen ihana! Jotenkin kesäinen, rento, raikas ja hoikistaa kivasti :>

Mutta asiasta kukkaruukkuun, mulla on myynti-ilmoitus erästä juhlavasta vaatteesta: olisin myymässä mun juhlamekkoa pois, jota on käytetty tosi vähän, mutta se on hyvässä kunnossa. Mekossa on niskaan kiinnitettävä lenkki, selkäpuoli paljas, väri vihreä-kullan sekoitus, rintaneula keskellä mekkoa, vetoketju selkäpuolella ja helma ulottuu yli polven. Mekon merkki on DOLLAR ja koko M. Hintana 100e ja postikuluista otan 4e. Maksu mieluiten tilisiirrolla ensin ja sitten pistän mekon tulemaan postissa. Jos mielenkiinto heräsi, ottakaa yhteys blogin tai facebookin kautta nimellä Emma Laitinen :) Ottakaa ihmeessä yhteyttä jos kiinnostaa!

Puku edestä ja takaa. Kuvassa oleva huivi ei ole myynnissä.

Tarkempaa kuvaa rintaneulasta.

Puku päällä. Meitsin riparikuva, voi elämä mikä lättänaama.. .___.

Ja voihan korvamato, mut koukuttava korealainen biisi pitkästä aikaa!

All I want is the wind in my hair to face the fear but, not feel scared

Tänään on ollut harvinaisen kiva maanantai. Ei vituttanut yhtään eikä tallilla ollut tänään paljon hommia hevosten kanssa. Pakkaskeli oli sen verran pureva (-22*C), että kaikkia hevosia ei treenattu tänään kun vain muutama niistä. Eipä lyhyt työaika minua haitannut, musta on ihan jees että välillä on lyhyitäkin päiviä. Kelin kanssa pelataan, että pystyykö hevosia treenaamaan vaiko ei.  

tumblr

Päiväkahvin jälkeen työpäivä periaatteessa loppui, mutta auto ei kerinnyt olla kovin pitkään lämmityksessä kuin jonkun puolisen tuntia. Aika piti saada kulumaan edes tasaan asti, että se olisi tarpeeksi lämpiytynyt piuhoissa. Juuri silloin muistin mun open kehotuksen hevosenhoidon tunneilta, että jos sattuu olemaan hetkiä, ettei ole mitään tekemistä tai on joutoaikaa, käyttäkää aika hyödyksi ja menkää ulos katsomaan hevosia. Tarkkailkaa niitä ja niiden käyttäytymistä. Päärin ottaa neuvosta vaarin ja menin yhelle tarhalle, missä oli kolme tammaa ja kaikilla varsat samassa tarhassa. Siellä varsat olivat omien mammojen vierellä ja söivät rauhassa heinää. Sit kun minä tulin portille niitä katsomaan, suomenhevostamma nosti päätä ja katsoi mua vähän aikaa. Se tuli portille tarkastelemaan minua, vaikka en kutsunut sitä. En  muistanut sen tamman tai varsan nimeä. Varsakin tuli mammansa viereen, mutta vähän taaemmas jäi. Mulla oli käsissä isän vanhat rukkaset ja maiskuttelin varsaa tulemaan lähemmäs. Se katsoi mun rukkasta hassusti ja haisteli sitä joka puolelta. Se ei antanut silittää, mutta rukkanen oli sen verran kiinnostava, että se tarkasteli joka kohdan ja halusi jopa maistaa sitä. Taisi olla pahanmakuinen rukkanen, kun varsa puisteli päätään ja ilme oli sen näköinen :D Koitin kevyesti silittää varsaa turvasta ja ylähuulellaan se leikitteli mun rukkasen kanssa. Hihi, voi että miten suloinen se oli! Varsan emä taas katsoi mua siihen malliin että mitä hemmettiä sä teet mun vauvan kanssa, mut se ei kuitenkaan kokenut sitä tilannetta uhkaavaksi, mikä oli hyvä asia. 

