tiistai 10. tammikuuta 2012

New time, Does it feel the same?

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Toivottavasti tästä vuodesta tulee hieno täynnä hyviä muistoja ja vuosi itessään olisi muistelemisen arvoinen. Kaikkea sattui ja tapahtui vuonna 2011 ja nyt vain katse tulevaisuuteen, mitä se tulevaisuus tuo tullessaan.  Mutta nyt asiaan: Kävin tänään äitini kanssa kaupungilla etsimässä työharjoittelupaikkaa valokuvastudioista ja muista paikoista, mutta sain lähinnä kielteisiä vastauksia. Joko oli  tarpeeksi miehitystä työpaikoilla tai ei ollut aikaa pyörittää ylimääräistä harjoittelijaa, mikä sinänsä harmittaa mua. Pääasiassa olen kiinnostunut valokuvauksesta - Varsinkin studiokuvaamisesta ja sen jälkeisestä kuvankäsittelystä sun muusta. No, ei sille voinut mitään, piti vaa yrittää etsiä joku muu paikka. Siinä välissä käytiin Rossossa syömässä, äitille ostamassa vaatteita ja muuta mukavaa, itselleni ostin Emotionista GOSHin kajaalikynän ja eeppisen huulikiillon, jonka sivellin päästä tulee kirkasta valoa. 

Viimeinen paikka missä käytiin oli Kehypaja, siellä tuli juteltua jonkin aikaa paikan johtajan kanssa ja näyttää siltä, että saattaisin saadakin sieltä harjottelupaikan. Johtaja lupasi hoitaa asian ja soitella kun asiat on selvillä. Yksi huoli poissa mielestä! Oon ollu huolissani omasta tilanteestani jo pitkän aikaa, että pääsenkö minnekään työharjotteluun,millä kuljen töihin, millä rahalla yms. Onneksi vanhemmat lupasivat tukea raha-asioissa ja se jos mikä on helpotus. Kehyltä menimme vielä käymään lomatoimistolla. Isä oli saanut idean, että voisin mennä tutun lomittajan mukaan seuraamaan mitä robottinavetoissa toimitaan. Olen siis valokuvausalan lisäksi miettinyt eläinhoitajan (EI pieneläintenhoitajan, se ei ole sama asia) alaa, koska olen pienestä pitäen puuhannut lehmien, hevosten yms. muiden isojen ja pienten eläinten kanssa ja ajattelin et se ammatti olisi yks hyvä vaihtoehto valokuvaaja-ammatin lisäksi. Juttelimme erään toimistotyöntekijän kanssa ja oli hyvin mielissään ideasta ja lupasi hoitaa asian ja ilmoitella vanhemmilleni.

Sitten menimme Kulttuurikeskukseen katsomaan Valokuvausnäyttelyä, missä oli esille monen (Iisalmen, Siilinjärven, Kiuruveden yms.) kameraseuran ottamia kuvia. Kuvista kyllä huomasi selkeästi oliko kuvassa kiinnitetty huomiota tekniikkaan vai ei: Kuvien taso oli hyvin sekalainen. Kyllä Sieltä löytyi hyviäkin kuvia, mut suurin osa kuvista olivat mun mielestä joko tylsiä tai liian paljon muokattuja joistakin kohdista, jotka näytti siltä kuin kuvat olisi otettu jostain satumaasta. Valokuvauslinjan kuvailmaisutunneilla opin katsomaan kuvia aivan eri lailla kuin ennen: Saatan löytää kuvista virheitä, syvyyttä, kaks-kolmiulotteisuutta, kultaisen leikkauksen, mistä valo tulee ja menee yms. muita asioita, joita tavan valokuvauksen harrastaja ei välttämättä tiedä. Olen myös huomannut sen, kun oon katsellut elokuvia, niissäkin on aivan samat elementit kuin valokuvaamisessa. Millaisessa valossa tietyt henkilöt ovat, onko hyvästä kuvakulmasta videoitu, onko kohteella tilaa, onko virheitä jne. Loppujen lopuksi valokuvaamisella ja videoimisella ei ole mitään erilaista, ainoastaan se, että videokuvaus on liikkuvaa. 
Tähän loppuun taas muutama kuva joita joku päivä sitten olin ottanut, kuvissa esiintyy meidän kissasisarukset Tiuhti ja Viuhti ja muutama jännä kuva:

kaikki kuvat (C) Emmahey
Arvaa Mikä?

Tyytyväinen Viuhti.

Dramaattinen Tiuhti.

Kynttilät.

Auringonnousu.