When I'm down and I need some strength, Music can keep me alive

Tämän postauksen aiheena on jälleen kerran musiikki. Tarkemmin sanottuna tämänhetkiset tai kauan olleet lempibiisit, joista en saa millään tarpeeksi. Jotta postaus ei olisi täynnä metallimörinämurinaa, sieltä löytyy myös aivan muunlaista musaa. Osa varmaan jo tietää, että musamakuni on harvinaisen laaja. Oli maa, kieli tai genre mikä tahansa, kunhan se kuulostaa omassa korvassa hyvältä. Esittelen biisejä ja kerron omat fiilikset biiseistä, miten oon törmänny kyseiseen artistiin yms. mitä biisistä ikinä tuleekaan mieleen. Biisit eivät ole paremmuusjärjestyksessä, kaikki ovat huikeita et ei niitä voi laittaa mihinkään järjestykseen, mikä on paras ja toiseks paras. Katotaanpas: 

Shinedown - Second Chance

Second Chance on omalla tavallaan kaunis, mutta surullinen biisi. Se pysäyttää mut aina kuuntelemaan lyriikoita ja fiilistellä sen saundia. Biisi on vanha, mut tätä kuuntelen oikeestaan lähes aina, kun se alkaa soimaan soittimestani. Se jollain tapaa rauhoittaa mua aina, oli sit mikä mielentila tahansa. Brentin ääni on komea ja mahtava!

B2ST/BEAST - 아름다운 밤이야(Beautiful Night)

Tästä biisistä tulee aina sellanen kesäinen bilefiilis. Tyylii ihmiset lauantai-iltana hienois kuteis ja ilta tuntuu mukavan lämpöiseltä ja mahtavalta toivoen että se fiilis kestäis ikuisesti. Youtuben ansiosta aloin näitä poikia kuuntelee ja välillä haluu pelkästään kuunella tällast pirteetä musaa. Ois ihanaa jos baareis soitettais lisää korealaista musaa, niissä on niin paljon bilefiilistä ja aitoo sellasta! 

Killswitch Engage - The Arms Of Sorrow

Kerta kaikkiaan mahtava kappale. Nää lyriikat riipaisevat sydäntä joka kuuntelukerralla. Biisi ikään kuin syöpyy sisimpään ja koko sielu elää biisin mukana. Howard oli loistava laulaja ja olen tosi harmissani, että hän joutui lähtemään bändistä oman terveytensä takia. En koskaan päässyt näkemään bändiä kun Howard oli siin viel messis :c Tätä ois ihana osata laulaa, mutta örinän tasoon tai ylärekisteriin en edes enään pääse enkä ees aio yrittää. Suosittelen kuuntelemaan♥

Big Bang - Fantastic Baby

Oaaah tää on niin huippu! Ensinnäkin poikien kuteet on siistit ja musavideon maailma on mahtavasti toteutettu. Kaikki jäbät ovat saaneet oman teemansa biisiin ja se on niin sekamelskaisen siisti et huhu. Täynnä yksityiskohtia ja meininki katossa asti.  Biisi on koukuttava enkä ole kyllästynyt tähän vieläkään! T.O.P (turkoosihiuksinen) ja G-Dragon (mustapunaiset, sivukaljutyyppi) loistavat täl videol niin kympil, ohnam! Tekee mieli bailaa ku tää biisi alkaa soimaan :D

Koda Kumi - 倖田來未 Ecstasy

Ah mä rakastan tätä naista. Koda Kumi tekee popmusaa rautaisella otteella ja on ihan helvetin seksikäs nainen. Kodalta löytyy monia hyviä biisejä, mut tää soi mun soittimesta aika usein. Biisissä on asennetta miljoonasti ja meininki on kokoajan korkeella eikä lässähdä yhtään! Ja Vaikka musavideois tihkuis seksiä enemmän kuin laki sallii, on hänellä upea ääni ja kyllä ny tommosella ropalla kehtaa sheikata musavideois! Koda on yks harvoista naisartisteista Aasiasta, joita oikeesti vielä kuuntelen, koska miehet kiehtoo luonnollisesti enemmän. 

