What is life? It is the flash of a firefly in the night. It is the breath of a buffalo in the wintertime. It is the little shadow which runs across the grass and loses itself in the sunset. -Crowfoot-
Oh fuck, it's monday agaain! Vaikka maanantaivitutus on huipussaan, silti postausintoa pukkas ihan puun takaa. Koulus ei ollut rankkaa tänään, mut traktorinäyttöä varten piti vähän reenailla rehunottoa. Asiat muistui mieleen melko nopsaan, mut traktoris ei ollut lämmitystä joten meitsi jääty sinne eikä ollut edes radioo. Muut tytyt pääsivät popittaan traktoris ja leikkimään rehupaaleilla, not fair! :D
Koulun jälkeen kävin kirpparilla pitkästä aikaa. Sieltä lähti kolme leffaa, on taas niin into piukeena näistä löydöistä että huhu! Varsinkin toi The man in the Iron Mask koska kolme muskettisoturia, Leonardo Dicaprio ja Gerard Depardieu. Olen nähnyt leffan monta kertaa mutten ole koskaan kyllästynyt siihen! Blade 2:n ja The Underworld: Rise of the Lycans, vampyyreita ja toimintaa, bueeno. Enpä ois taaskaan uskonut löytäväni lisää jatko-osia muiden leffojen seuraks levyhyllyyn, oon aika happyhappy! Eipä tarvii miettii mitä sitä tänä iltana tekisi. Tulee jo nyt nostalginen fiilis ku kattelee noit leffojen kansia, jeii!
Sain eilen kuulla, että isä aikoo myydä toisen meidän koirista Pessin pois. Se on muutaman viikon ajan kussu sekä koirankoppiin että keittiön lattialle eikä sille ole tullut loppua. Isä sit oli soittanu kasvattajalle ja hän sit oli kertonut, että kyse on koirien välisestä valtataistelusta eli merkkaa reviiriä kokoajan. Kasvattajalla on ollut sama ongelma eikä saanut sitä ratkaistua millään muulla tavalla kuin myydä toinen koira pois niin se kuseminen oli loppunut siihen. Se on jännä, että Pessi on vanhempi kuin Elli ( joka on 1v 4kk ikäinen), se on kypsä noin nuoreks koiraks, mutta luonnetta löytyy senkin edestä. Mitä ilmeisemmin Elli on alistanut Pessiä ja se on laukaissut merkkailemaan joka kohtaan. Toisaalta, Elli on sillee parempi koira kuin Pessi, koska se on älykkäämpi ja ajaa metsäs paljon paremmin kuin Pessi (, molemmat ovat siis ajokoiria). Harmi että näin kävi, mut tuolle ei ole kuuleman mukaan mitään muuta tehtävissä. Jospa Pessi sais hyvän kodin jostain, onhan se ollut meillä 5 vuotta ja aivan ihana koira on, kiltti ja rauhallinen :>
Youtubesta olen taas löytänyt mahtavia löytöjä, esimerkiksi Lita Ford. Siinä vasta jumalainen ja seksikäs nainen, mahtava ääni ja taitaa kitaransoiton! Aivan kikseis Litan musasta, täs pari päivää soinut biisit päässä ja tälläkin hetkellä huudatan kämpil Litaa volat täysil. Ai että mä rakastan tätä naista ja musaa! ♥
Lita Ford♥
Kämpille päästyäni innostuin kuvailee hassuja kuvia itestäni :D Pikkuveikka lahjoitti kuvassa olevan punamustan kauluspaidan, just mun värinen ja ihanan iso! Lähes kaikki hupparit ja kauluspaidat tulee pikkuveljeltä. Eipä tarvii käydä shoppaamas kun osa vaatteist tulee veljeltä, tosin lökäpöksyi en suostuis käyttään en kirveelläkää, haha!
