All I want is the wind in my hair to face the fear but, not feel scared

Tänään on ollut harvinaisen kiva maanantai. Ei vituttanut yhtään eikä tallilla ollut tänään paljon hommia hevosten kanssa. Pakkaskeli oli sen verran pureva (-22*C), että kaikkia hevosia ei treenattu tänään kun vain muutama niistä. Eipä lyhyt työaika minua haitannut, musta on ihan jees että välillä on lyhyitäkin päiviä. Kelin kanssa pelataan, että pystyykö hevosia treenaamaan vaiko ei.  

tumblr

Päiväkahvin jälkeen työpäivä periaatteessa loppui, mutta auto ei kerinnyt olla kovin pitkään lämmityksessä kuin jonkun puolisen tuntia. Aika piti saada kulumaan edes tasaan asti, että se olisi tarpeeksi lämpiytynyt piuhoissa. Juuri silloin muistin mun open kehotuksen hevosenhoidon tunneilta, että jos sattuu olemaan hetkiä, ettei ole mitään tekemistä tai on joutoaikaa, käyttäkää aika hyödyksi ja menkää ulos katsomaan hevosia. Tarkkailkaa niitä ja niiden käyttäytymistä. Päärin ottaa neuvosta vaarin ja menin yhelle tarhalle, missä oli kolme tammaa ja kaikilla varsat samassa tarhassa. Siellä varsat olivat omien mammojen vierellä ja söivät rauhassa heinää. Sit kun minä tulin portille niitä katsomaan, suomenhevostamma nosti päätä ja katsoi mua vähän aikaa. Se tuli portille tarkastelemaan minua, vaikka en kutsunut sitä. En  muistanut sen tamman tai varsan nimeä. Varsakin tuli mammansa viereen, mutta vähän taaemmas jäi. Mulla oli käsissä isän vanhat rukkaset ja maiskuttelin varsaa tulemaan lähemmäs. Se katsoi mun rukkasta hassusti ja haisteli sitä joka puolelta. Se ei antanut silittää, mutta rukkanen oli sen verran kiinnostava, että se tarkasteli joka kohdan ja halusi jopa maistaa sitä. Taisi olla pahanmakuinen rukkanen, kun varsa puisteli päätään ja ilme oli sen näköinen :D Koitin kevyesti silittää varsaa turvasta ja ylähuulellaan se leikitteli mun rukkasen kanssa. Hihi, voi että miten suloinen se oli! Varsan emä taas katsoi mua siihen malliin että mitä hemmettiä sä teet mun vauvan kanssa, mut se ei kuitenkaan kokenut sitä tilannetta uhkaavaksi, mikä oli hyvä asia. 

Iih miten suloisia! | horsenation.com

Sitten tuli lämppäritamma (lämminverinen) varsansa kanssa portille ja sekin katsoi sitä touhua epäilevän, mutta kiinnostuneen näköisenä. Lämppärin varsa oli hieman arempi, mutta siitäkin kyllä huomasi, että rukkanen kiinnosti sitä. On ne hevoset sitten niin uteliaita! Pakkanen alkoi purra niin kovasti varpaisiin, että sanoin heposille heipat ja menin työnohjaajalta kysymässä olisiko hänellä vielä jotain töitä mulle. Eipä hänellä ollut ja päästi mut kotia lähtemään.  Auto lähti onneks hyvin käyntiin, ku se kerkesi olla tunnin lämmitettävänä ja pääsin turvallisesti kotiin. 

Voin sanoa, että eläinten laumakäyttäytymisestä ja niiden välisestä sosiaalisuudesta oppii tosi paljon. Vaikka hevosilla on hyvin tarkka arvojärjestys, ovat ne keskenään kuitenkin hyvin sosiaalisia ja läheisiä. Ne pitävät yhtä ja toisistaan huolta niin hyvässä kuin pahassa, muuten ei lauma pysy kasassa. Kaikkea tietoa ei tarvitse lukea kirjoista tai katsella dokumentteja telkkarista. Sen kun menee ulos ja seuraa eläinten temmeltämistä. Siinä tuli itselleen tosi lämminhenkinen fiilis ja musta eläinten käyttäytymisen tulkinta on todella kiehtovaa. Silmä harjaantuu tulkitsemaan eläimen ulkoista hyvinvointia ja huomaamaan pienimmätkin ei-normaalit asiat, kuten ontumisen.  Ja mikä voisikaan olla ihastuttavampi näky kuin varsan ja emän välinen vahva side sekä iloisesti kirmailevat varsat. Näimpä muuten tässä yks päivä hauskan tilanteen, kun yksi lämppärivarsa kirmasi aika kovaa vauhtia tarhassa, se veti hienot lipat yhessä kohdassa ja uppista keikkaa - varsa lensi persiilleen hölmistynyt ilme naamalla. Voi elämä miten paljon nauroin sen jälkeen! :D Sit se nousi ylös, katsahti sitä paikkaa, mihin se lensi ja äkkiä pinkaisi mamin luokse. Voi pientä! 

Minä ja mun heppahöpötykseni. Tähän loppuun vielä inspiroivia gifejä hevosista. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! ♥

tumblr

awesomesauce.forumatic.com/

http://imgfave.com/

http://wifflegif.com/

Hajosin. photobucket.com