Turmion Kätilöt - Pyhä Maa

Näistä Kuopion äijistä ei ole mitään pahaa sanottavaa, nää jätkät tietää miten tehdään loistavaa industrial metallia! Näin tyypit livenä Kuopiorockis -06 vuonna ja siitä lähtien oon kuunnellut niiden tuotantoa enkä saa tarpeekseen niiden musasta. Sanat voivat olla ehkä vähän ihmeellisiä, mutta jostain syystä ne iskee tuhatta ja sataa, et ne jää väkisinkin päähän soimaan :D Biisin sanat hervottoman hauskat ja örinä loistoo! Folihattu ja oliot vittuun!

Bryan Adams - Here I Am

Kaikki tai ainakin suurin osa on varmasti nähnyt Spirit - villi ja vapaa - leffan ja tämähän biisi on leffan tunnarina. Bryan Adamsia oon pitkään kuunnellut ja tää biisi lukeutuu lempparibiiseihin. Sanat niin ihanan koskettavat ja Bryanin ääni on rouhea, mutta maagisen ihana. Joka kerta kun kuuntelen Spiritin soundtrackia, mä pillitän kuin mikäkin pikkulapsi. Niissä biiseis on niin paljon tunnetta ja tunnelmia, et ne saa mut joka kerta herkille. Hanz Zimmer on nero säveltäjä, ei voi muuta sanoa!

Trivium - Incineration: The Broken World

Triviumin uudelta levyltä löytyi tämä biisi, joka sai mut (yllätys) herkille. Olin jotai pari kolme kertaa kuunnellut levyn läpi, kun yhtäkkiä tämä biisi saa mut jähmettymään ja sit alankin kyynelehtimään vuolaasti. Voi kuulostaa oudolta, koska biisi kuulostaa aggressiiviselta, mut osa lyriikoista herättää joitain muistoja menneisyydestä asioita, jotka saa väkisinkin mut herkille. Mulla on yks toinenkin biisi Triviumilta, jota kuuntelin usein - sillon kun oli masennusta -  replaynä samalla kun itkin silmät päästäni. Biisi itessään antoi jollain tapaa voimia, vaikka sanat iski kroppaan kuin lentävät lasinsirpaleet. Tätä ei voi ehkä ymmärtää, jos ei ole koskaan ollut masentunut, siis oikeasti ollut pohjalla eikä vain päivän ollut masisfiiliksis.

W.A.S.P. - Wild Child

Waspia tulee ehkä kuunneltua harvoin, mut jos se soi radios tai missä tahansa, se biisi on pakko kuunnella alusta loppuun. Jos haluaisin jätkän laulavan mulle jonkun biisin, se ois ehdottomasti tämä! Täs on miljoonasti intohimoa ja rakkautta että mä mut sais tällä aika helposti hurmattua, jos joku osaa oikeesti vetää tän hyvin :D Blackie on yks mahtavista rokkareista ja hänen biisejä on aika vaikea vetää, koska hänen äänensä on niin raspinen, mut sitäkin munakkaampi. Kasarokki never dies!

Aziatix - Baby Let's Go

Korealais-amerikkalaiset pojat is back! Tää on ainakin soinu mun päässä viime aikoina et tätä on _pakko_ kuunnella uudestaan ja uudestaan. Tääkin sopis niin kivasti baarimusaks.. :D Youtuben syövereistä tämäkin löydetty kauan sitten, mut niiltä ei ollut tullut uutta musaa pitkään aikaan, kunnes tämä pamahti nettiin. Piristää mieltä ja biitti on mieletön!