Tähän alkuun haluan mainostaa mun pikkuveljeäni, Pramatik on julkaissut Mun Päätös EP tänään joten jos olet rapin suuria ystäviä tai haluut tutustua uuteen artistiin, sinuna tsekkaisin millasta musaa linkin takaa löytyy! kuvat on mun ottamia, mitäs mieltä ootte niistä? :>
Siinä mainostamisenpoikasta. Ensimmäinen viikko koulussa vietetty ja tuntuu aivan samalta kuin viime vuonna. Se vaan et nyt on jo toinen vuosi meneillää. TOINEN VUOSI?! Ei voi oikeesti käsittää tätä ajan kulkua. Huvittavaa nähä ekan vuoden eläinhoitajan tai maanrakennuskuljettaja linjojen opiskelijoita, joista suurin osa on tullut peruskoulusta. Kaikki ovat niiiin pieniä! Fiilis on kuin jossain lastentarhassa.. :D
Oisko joitain hyviä keinoja pitää mielialaa yllä tämän syksyn ja talven ajan? Syysmasista pukkaa välillä, koulustressi ja järkyttävä väsymys koulun jälkeen... Liikaa asioita muistettavana, tehtävä ja argh, en kestä! Jotkut lukijoista ehkä tietääkin että syksy ja talvi tuovat kipeitä muistoja menneestä ja mieliala vaihtelee miten sattuu. Asiaa ei myöskään auta se, että keskustassa ollessani erakoidun helposti täysin muista enkä sit jaksa/ vaivaudu ottamaan kavereihin yhteyttä että hei, lähetääks kahvilla käymään. Jään vaan kämpille ja märehdin siellä vaikka pitäis lähteä ulos tekemää jotai ja nähdä ihmisiä.
Olen taas vklopun kotosalla, tätä menoa musta tulee joku kotihiiri ku ravaan himas :o Tällä kertaa olen lomittamas lometoimen kautta eli palkka juoksee pitkästä aikaa. Otettiin päivällä hiehot sisälle kesälaitumilta eikä siinä mennyt pitkään kun pienellä suostuttamisella ja oikealla käsittelyllä tulivat yksitellen navettaan. Huomenna taas samat hommat ja iltalypsyn jälkeen kämpille. Seuraana vkloppu menee myös kotona, lisää töitä piisaa. Jospa siitä seuraava vkloppu ois vapaa, nii pääsis vaikka vähän bailaan pitkästä aikaa ;>
Ensimmäinen koulupäivä takanapäin ja oli kyllä melkosta meininkiä kuten aina. Oli niin päätöntä hajoilua kavereiden kans, että ihan päähän alkoi koskemaan. Mukavaa oli nähä koulukavereita pitkästä aikaa, mut päivä meni armottoman hitaasti. Työn alla ois kaks ryhmätyötä ja harjoittelua traktoriajon näytös. En viime vuonna suorittanut sitä, koska en saanut opettajaan yhteyttä juuri sillon kuin ois pitänyt. Noo, suoritan sen niin pian kuin suinkin, jotta sen sais pois alta. . Raipatirai, nyt maistuu kuuma tee, jäätävän kaunista pianomusiikkia pukeutua villatakkeihin ja viltteihin. En erityisemmin pidä syksystä, mut syksyssä pidän kuitenkin väreistä, syysiltoina polttaa kynttilöitä ja lämmitellä viltin alla teen kera. Ja tietenkin lukea kirjoja ja kuvitella olevansa ihan jossain muualla kuin realistisessa maailmassa. Talvea en odota innolla ja kesästä on enää vain pieniä muistonrippeitä. Kesä oli aivan mahtava, kunpa voisi talven ajaks lähteä jonnekin lämpimään ettei tarvitsisi odottaa talven aiheuttamaa masista ja alakuloisuutta.