Iih miten suloisia! | horsenation.com

Sitten tuli lämppäritamma (lämminverinen) varsansa kanssa portille ja sekin katsoi sitä touhua epäilevän, mutta kiinnostuneen näköisenä. Lämppärin varsa oli hieman arempi, mutta siitäkin kyllä huomasi, että rukkanen kiinnosti sitä. On ne hevoset sitten niin uteliaita! Pakkanen alkoi purra niin kovasti varpaisiin, että sanoin heposille heipat ja menin työnohjaajalta kysymässä olisiko hänellä vielä jotain töitä mulle. Eipä hänellä ollut ja päästi mut kotia lähtemään.  Auto lähti onneks hyvin käyntiin, ku se kerkesi olla tunnin lämmitettävänä ja pääsin turvallisesti kotiin. 

Voin sanoa, että eläinten laumakäyttäytymisestä ja niiden välisestä sosiaalisuudesta oppii tosi paljon. Vaikka hevosilla on hyvin tarkka arvojärjestys, ovat ne keskenään kuitenkin hyvin sosiaalisia ja läheisiä. Ne pitävät yhtä ja toisistaan huolta niin hyvässä kuin pahassa, muuten ei lauma pysy kasassa. Kaikkea tietoa ei tarvitse lukea kirjoista tai katsella dokumentteja telkkarista. Sen kun menee ulos ja seuraa eläinten temmeltämistä. Siinä tuli itselleen tosi lämminhenkinen fiilis ja musta eläinten käyttäytymisen tulkinta on todella kiehtovaa. Silmä harjaantuu tulkitsemaan eläimen ulkoista hyvinvointia ja huomaamaan pienimmätkin ei-normaalit asiat, kuten ontumisen.  Ja mikä voisikaan olla ihastuttavampi näky kuin varsan ja emän välinen vahva side sekä iloisesti kirmailevat varsat. Näimpä muuten tässä yks päivä hauskan tilanteen, kun yksi lämppärivarsa kirmasi aika kovaa vauhtia tarhassa, se veti hienot lipat yhessä kohdassa ja uppista keikkaa - varsa lensi persiilleen hölmistynyt ilme naamalla. Voi elämä miten paljon nauroin sen jälkeen! :D Sit se nousi ylös, katsahti sitä paikkaa, mihin se lensi ja äkkiä pinkaisi mamin luokse. Voi pientä! 

Minä ja mun heppahöpötykseni. Tähän loppuun vielä inspiroivia gifejä hevosista. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! ♥

tumblr

awesomesauce.forumatic.com/

http://imgfave.com/

http://wifflegif.com/

Hajosin. photobucket.com

Sometimes it's ok if we lose our minds, Sometimes it's the only way out to fight

Se ois torstai ja kohta ensimmäinen viikko on ravitallilla vietetty! Oon viihtynyt kyseisellä tallilla hyvin. Kuten aikaisemmissa postauksissa olen maininnut, töitä on riittänyt tosi paljon, mutta joinakin päivinä työt tehty niin reippaasti, että olen päässyt aikaisemmin lähtemään kotiin tallilta. Päivän aikana valjastan ainakin 5-7 hevosta: Ottanut hevoset sisälle, silat selkään, kärryt perään, ohjaimet + suitset päähän ja hevosesta ja treenin rankkuudesta riippuen suojat ja pintelit jalkoihin. Treenauksen jälkeen kamat pois, loimea selkään ja heppa pistetään lepäämään karsinaan. Näitä oon tehnyt tällä viikolla paskanluonnin sun muun lisäksi, mut mä tykkään näitä tehdä! Käytännön työt ja kun se on mieleistä, sitä myös tekee mielellään. Tallin hevosia on helppo käsitellä, mitä ne nyt välillä rauhattomasti tepastelevat paikoillaan, mutta kyllä niiden kanssa pärjää :)