Christina Aguilera - Ain't No Other Man

Oh my fucking god mikä nainen! Tää nainen yllättää mut joka kerta biiseillään ja äänellään. Hän jos kuka taitaa laulamisen laajasti ja vetää korkeelle ylärekisteriin ettei sen rajaksi riitä taivaskaan. Christinan biiseis on aina hyviä sanomia, oli aihe rakkaus tai kamppailua elämänsä kanssa. Arvostan häntä laulajana älyttömästi, ihailen kaikkia niitö laulajia, jotka osaavat korkealta ja tunteella. Biisin on ihanan leikkisä, tyylikäs ja sopivasti seksikäs. Svengaa ihan kympillä!

Ois ollut vielä monta monituista biisiä, joista oisin halunnut kertoa, mutta tässä on ainakin pieni osa biiseistä, jotka soi mulla enemmän tai vähemmän usein. Ilman Youtubea, en olisi koskaan törmännyt näihin hienoihin artisteihin. Tykkään Youtubes seikkailla ja kuunnella monenlaista musaa ja sit alkaa löytyä aina uusia ja uusia lemppariartisteja/ bändejä. Mun on turha laskee bändejä/artisteja, joita mä kuuntelen, koska niitä on _liikaa_ :D  Joskus voin tehdä part. 2 tästä ja lisää kertoilla jos vaan ihmisiä kiinnostaa tietää :) Löytyikö näistä sulle uusia tuttavuuksia? Kolahtiko joku biisi suhun?

Like golden autumn leaves around my feet, I touched them and they burst apart with sweet memories, Sweet memories

Sohvalla makoilemisen sijaan voisin ottaa Veeran haasteen vastaan. Kyseessä on siis 7 kuvaa kesästä - haaste ja kerronpa nyt 2013 vuoden kesästä. Kuvia oli tosi vaikee miettiä tähän, koska kamera ei ollut aina messis sillon kun sitä ois eniten tarvinnut. Kesä 2013 oli enimmäkseen työntäytteinen, ei tapahtunut mitään maailmaa mullistavia asioita silloin. Työskentelin suurimman osan kesästä maatalouslomittajana ensimmäistä kertaa ja se oli todella opettavaista aikaa. Sain onneksi kulkea töissä joko toisen lomittajan tai tilan isännän/ emännän matkassa, koska olin opettelemassa niitä töitä enkä ollut todellakaan valmis tekemään töitä täysin itsenäisesti. Töitten välissä tuli myös käytyä festareilla ja rellesteltyä baarissa hullun lailla ystävien kanssa. Rankat työt vaatii rankat huvit, eiks nii? :D Mutjoo alotetaanpas:

1. Kuvassa on isäni ja karjan korkein lehmä nimeltä Arvokas. Friisiläis-holstein rotuiset lehmät ovat yleensä korkeita ja hyvätuottoisia lehmiä, mutta Arvokas oli poikkeuksellisen korkea muihin lehmiin nähden. Yleensä lehmien säkäkorkeus on jotain 140-150 cm, mutta kuvassa isäni on 184 cm joten voitte hyvinkin arvailla Arvokkaan säkäkorkeuden.... :D Ja miksi olin tämän kuvan valkannut tähän, isä halusi ottaa Arvokkaan kanssa kuvan ennen kuin se lähti lehmien taivaaseen. Arvokas oli todella lempeä ja rauhallinen lehmä. Pikkuhiljaa jalat menivät huonoon kuntoon, tissit riippuivat ja koonsa takia sen oli vaikeaa olla navetassa. Arvokkaan poismenon jälkeen pistettiin sen jälkeläiset myyntiin, koska nekin olivat myös liian korkeita meidän navettaan. Olivat sellaisia jäniskoipeliineja että huhhu :o Arvokkaasta jäi mukavia muistoja ja eläimenä oli harvinaisen kiltti ja mukava.