Viikonloppuna olin himas pitämässä lehmille jöötä, kun vanhemmat olivat juhlistamassa heidän ystävänsä synttäreitä. Vaikka joku veljist oli apuna lomittamises, silti jännitti olla keskenään lehmien kans ilman et vanhemmat olleet kotosalla. Olin myös saada paskahalvauksen, kun joku epäilyttävä musta pakuauto ajoi pikkutietä pitkin ohi navetan takana, palasi takas risteyksen kohdalle, oli siinä vähän aikaa ja ajoi tiehensä. Veli vaa tokas " ettei vaa olis jotain ulkomaalaisia rosvoja.." Siinäpä yritit saada isään yhteyttä että oliko auton tyypit tuttuja vai mitä helvettiä oli tekeillä. Muutaman soittelukerran jälkeen isä soitti takas ja kertoi et ne oli sen tuttuja ja olivat metsästäjiä. Hui saakeli että säikähdin, et ne ois jotai rosvoja.... Saatiin hommat tehtyä loppuun ja sain mielenrauhan. Seuraavana viikonloppuna oisin menos taas kotio lomittamaan, tällä kertaa ilan virallisesti niin saan siitä sit palkkaa lomatoimen kautta. Sais taas tienattua omaa rahaa :>
Hajotus maksimus ja tappomieliala liippaa läheltä. Tänään ollu topis sellanen hulina ja ollut aivan liikaa tekemistä, että jalat huutaa kivusta ja nyt kun viimeisiä päiviä viedään, alkaa motivaatiopanokset olla lopussa. Kaiken lisäks on täysikuu (?) enkä ole pariin yöhön saanut nukuttua kunnolla. Onneksi pullo El Tiempo valkkaria, tomaatti-pesto-mozzarella leivät ja Moonlight - sarja piristävät ja rentouttavat kummasti.
Elikkäs törmäsin tähän Moonlight - sarjaan pari päivää sitten. Halusin alottaa jonkun uuden sarjan seuraamisen, joka liittyisi ylläripylläri vampyyreihin. Juonesta innostuin heti, mut harmitti suuresti, kun sarjasta on tehty vain 1 tuotantokausi ja sarja tehty joskus 2007-2008 vuosina eli on melko vanha. Miks törmään hyviin sarjoihin aina liian myöhään? Kuitenkin, meitsi on taas niin koukussa että huhhuijaa, mut ei se mitään, nautin sarjasta älyttömästi. Vampyyrit näyttävät hemmetin eeppisiltä, mut juoni on kivaisa ja päänäyttelijä Alex O'Loughlin on varsinainen kuumis sarjas. Omnomm, Emma tykkää :3
Varsinaista aihetta mulla ei ollut tälle postaukselle, mut nyt tässä kirjotellessa tuli mieleen että voisin jakaa teille rakkauteni parta-agamoita kohtaan. Olen aina ollut kiinnostunut matelijoista. Niissä on jotain viehättävää ja ovat todella veikeitä otuksia, varsinkin agamat. Aloitettuani opiskelut Pemolla, en ollut koskaan aikaisemmin käsitellyt matelijoita, ehkä joskus silittänyt viljakäärmettä, mut noin muuten ole ollut matelijoiden kans tekemisis. Koulun pieneläintilal oli Ingrid - niminen agama ja siihen rakastuin heti ja vielä enemmän tykästyin niihin, kun pääsin toppiin ja sinne tuli muutama viikko sitten agamapoikasia. Niitä on neljä ja musta ne on aivan ihastuttavia ja ihania, kauheen vikkeliä ja suloisia otuksia! Niissä on toki oma hommansa, kuten katsoa että kaikki saavat syötyä, juottaa suihkepullolla ja muutenkin katsoa niiden perään että voivat hyvin. Niistä poikasista punaisen värinen otus on suosikkini, tykkää kovasti kiipeillä kädelläni ja kahtelee päätä kallistellen ympärilleen. Voi aws sentään♥
Olisi kivaa omistaa lisko, mut toisaalta järkini sanoo, että ne kuuluu luontoon eivätkä lemmikeiks. Vaikka niiden hoito ei sinänsä ole vaikeaa eikä olisi allergiaa, en siltikään ottais itelleen. Mielummin ihailisin niitä luonnossa kuin terraarioon lukittuna. Sama homma käärmeissäkin. My option, mutta ei ne ole sellaisia lemmikkejä kuin kissat ja koirat ovat. Niitä sä voit silittää, paijailla, käyttää lenkillä ja leikkiä niiden kanssa, mut agamoiden kans noita kaikkia ei voi toteuttaa.