Olen tosi yllättynyt siitä, miten nopeasti olen oppinut osan asioista niin lyhyessä asiassa. Osaan aika hyvin laittaa hevoset treenikuntoon eli valjastaa sekä pikalukolliset että remmeillä kiinnitettävät ravikärryt siloihin.  Välillä unohtuu joku juttu laittaa kunnolla kiinni, mut kyllä ne ajan kanssa muistaa kaikki asiat ja pyydän aina tarkistamaan työnohjaajaa, että onhan kaikki napakasti kiinni ja oikein. En saa itselleni rauhaa jos en saa varmuutta siihen, että kaikki on tehty oikein :D En ole vielä päässyt ajeleen tai hiittaamaan, mut jospa jossain vaiheessa pääsisi sitäkin kokeilemaan Kyllä huomaa kropasta ja sormista, että töitä on tehty kovasti tällä viikolla: Kroppa on aina työpäivän jälkee aivan raukee, sormenpäät on punaiset ja karkeat kuin hiomapaperin pinta ja kotiin tullessa on jumalaton nälkä. Kyllä se nälkä kasvaa kun paiskii töitä kovasti! 

Kävimpä eilen valokuvaamassa pitkästä aikaa, kun pääsin vähän aikasemmin töistä. Ilma oli niin huikee ja aurinkoinen, että heti kun pääsin kotiin, nappasin kameran, lisäsin vaatetta ja eikun kuvaamaan luontoa! En edes muista, millon viimeks oisin kuvannut kunnolla. Käykäähän tykkäämässä mun Emma Laitinen photography Facebook sivua, jos haluatte nähdä lisää kuvia tai ottaa vaikka yhteyttä, jos tarvitsette kuvaajaa erilaisiin juhliin, keikoille kuvaamaan yms :)

Viikonlopuksi ei ole mitään suunnitelmia. Taidan kuitenkin olla himas ja siivota navetta äiteen kanssa. En ole vieläkään aloittanut SakuStarsin ennakkotyön tekoa, ei oo ollu inspistä ja pitäis varmistella joitain juttuja työhön liittyen. Saapa nähä mitä siitäkin tulee vai tuleeko yhtään mitään!

Uusia bändilöytöjä taas, tosin  eivät ole youtubesta vaan Radio rockista. Tää on sitä musaa, mistä nautin suuresti. Varsinkin You don't remember, I'll never forget on perhanan rautainen biisi, johon rakastuin heti ensikuuntelulla. Aijjaii!♥

Will I find something in there, To give me just what I need, Another reason to bleed, One by one hidden up my sleeve

Unirytmi tuhannen sekaisin ja samaan aikaan jännitys kasvaa vatsanpohjassa. Toppipaprut on kunnossa,  kamat ja vaatteet haettu kämpiltä himaan ja nyt vaan jännitetään huomista. Uaaah, toivottavasti kaikki tarvittava on mukana ja että muistaisin ottaa ne ekana päivän mukaan. Saa nähä tuleeko uni ollenkaan illalla, kuudelta aamulla olisi herätys, ouuch. Aikaiset herätykset aamusta ei oo kiva juttu. Luvassa pirusti töitä hevosten kanssa, mut kaikesta huolimatta fiilis on kuin elokuvissa:

Osan ajasta vietin lyhyen reissun Jyväskylässä pikkuveljen kanssa. Veli oli osallistunut rapikisoihin ja pyysi mut messiin, kun hän ei ketää muuta saanut matkaansa. En maininnut FB:ssä tai muualla Jklään tulostani, koska en todellakaan tiennyt, olisiko mulla aikaa nähdä ketään kavereita lyhyen reissun ja suht tiukan aikataulun takia, joten rakkaat jkläiset: Älkää suuttuko mulle!   Oon tulos Jklään seuraavan kerran huhtikuussa Stam1nan keikkojen merkeis, jos ette vielä sitä tienneet :)