2. Oma koti kullan kallis. Nämä maisemat ovat vuodesta toiseen ajattomia ja kauniita, mutta mun mielestä kesällä maisemien tunnelma tuplaantuu muista enemmän. Iltasella on aina ihanaa mennä saunomisen jälkeen ulos viileeseen pyyhe päällä ja kylmä lonkero kädessä ja kuuntelee luontoa. Kuovi kiekuu pellon reunalla, linnut visertää nätisti, joki on niin tyyni, että se näyttää peililtä. Ilma tuoksuu raikkaalta ja kesäiseltä. Ilta-auringon säteet piiloutuvat metsän taakse hiljalleen ja luonto valmistautuu iltaunille. Kotiseudun maisemia ei voita mikään. Tuo kesän fiilis on lähes käsinkosketeltavaa. Kaipaan tälläkin hetkellä kesää, kaipaan aurinkoa, lämpöä ja valoa niin suunnattomasti!

3,4,5. Ekassa kuvassa Summer Up ja kaks muuta kuvaa Tuska Open Airista, alimpana Amorphis. Tämän kesän Tuska oli huikee, vaikka en tänä vuonna ollut niin paljon itse alueella hengailemas kuten viime vuonna. Näin Tuskan aikana vanhoja kavereita pitkästä aikaa ja tutustuin uusiin, mahtaviin ihmisiin. Näin muutamia bändejä eka tai monennetta kertaa livenä ja tutustuin uusiin bändeihin. Summer Upis näin Far East Movementin, jota olin halunnut nähdä livenä jo siitä asti, kun niitä aloin kuuntelee. Livemusiikki on parasta.

Kesä ei ole mitään ilman hyvää juomaa, seuraa ja hyviä kelejä! Oli synttäreitä, tupareita ja muuten vain oli päätä tyhjentämässä pitkän työputken jälkeen ja täyttää pää vettä väkevämmällä. Kesällä baarireissut ovat vaan niin mahtavia! Lössiä on liikenteessä enemmän kuin laki sallii, voi pukeutua hieman kevyemmin ja meininki on huikee. Oli sit kuinka kuuma tahansa baarissa tai tanssilattialla, meno vaan jatkuu! Voisko ton syksy-talvi vuodenajat skipata ja mennä suoraan kesään? 

Mitäs tykkäsitte? Mulla ei tosiaan oo kovin paljoo kesältä kuvia, koska työt veivät aikaa ja motivaatiota kuvaamisen suhteen, että kuvaaminen keskittyi lähinnä keikkoihin/ festareihin ja muuta semmosta. Pahoittelen! 

No need to run, we're just waiting for someone, No eyes to see, what we have become

Tsajajajaii kaikki höpönassut! Se ois sunnuntaimasis ja nokka kiinni tehtävissä meiningillä. Ei niiku yhtää kiinnostais mitkään tehtävät tai koulu!  Ennen sitä urakkaa kerron viikonloppukuulumiset. Sain perjantain vapaaksi ja lähdettiin Kuopioon ajeleen siinä yhentoista aikaan. Vietiin kamat kylpylähotelli Rauhalahteen ja otettiin suunta keskustaan ja eiikun shoppaileen! Vaikka en yleensä postauksissa kerro mitä kaikkee oon ostanut, on sen verran tota kuvamateriaalia, että kuvat kertovat enemmän. Löysin siis pari kivaa paitaa ja mun piti ostaa Triviumin Vengeance Falls levy ja jotai muita levyjä, mut koska aloin oleen tosi väsynyt, en jaksanut raahautua levykauppa äxään ja päätin että tilaan ne netistä. Kävimme myös syömässä jossain kellariravintolassa, nimeä en valitettavasti muista, mut ruoka oli älyttömän hyvää! Hyvän aterian ja shoppailukierroksen jälkeen hotellille makoilee ja illasta baariin parin kaverin kanssa. Apteekkarissa otettiin kuoharia ja oltais siirrytty sieltä Gloriaan, mutta ikä ei sit riittänyt mukamas sinne (K22 -.-), päädyttiin sitten perinteiseen Henkkaan. Eikä se haitannut, Henkkaan on aina kivaa mennä! Ilta oli todella mukava ja leppoisa, harmi vain ettei viivytty Kuopiossa kuin yhden yön verran, mut tulipa törmättyä tuttuihin baaris ja muutenkin nähtyä joitakin kavereita! 

vas. Last Girl 25€ | oik. Gina tricot 25€

ja sukathan käy tähän lookiin, hehhe!