Nii ja pakko kertoo muuten, että tos maanantaina kun astuin eläinhuoneen sisäpuolelle, huone oli melko sotkuinen ja näin erään häkin ammottavan tyhjänä. Sit huomasin, että karkulaiset olivat siperialaisia maaoravia. Kävin hakee toisen työnohjaajan apuun ja siinä sit oltiin maaoravien metsästykses. Ei ollut todellakaan helppoo saada haavilla niitä kiinni, 3 pientä pirulaista piileskelivät ja hyppelehtivät sinne tänne minne ikinä kerkesivät, mut lopulta saatiin ne häkkiin takas. Ei mennyt kuin puoltoista tuntia niiden kiinniottamises... On ne ehkä söpöjä, mut niiden metsästäminen huoneen nurkista oli v*ttumaista.
En oo kuvaillut pitkään aikaa mitään, mut tässä olisi jotain kuvia muokattu, kahen kuvan liittämistä ja muuta hauskaa. Jospa saisin topin ja koulun välissä jotain mukavaa kuvamateriaalia kuvattua :>
Mitäs ihmettä, meitsillä on jo 39 lukijaa! Oon todella ilonen et noinkin moni lukee mun blogia, välillä on tuntunut siltä että ketään ei oikeasti kiinnosta lukea mun postauksia sen takia, koska ne eivät sisällä mitään muotijuttuja, kilpailuja, päivän asu- tai videopostauksia, mitä löytyy muiden blogeista tosi paljon ja lähinnä ne aiheet ovat hyvinkin suosittuja luettavaks. Mä sen sijaan höpötän omasta elämästäni, kiinnostuksen kohteista, maailmanmenosta ja tuon esille joitain asioita itsestäni. Haluan erottua joukosta enkä mene massan mukana. Kaikkea ei voi kuitenkaan blogissa kertoa, on asioita joita kenenkään ei välttämättä tarvitse tietää. Mut kuitenkin, kiitos teille lukijat, ootte mahtavia! ♥ Päivitin blogini ulkoasua pitkästä aikaa, alkoi toi pinkki kyllästyttään ja halusin blogiin enemmän asennetta. Mitäs mieltä ootte uudest ulkoasust? :>
Tuossa muutama hassua kuvatusta vklopusta eli bailaamisen ja leffojen parissa. Olin vähän epätoivoinen perjantai-iltana kun en ensin saanut mistään seuraa baariin, aika alkoi käydä vähiin ja aloin olla jo siinä pistees, et joko lähen yksin viihteelle tai jään kämpille. En todellakaan tykkää lähtee yksinään viihteelle, joskus tuurilla sattunu olemaan tuttuja liikentees tai tutustunut hyviin tyyppeihin, mut aina on parempi kavereiden kans lähtee bailaan kuin yksin. Onneks sit faces pari kaverii oli päivittäny tulevansa Iisalmeen ja nopsasti otin yhteyttä heihin ja iltani oli pelastettu! Tosin he joutuivat lähtemään melko pian, mut sit törmäsin muihin kavereihin eli ilta ei onneks menny ihan pilalle. Tulihan sitä riipastua aika mukavasti ja aamulla oli ihana päänsärky ja kooma. Jaksaa sit viimesen viikon olla topis pikkueläinten kanssa ja siitä seuraaval viikol kouluun. Ei voi uskoo et 6 viikkoa on kohta paketissa. Tuntuu siltä, kuin olisin alottanut topin just äsken, mut ollaankin jo loppusuoralla. Tulen ikävöimään näitä 9 aikaan aamusta heräämisiä, en oo mikään aamuvirkku ja vihaan herätä 7 aikaan aamusta. No can do..
Olin eilen illalla siinä 11 aikaan illasta pikkuveljen kans photoshootia tekemäs. Ja kyllä, oli todella hassua kuvata pikkuveljeä ja sen tulevaa EP:tä varten. Veljeni tekee räppimusaa ja artistinimeltään Pramatik. Käykääs kuuntelee täältähänen musaa jos kiinnostaa, yllättävän hyvää settiä vetää! EP:n julkaisu on tulossa pian ja samoin kuvat tulee julki samoihin aikoihin. Olin positiivisesti ilone, että hän pyysi mua kuvaamaan häntä ja oli kuvien muokkausessakin mukana. Kuvausten jälkeen kävin yömyssyllä cavessa ja meininki oli aika hurja kuten aina. Olin kahel vaiheel et jäänkö muutamalle, mut olin perjantaina ottanu enemmän kuin tarpeeks ja menin kämpille kattoo Vampire Hunter D: Bloodlust - leffaa, jonka olen katsonut ainakin yli 4 kertaa. Siihen ei vaan voi kyllästyä.
