tiistai 13. joulukuuta 2011

Who knows how suddenly worlds are turning, How suddenly things may change?

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3276839/hey-hey-emmahey?claim=8snp3z82xd9">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

On se hassua, että joulu on jo ovella eikä oo tajunnu sen tuloa lainkaan. Lapsena sitä laski päiviä, mutusteli joulukalenterin suklaapaloja joka päivä ja jännitti pukin tuloa ison lahjasäkin kanssa. On se kivaa, että joulu tulee ja saa olla perheen kanssa, mut en ole niinkään jouluihmisiä. Se on yks juhla siinä mielessä missä muutkin. Itselleni on tärkeää olla silloin perheen kesken, syödä hyvin ja ottaa rennosti ilman kiireitä. Kuitenkin katson joka joulu samusirkan joulutervehdyksen, se on ollut aina sellanen juttu mikä on must katsoa telkkarista joka kerta jouluna. Sitten uutena vuotena otetaan kuppia ja juhlitaan viimeisiä hetkiä ennen kuin vuosi vaihtuu. 

Viime viikolla tein päätöksen, että lopetan koulun käläviällä. Ei vaan napannut enää siellä opiskeleminen, omat ongelmat vaivoivat ja masennuskin meinasi uusiutua ja sitä en missään nimessä halunnut. Kerran kun on ollu msentunu, sitä ei halua masentua uudestaan. Lähinnä myös terveyden takia lopetin koulun. Opettajat eivät olisi halunneet minun lähtevän ja koittivat puhua ympäri et olisi muita vaihtoehtoja et jäisin koululle, mut ei. Mä en tein päätökseni ja pysyin siinä päätöksessä loppuun asti. Se oli helpotus päästä pois sieltä enkä ole ikävöinyt sinne takaisin. Se ei vain ollut mun paikka. Nyt ollaan vanhempien kanssa mietitty työpaikkoja ja uusia opiskelupaikkoja. En aio jäädä himaan makoilemaan ja olla tekemättä mitään, haluan päästä elämässä eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Aina on vaihtoehtoja tehdä jotain, ei maailma kaadu yhden koulun takia vain siksi että ei ollut oikea paikka mulle.

Haluaisin kuitenkin jatkaa valokuvaamisen paris opiskella, mielellään jo perustutkintopuolelle, että pääsis eteenpäin asioissa. Haluan jo muuttaa omaan kämppään, päästä töihin ja tienaamaan omaa rahaa. Himas olo alkaa pikku hiljaa raivostuttaa, tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa NYT. Mut mitä ilmeisemmin menee jonkun aikaa, kun pääsen alulle työasioissa sun muussa. Pitää vain olla kärsivällinen, vaikka kärsivällisyyttä ei meinaa välillä olla...

Tein uuden ulkoasun, edellinen alkoi kyllästyttää. Tässäpä talvisia kuvia tähän lopuksi. Hyvää joulua kaikille ja railakasta uutta vuotta! 

Winter.

A Cold Window.
Brum brum

No letters.