Shoppailua ja Baileys'iä, kyllä kelpaa!

Ita - ja päivälookkia~

omnommm!

Vessamietteitä at Henkka!

Kuoharia kolmeen pekkaan!

Kotiin päästyä lauantaina äiti lähti jonnekin käsityömessuille Iisalmeen ja oli mennyt ostamaan mulle kaikkee söpöä. Äiti sanoi, että hän ajattelee mua usein ja siksi oli ostanut mulle tämmösiä :

Ylökuvassa  korvikset, kaulakoru ja käsikoru. alimmaisessa hienot lapaset. Awwws, thanks mother♥♥

 Sain myös isän puhuttua lähtemään mun kanssa Raskasta Joulua 2014 juhlakeikalle Iisalmeen, koska iskä tykkää kuunnella lähes samankaltaista musaa kuten minäkin ja me molemmat arvostetaan Suomen eturivin hevilaulajia, kuten Jarkko Ahola,  Marco Hietalaa, Tuple Salmelaa, JP Leppäluotoa yms. Oii mahtavaa!

 Oon täs parin päivää putkeen kuunnellut Orden Ogan - nimisen saksalaisen power metal bändin musaa ja erityisesti The things we believe in kolahti ihan täysiä tajuntaan. Biisin sanoma ja saundi hipovat täydellisyyttä. En kestä, aivan mieletön ♥

So I got me some horses, To ride on, to ride on, You say that your demons, Can't go there

Täältä ruudun takaa postaa just herännyt (klo 18.00 tienoilla) mörköinen punapää, jonka päässä ei tällä hetkellä liiku ei niin yhtään mikään. Miten ihminen voi olla oikeesti näin väsynyt?! Jotenkin musta tuntuu, että se viime vklopun riekkumiset vaikuttaa mussa edelleen. Toisaalta, en yhtää ihmettelis, tuli niin vähän nukuttua että melkein maailma pyörii silmissä kun välillä tajuais onko yö vai päivä menossa..

Tällä viikolla ei ole oikeestaan ihmeitä tapahtunut. Mulla alkoi toinen jakso ja ihanat äidinkieli, ruotsi, englanti ja valinnaisaine hevosenhoito hallitsevat seuraavia viikkoja aina joulukuuhun asti. En tykkää teoriapainoitteisista aineista, varsinkaan ruotsista, kun en osaa sitä juurikaan kuin sanoa jag heter Emma ja se jää siihen. Voi pyllynreikä sanon minä! Äidinkielen kanssa on myös yhtä taistelemista, mut englanti menee.  Se vaan että sen aineen opettajat pitävät meitä ala-asteen oppilaina eli lapsosina ja lässyttävät minkä kerkeevät... come oon, oon jo 21, en mä mikää lapsi oo enää :D 