Ja voih, unirytmi vaihteeks sekaisin eikä väsytä yhtään. Nukkumatti saa haistaa pitkän kukkasen >:c
ps. Jos on mieles postausehotuksia mitä haluaisitte mun tekevän, saa toki ehdottaa :>
Ei tunnu yhtään siltä että olisi tiistai, tuntuu edelleen siltä kuin olisi maanantai. Työssäoppimisen loppu häämöttää pikkuhiljaa, tämä ja seuraava viikko vielä plus näyttö tehtävänä, sitten koulunpenkille Pemolle. Pakko sanoo, et joitakin luokkaisia on ollu välillä ikävä, nähnyt heitä koko kesänä tai pitänyt hirveästi yhteyttä töitten ja reissujen takia. On ollut myös kauhea hinku päästä keikoille riehumaan, täyttämään päätä vettä väkevämmällä ja bailata kavereiden kanssa. Onneks on tulossa pari keikkaa mille oon menossa: Enskuussa 19.10 on Merirock vol.2 artisteina TOXICROSE, Private Line, White Flame ja RAGGED SAINTS eli toisin sanoen laivaristeilyä kuumien rokkareiden kanssa ja Danko Jones Oulussa 18.11 Club Teatrialla. Merirock tuli vähän puun takaa, kaveri sai mut puhuttuu lähtemään hänen seurakseen. En olisi uskonut että lähen vielä toisen kerran laivalle tämän vuoden aikana, mut sinneppä ollaan menossa! Maltan tuskin odottaa näitä kahta keikkaa, pääsee pois Iisalmesta ja näkemään muita maisemia ja kavereita pitkästä aikaa :)
Työssäoppimisen lisäksi on pari asiaa hoidettavana. Autokoulussa pitäisi käydä tekemässä pimeänajo kurssi ja kakkosvaihe ajaa jotta sais viimeinkin sen varsinaisen ajokortin. Pitäisi päästä autonrattiin ennen tota kurssia ja kakkosvaihetta, en ole ajellut lomitustöitten jälkeen ollenkaan, koska toppipaikka on tuossa keskustassa enkä ole tarvinnut autoa liikkumiseen. Ajotaitoni ovat kehittyneet töitten lomassa paljon, tosin itse lomitustiloille oli välillä hankaluuksia päästä vaikka navigaattori oli suunnistamisessa suurena apuna. En luota siihen kapistukseen ihan sataprosenttisesti, mut perille ainakin vie jos ei muuten.
Viime viikonlopun vietin kotosalla. Siitä on noin kuukausi kun viimeksi kävin himas. Oli paljon menoja, että himassa käynti siirtyi syyskuulle. Oli todella mukavaa olla kotona, jutella vanhempien kanssa asioista, olla iltalypsyllä isän kanssa, nauttia kotiruoasta ja ennen kaikkea olla vaan ja nauttia kotona olosta. Välillä kotona oleminen turhauttaa, mutta nyt oli sen verran pitkä väli etten käynyt ollenkaan joten se teki hyvää. Varsinkin kun pääsi saunaan rentoutumaan, ai että!
Tässä syksyisiä kuvia kotoota, lisää löytyy tuttuun tapaan Emma Laitinen photographyFBsivuilta ja samannimisestä blogistani!
Loppuun mahtava löytö youtuben syövereistä. Kuuma saksalainen, dark/metal/ rockbändi Lord of the lost. Tää soi mun päässä lakkaamatta ja tuon miehen ääni on jumalainen. Biisi potkii perseelle ja pirun kovasti!