Kuitenkin siinä kävi sillai, että en saanut aikaani kulutettua siellä rapkisois mitenkään. Suomalainen rapmusa ei valitettavasti ole mun suosikkigenrejä ja mun osa siellä ei olisi ollut kaksinen: Istua liian pehmeissä, upottavissa sohvissa ja kitata siideriä yksinään. Pitkän keskustelun jälkeen veli päästi mut keskustas käymään ja sainpa jopa seuraakin illanviettoon. Parissa baarissa tuli käytyä ja voi että oli hauskaa! Fiilis muuttui heti pirteemmäks, kun sattumalta tuli törmättyä tuttuihin opiston ajoilta pitkästä aikaa. En nimittäin olisi uskonut, että olisin törmännyt tuttuihin ihmisiin Jklässä. Ilta oli todella onnistunut, ja olot seuraavana päivänä sen mukaiset, mut pikkuvikoja! En tiedä mitä illasta ois tullu, jos en olisi lähtenyt keskustassa käymään. Juna lähti  lauantaina Iisalmeen jo kymmenen tietämissä, olisin halunnut viettää vielä yhden päivän jkässä, mutta se jää seuraavaan kertaan. Kuvia kyseiseltä reissulta ei tullut otettua, koska oli pientä kiirettä niin ei siinä hötäkässä kameralla räpsimistä tullut missään vaiheessa mieleen. 

Jotta mulla olisi jotain postaamisen arvoista kerrottavaa, mulla on taas uus animesarja kierroksessa. Night Head Genesis kertoo kahdesta pojasta, joilla on supervoimia. Vanhempi veli Naoto pystyy ajatuksen voimalla tekemään monenlaisia asioita. Nuorempi poika Naoya pystyy lukemaan ihmisten ajatuksia ja jos joku koskettaa häntä hiuskarvallakaan, hän näkee hänen menneisyytensä ja ajatuksensa. Näiden lisäksi hän pystyy aistimaan asioita ja jossain määrin näkemään tulevaisuutta. Heidät viedään nuorena pois kotoa, koska vanhempansa pelkäävät heitä voimiensa vuoksi. Muutaman vuoden kuluttua Kiriharan veljekset karkaavat tutkimuslaitoksesta maailmalle. Siitä alkaa heidän matkansa tuntemattomaan.

Juoni animessa on todella koukuttava, mutta siihen pitää keskittyä, jos haluaa pysyä juonessa mukana. Itse tajuan siitä suurinpiirtein, mut välillä tipahdan kyydistä, että mistä olikaan nyt kyse. Myös animen musiikki muistuttaa häiritsevän paljon X-Filesin tunnaria. Olen tästä todella hämilläni. Animesarjakin muistuttaa X-Filesiä, vaikka juonet ovat täysin erilaiset. Suosittelen katsomaan, jos oikeesti jaksaa keskittyä katsoa vaikeaselkoisen juonen omaavaa animesarjaa, tämä sarja nimittäin vaatii sitä. Muuten on tosi mielenkiintoinen ja jännitystä mahan täydeltä!

Tässä traileri animesarjasta:

Every time your heart sings, Hey don't you know, Hey don't you feel this, Good times round the corner