Kroppa hellänä mut mieliala hyvä. Olin niin reipas, että työpäivän jälkeen lähdin rääkkilenkille ja imuroin. Pahoittelen postauksen viipymistä, johtuen taas siitä etten ole löytänyt tarpeeksi aikaa kirjoittamiselle. Mutta mulle kuuluu ihan hyvää, neljäs viikko meneillään topis ja hommaa on piisannu tähän asti paljon. Tänään tuli 4 lavallista tilattua tavaraa. On hinnoittelua, järjestelemistä ja katsoa tarkkaan että hinnoittelee oikein yms. Olen myös ottanut nyt tiukemmin niskasta kiinni ja alkanut toteuttamaan asioita, jotka ovat jääneet aina pahasti kesken. Ensimmäisenä liikunta. Välillä on kausia, että lenkkeilen joka päivä erilaisia reittejä, joskus juosten tai ihan reippaalla kävelylenkillä. Sit tulee joku stoppi ja lenkkeily jää siihe. Ei tarvitse kuin vähän tulla kipeeks ja liikkuminen unohtuu kertalaakista. Taekwondonkin alottaminen jäi, kun alkoi työt, mutta jospa saisin sen aloitettua kun koulut alkaa. Sit hiusten/ kasvojen hoito. Jumalauta, naama on rupinen kuin kuokkimaton perunapelto ja akne sen kuin kiusaa mua, vaikka söin antibioottikuurin ennen kesää. Saa nähä pitääkö taas järkätä uusi visiitti ihotautilekurille jos tää ei hellitä. Hiuksis nyt ei ole niin paha ongelma, mut latvat ovat karkeat ja kakshaarasia sojottaa läänittäin joka suuntaan enkä haluis olla joka kuukausi hiuksia leikkauttamassa, kun mä tiedän että ne ottavat enemmän kuin sen mitä itse pyytää heitä leikkaamaan.... Jotain hoitotuotteita olen ostanut tänään, saa nähä alkaako molemmat menee parempaan suuntaan.
Kävin tossa viime lauantaina kattomas odotetun The Mortal Instruments:in City of Bones (Varjojen Kaupungit: Luukaupunki) - leffan. En olisi kuvitellut, että olisin niin täpinöissäni elokuvasta, koska tiesin että osa näyttelijöistä ei ollut mun mieleen ja elokuva ei aivan mene kirjan mukaan. Lähdin elokuviin kuitenkin positiivisella asenteella, koska ne hahmot jotka oon itse kuvitellut ne päässäni, niitä ei voi kukaan pilata ja elokuva voi olla jollain muulla tapaa hyvä. Pakko myöntää, että tykkäsin elokuvasta todella paljon! Musat olivat aivan mahtavat, yhdessä taistelukohdassa (joka sattuu olemaan lempikohtaukseni) soi Zedd - Into the Lair biisi joka sopi aivan täydellisesti siihen kohtaukseen. Kuuminta miestä näytellyt Jamie Campdell Bover näytteli rooliansa hyvin, hän olisi voinut olla enemmän flirtimpi ja rennompi kuten kirjassa Jace oli. Ihan komea oli, mut en sen koomin ollut innostunut herrasta. Claryä näytteli Lily Collins, jokamuistuttaa paljolti mun päässä kuviteltua hahmoa Clarystä. Mun mielestä hän näytteli osaansa aivan loistavasti ja kirjan mukaisesti mikä oli erittäin iso plussa. Simon muistutti melko lailla myös kuviteltua Simonia päässäni, ihan hauska oli elokuvas, olisi voinut olla enemmäkin, mut hyvin näytteli!
Ennen elokuvaa kun näin näyttelijäkaartin, mulla loksahti monttu auki, kun näin kuka näyttelisi Magnus Banea, elokuvan velhoa. Holy mama what a sexbomb! En kyl olisi osannut ajatella kirjoja lukiessani että velho voisi näyttää niin seksikkäältä ja siksi nyt on erittäin ristiriitaista, osaisinko ajatella mun päässä olevaa Magnusta seksikkäänä vaiko en. Okei, mietin liikaa, mut Magnus elokuvassa on jumalainen. Voisin ottaa hänet ja lukita mun vaatehuoneeseen. Eiku mitäh?
Izzy ja Alec eivät aivan vastanneet sitä mitä odotin, mut Izzyllä oli asennetta ja päättäväisyyttä kuten kirjassakin oli tullut ilmi. Alec oli tosi komea, mut ehkä liiankin komea. En tiedä, kuvittelemani Alec oli täysin erilainen. En osaa kuvailla häntä, mut kuitenkin näytteli osaansa Alecista ihan hyvin. Valentinen olin kans kuvitellut aivan erilaiseks. Hän ei ensinnäkään näyttänyt kuumalta. Hän näytti mun kuvittelemana vanhemmalta, mutta silleen hyväkuntoiselta. Rastahiuksia en kyl olis kuvitellut sen päähän, mutjoo enpä takerru pikkujuttuihin. Ihan kunnon pahista näytteli ja se oli vakuttavaa! En kaikista hahmoista/näyttelijöistä aio arvostella, vain ne jotka olivat enemmän mun mieleen kirjas.
Elokuvan demonit olivat paljon raaemman näköisiä kuin mitä itse olin niistä kuvitellut. Ihan kuvotti katsoa elokuvaa, kun tuntui että ne elukat hyökkää ittesä päälle : D Hiljaiset Veljet näyttivät ihan karmeilta, eivät musta vastanneet kirjan Velijä lainkaan. Jäin kaipaamaan myös niitä kivoja keskusteluja, mitä kirjas oli ollu, mut niitä ei tuotu leffassa esiin. Mut sen sijaan kaikki aseet ja varjometsästäjien vaatteet olivat törkeen mahtavia ja riimut heidän ihollaan näyttivät niin kivoilta, että niistä voisi ottaa vaikka tatuoinnin. Okei, en oikeesti ottais, mut ne näyttää oikeesti tosi kivoilta.
Elokuva ei todellakaan ollut huono, mut tuntui että tämä oli ikään kuin alkupala siitä kaikesta mitä ne saivat aikaan ekasta osasta. Huonona puolena koin sen, että elokuva eteni turhan nopeasti. Kun yksi tapahtumarikas kohtaus oli mennyt, seuraava olikin jo tulossa eikä tavallaan ehtinyt sulattamaan sitä mitä äsken tapahtui. Myös elokuvan loppu oli aika tympeä: ei näyttänyt siltä, että jatkoa tulisi ja että kaikki on nyt iloista, vaikka vihollinen oli vapaana ja muuta sekavaa oli päällä. Saa nyt nähä tuleeko jatkoa, olisi sinänäsä mukavaa jos tulisi. Huonoista puolista huolimatta innostuin elokuvasta ja elokuvan jälkeenkin olin tohkeissani, et joko mä sen näin äsken. Ostin myös leffajulisteen itselleni, lähti niin halvalla ja näköjään oon lukeutunut TMI:n faniksi, hoho.
Here it is, ah♥
En muista millon luin Luukaupungin, joten en todellakaan muista mitä kohtia elokuvaan olisi kuulunut. Eipä sillä ole niin isoa merkitystä. Loppujen lopuksi mikään elokuva ei mene kirjan mukaisesti sana sanalta ja se on vain hyväksyttävä. Mitä nyt oon seurannut Mortal Instrumentsin facebook sivua, ihmiset jaksaa edelleen taistella siitä, kun "elokuva on täysin paska koska se ei mene kirjan mukaan ja näyttelijät ovat perseestä". tai "Sulla oo mitään sanottavaa, lue ensin kirjat ennen kuin tuut kommentoimaan tänne yhtään mitään!" Joko tyydyt kirjaan tai ole avoimempi ja katso elokuva positiivisella asenteella. Fanitkin ovat välillä keskenään niin urpoja että huhhuh. Elämää tärkeämpi asia saada elokuvan juoni näyttämään ja kuulostamaan tasan samalta kuten näyttelijät myös.. Kahtokoot elokuvan tai ei, mut mä ainakin olin kiinnostunut näkemään elokuvan vaikka osa asioista ei ollut mieleeni. Elokuva oli tosi hyvä, täytti odotukseni osittain, mut en kuitenkaan pettynyt. Nyt vain odotellaan ensvuoteen kunnes kuudes osa tulee kauppoihin. Elämääni täydentää taas LOTR:in kirja, voih.
Nyt jos ottaisi lasin viiniä, pistää telkkari päälle, katsoa NCIS-Rikostutkijoita ja painua pehkuihin.