Heimoi kaikki lukijat! Tästä lähteekin vuoden ensimmäinen postaus :) Tässä on ollut taas niin kauhiasti puuhaa ja asioiden selvittelemistä, että pää menee niistä aivan pyörälle. Päädyin siihen tulokseen, että lomituspalvelulla ei ole minulle tarpeeksi töitä tammikuulle, joten päätin järkätä hevosenhoidon työssäoppimisen tälle ajalle. Mitä sitä kotona makoilla ja pyöritellä peukaloita, kun voisi saada aikaseks jotain järjellistä tekemistä? Ihme kyllä se hevosen työssäoppiminen passasi opelle ja toppipaikan ohjaajalle, jolle olin soitellut jokunen aika sitten. Kävin tänään aamupäivästä isän tykö toppipaikassa kahveella ja tsekkaamassa tallia. Olen siis menossa ravitallille työssäoppimaan ja se oikeasti kestäisi 5 viikkoa, mutta koska koululla sopimusten teko kestää ja mulla koulu jatkuu topin jälkeen, niin kerkeen sen 3 viikkoa tehdä ja suorittaa sen sitten loppuun keväällä, jolloin olisi se varsinainen työssäoppimisaika. Kyseisellä tallilla on 23 ravihevosta, suurin hevosista on tuotu valmennettavaksi tuolle tallille ja paikka itessään vaikuttaa todella hyvältä. Myös toppiohjaaja ja muut ihmiset ovat tosi mukavia ja osaavia. Kaiken huipuks sain toppipaikan isän kautta ja matkaa tallille on joku 10 kilsaa eli lon ähellä mun kotipaikkaa. Voin kulkee kotoa käsin tallille autolla eikä tarvitse ravata kaupungista asti. Kyllä vaan nuo suhteet on huippu juttu, ois muuten ollut sormi suussa, että minnekkä sitä pääsis työssäoppimaan :D 

Uusi vuosi meni kaverin kanssa bailatessa ja oli ihan huippu ilta! Juotiin kuoharia, juteltiin kaikkee, katottiin ikkunasta rakettien pauketta, pelattiin moldovalaista juomapeliä, joka oli hauska, mutta saakelin petollinen. Viina nousi päähän aika nopsaan, että huhhu! Baariin eksyttiin joskus vähän ennen yhtä ja porukkaa oli ihan törkeesti! Minnekään mahtunut istumaan ja juomien tilatessa sai kyllä odottaa pitkään, mut sellaista nyt aina on baareissa sesonkiaikoina. Tuttuja näki taas ja tuli bailattua ihan urakalla! Toi ilta oli todella onnistunut!

Miian kans radallaaaaa~♥

Paska laatu, mut ainoo "hyvä" kuva ilotulituksesta!

Moldovalainen juomapeli, thyii kuinka petollinen!

Huh, voitte vaan uskoa, miten helpottunut fiilis on, kun ei tarvitse enää arpoa tekemisen ja töiden saatavuuden suhteen. Ihanaa päästä hepostelemaan kunnolla monen vuoden jälkeen! :) En oikeastaan välitä raviurheilusta, mutta kaikki se hevosenhoito, liikutus ja hevosten kans puuhastelu on mieleistä puuhaa. Odotan innolla tulevaa toppia ja motivaatio niin huipussaan! :) 

Työssäoppimisen lisäks oon innoissani Stam1nan tulevista keikoista, kuten tuolla oikean puoleisella keikkalistalla näkyy. Ja kyllä, viidelle keikalle ois tarkoitus mennä! Hienoo, että smetanat tekee joissakin paikoissa kaks keikkaa peräkkäin, porukkaa tulee varmasti ihan pipona noille keikoille! Ei oo keikoista puutetta vähään aikaan, kun 3 seuraavalle kuukaudelle on smetanan keikkoja. Paljon hyviä asioita tulossa, ei voi muuta kuin hymyillä ja tykätä! 

You and I know all too well, About the hell and paradise, Right here on earth

Köhi köhi ja atsiuuuuh. Räkätauti päätti sitten pistää kunnolla kapulat rattaisiin ja tässä ollaan toista päivää sairalomalla. Eilen aamulla kun heräsin, kurkku tuntui siltä kuin se olisi ollut tulessa ja nieleskelykin teki todella kipeää, kuin oisin kuumia hiilejä nieleskelly kurkusta alas. Hyi että. En voinut muuta kuin laittaa Wilman kautta viestejä ryhmänohjaajalle sen päivän tunnin pitäjille, että olen kipeenä. Piti soittaa myös lääkäriin ja sain onneks sille päivälle lekuriajan. Nenän ja nenänielun tulehdus napsahti diagnoosiksi, viikon kestävä antibioottikuuri määrättiin ja parin päivän sairasloma vielä sen päälle. Jouduin perumaan myös pimeän ajokurssin ja se siirtyy enskuulle.... voi perseensuti.

Vaikka nyt on tässä joutunut potemaan tautia neljän seinän sisällä, sain eilen päivällä viestin ryhmänohjaajaltani, että hän on laskenut mun lomitusajan tehdyt työtunnit ja että se riittää hyväksilukemaan tulevan 6 vkon työssäoppimisen lypsykarja/tuotantotilalla. JESS! Mä pääsen tekemään lomitustöitä ja saan tienata taas omaa rahaa! Mikä helpotus. Vaikka työssäoppimiset opettavat paljon ja pääsee oikeisiin työtilanteisiin, musta on väärin, että ne suoritetaan ilman työsuhdetta. Kuusi viikkoa työssäoppimassa on kuitenkin tosi pitkä aika ja monessa paikkaan ollaan niinsanottua "ilmaista orjatyövoimaa". Joissakin paikoissa kun ei välttämättä opeteta erikoisia asioita, joita ei koulussa käydä läpi. Tehdään samoja asioita päivästä toiseen eikä mikään päivä oikeen tunnu sen erilaisemmalta eikä opi mitään uutta. Se niin paljon riippuu paikan omistajasta/työntekijöistä, heidän halusta ja viitsivätkö ne oikeasti opettaa muita juttuja. Tähän mennessä mulla on ollut 2 työssäoppimista ja niistä ensimmäinen toppi emolehmätilalla oli ihan napakymppi. Sain oppia asioita, joita koulussa ei ole opetettu ja mikään päivä ei tuntunut samanlaiselta. Toppipaikka oli suht lähellä ja ihmiset olivat todella mukavia. Tilanomistajilla oli motivaatiota ja halua opettaa mulle asioita ja niinhän se pitäisi ollakin. Aina ei tosin voi vaikuttaa joka ikiseen toppipaikkaan, että näin pitää tehdä kuin kiveen on kirjattu. Mutjoo eipä tarvitse etsiä toppipaikkaa tammikuulle. Riitti yks puhelu lomituspalveluun ja työlistat tulevat ennen työviikon alkamista. Saa nähä tuleeko samoja tiloja eteen, joissa lomitin kesällä :)

Sain piirrettyä tänään valmiiks uuden piirroksen. Viime postauksessa hehkuttamastani Vikings - sarjasta päähenkilö Ragnar. Kyseinen viikinkimies on kiehtova henkilö sarjassa ja hänen silmät.... Oih, niin ihanan jäätävän siniset. Jännä kaveri. Oli tosin haastava tapaus piirtää häntä, koska tähtäsin piirtämises realistiseen tyyliin ja paljon yksityiskohtia. Lopputulos on vähän sinne päin, mutta yritystä löytyy. Pitäis vain piirtää, piirtää ja vielä kerran piirtää. Oon mä jossain määrin tyytyväinen tähän, mutta parempikin ois voinut olla.

The world is rough and I am so tired that now it's time to stop

Voi maanantai miten olenkaan ikävöinyt sua................noot.  Tänään ei oo mitenkään erikoisen kiva päivä eikä viikonloppukaan ollut se parempi. Okei, oli kiva nähä kavereita ja päästä kämpiltä pois, mut yks kerrallaa ihmiset feidas mut baarissa. Joku lähti aikasemmi ku väsytti, sen kyllä ymmärsin.  Toiset lähtivät etsimään muita kamuja eikä sit heistä kuulunut mitään loppuillasta. Just jooh, nyt kyllä alkaa kyrsimään tämä homma. Kaiken kukkuraksi joku ärsyttävä jätkä yritti iskee mua kaikin keinoin ja petipuuhat mielessä. Se vaa röyhisteli rintaansa siinä, tyrkki mua et 'hey beibeeeh', mut en suonut sille minkäänlaista kiinnostusta. Mulla sit meni hermot ja kysyin et onko ihan pakko hirnua siinä vai onko sulla jotain sanottavaa? Jätkä vaa tuhahtelee ja vinkuu, et älä ny oo tommone. Asioin siinä sit mahdollisimman ripeästi ja lähin pois kavereiden luo. Huoooh, miten epätoivoista.

chuu ~~

Päätin vitutuspäissäni koulussa, että jätän joksikin aikaa Iisalmen viihdeosaston ja käyn tyyliin kerran kuussa Kuopiossa tai muualla viihteellä, saisin sillä jopa vähennettyä alkoholin kulutusta ja rahanmenoa jollain tasolla. En nyt syytä ketään yksittäistä henkilöä vaan yleisesti tämä alkaa mua vituttamaan suuresti. Onko se niin vaikeeta ilmottaa toiselle, että joutuu syystä tai toisesta lähtemään pois kesken baari-illan? ONKO? MIKÄ tekee siitä NIIN vaikeeta? On nimittäin turhan usein käynyt näin, että on lähdetty baarista ilman että mulle on mitään kerrottu, minne on menty ja miks. Lähdöstä ilmottaminen on aina parempi kuin että jättää kertomatta. Oli sit kuinka humalassa, musta se ei ole mikään tekosyy olla kertomatta asiasta. Tää ei tunnu yhtään kivalta, kun näitä on ihan tarpeeks sattunut. Mä en jaksa tällasta, oikeesti. Välillä tuntuu siltä, ettei mun seura riitä kenellekään ja mulla ei oo väliä jos nyt katoaa muualle tai muuta vastaavaa. Näköjään pitää olla tosi tarkka kenen kanssa sitä lähetään ja minne, kun homma menee entistä huonompaan suuntaan.... Loppuilta meni ihan mukavasti, kun näin muita tuttuja, mut en mielellää tykkää pomppia porukasta porukkaan, koska niillä on jo omat juttunsa kehkeytynyt ja itse tuntee porukas outsideriksi. Koulussa vitutus vaan kasvoi ruotsintunilla. Vaikeita tehtäviä piti tehdä ja motivaation multihuipentuma näytti pyöreetä nollaa. 

Anteeksi maanataivitutuksen purkautuminen näin alkuun. Oli täs päiväs jotain kivaa, nimittäin koululla oli tuntien jälkeen infotilaisuus ulkomaan työssäoppimisesta. Kyllä, mä oon tosi kiinnostunut lähtemään ulkomaille työssäoppimaan! Isä lähti myös tuonne mukaan kuuntelemaan, koska mun muisti ja ymmärrys tiettyihin asioihin on niin rajallinen, että isä ymmärtää niiden päälle paremmin ja hän saa itsekin tietoo miten koko homma toimii käytännössä. Vielä joutuu tosin paljon keskustelemaan vanhempien kanssa tästä, varsinkin äidin, koska you know, äidit eivät heti lämpene tällasissa asioissa, ainakaan mun äiti. Mua kiinnostais lähteä työssäoppimaan Englantiin, ylipäätään Britteihin, Irlantiin tai Skotlantiin. Noissa maissa on jotain kiehtovaa Aasian maiden lisäks. Olen alustavasti alkanut etsiä paikkoja Irlannista, mut ei oo tosin hajua, mistä kaikkialta etsisi eli olen aika alussa ja ulapalla koko homman kanssa. Onko teillä kokemuksia työssäoppimisesta ulkomailla? Miten te olette löytäneet työssäoppimispaikan ulkomailta? Saa antaa vinkkejä ja neuvoja, otan niitä mielelläni vastaan!

Aloitin myös katsomaan taas uutta sarjaa. Copper on vihdoin katottu läpi, joten piti saada jotain jännempää katottavaa. Olin löytänyt Vikings - nimisen sarjan jo sillon, kun katoin vielä Copperia. Innostuin siitä heti kun katoin trailerin, mutta päätin kattoo kuitenkin Copperin pois alta ennen seuraavaa sarjaa. Aivan mahtava eka tuotantokausi, toivon mukaan tulisi toinen tuottari pian!