Hevosenhoito on osoittautunut niin mielekkääksi aineeksi jo heti ekasta tunnista lähtien. Käytiin perusasioita läpi ekoilla tunneilla ja samalla kerrottiin omia tarinoita, mitä kaikenlaista on sattunut hevosten kanssa. Välillä eksyttiin teoria-asioita kertomaan pelkkiä tarinoita ja se oli niin kivaa!  Opet on aivan mahtavia, varsinkin kun toinen niistä on mun ryhmänohjaaja, joka on varsinainen ope valinnaisaineen opettamisessa. Se tapa, miten he puhuvat hevosista on jotenkin niin huikeeta. Jo puheesta kuulee, että hevoset ovat heille kuin sielunkumppaneita, ystäviä, jotka ovat ikuisia ja uskollisia aina loppuun asti. Sellaisia ystäviä, ettei ihminen pystyisi olemaan niin lojaali, uskollinen ja vilpitön. Molemmat opettajat ovat työskennelleet hevosten kanssa monta vuotta ja ovat kokeneet monenlaisia kommelluksia niiden kanssa. Heillä on rautainen kokemus ja näkemys hevosista, että ei siinä voi oikeesti muuta kuin ihailla heitä. 

Hevosia oon rakastanut aina pienestä asti. Eläiminä ovat todella kauniita, mahtavia ja erittäin viisaita. Ne osaavat tulkita ihmisiä paremmin kuin me niitä. Ne todellakin osaa huomata, jos olet kiukkuisella päällä tai iloisella mielellä ja ne itse reagoi siihen monella tapaa. Mä muistan sen kuin eilisen, miten hevoskärpänen puraisi minuun monta monta vuotta sitten: Olimme perheen kanssa Kalajoella ja silloisen huvipuiston nimi oli JukuJukumaa. Olin ehkä joku 5-vuotias, kuitenkin alle 10wee. Me oltiin menossa jonnekin ja isä kahtoo ympärilleen, niin äkkiä olin kadonnut siitä isän vierestä. Mulla oli aina tapana lähteä seikkailemaan itekseen ilman että hätäännyin itse siitä. Äiti ja isä olivat hädissään ja olivat lähteneet etsimään mua joka paikasta, eivätkä löytäneet mua mistään. Sitten isä tajusi, että olin siinä yhessä vaiheessa hinkunut paikkaan missä oli paljon eläimiä. Isä lähti sinne kiireen vilkkaa kohti tätä paikkaa ja kohta näkikin minut siellä poniratsastuksen jonossa ja liian iso ratsastuskypärä päässäni. Siitä päivästä lähtien hevosista ja ratsastamisesta tuli mulle todella rakas harrastus. 

Kävin monilla eri talleilla ratsastamassa ja joskus pienenä kävin jollain tallilla hevoskerhossa. Loppujen lopuksi päädyin käymään Iisalmen isoimmalla tallilla, Koljonvirralla säännöllisesti tunneilla ratsastamassa. Esteratsastus oli parasta mitä tiedän. Se vauhti, hypyt ja adrenaliinin virtaaminen suonissa oli aina oma juttunsa ja siitä nautin aina ihan täysillä. Muistan, kun mulle annettiin tuntihevoseksi aina tietty hevonen, jonka nimi oli Vihvi. Tumma torihevonen, jolla oli pitkät "sukat" jaloissa. Se oli yks kauneimmista tammoista mitä tiesin. Tuntihevosena oli ihana, vaikka se välillä halusi heittäytyä hankalaksi. Harmi vain, ettei ole enää tuntihevosena koljuskalla, se nimittäin muutti uuteen kotiin 2010 vapun tienoilla :c En päässyt hyvästelemään sitä tai ratsastamaan sillä edes vielä kerran ennen kuin siihen ei enää pystyisi. 

Nytkin on kauhia ratsastuskuume että en kestä! Onneks ensviikolla päästään Hingunniemelle (Kiuruvedellä sijaitseva hevoskoulu) ajelemaan hevosilla (ravikärryt hevosissa kiinni eli ajelemista). Ratsastustuntejakin tulee myös joten en malta oikeesti odottaa, että pääsee hevosen selkään pitkästä aikaa! Ratsastamista harrastin sen 5-6 vuotta, mutta sitten tuli koulu sun muu eteen, ettei aikaa jääny hevostelulle ja pienoinen kyllästymisen piikki tuli siinä vastaan. Nyt kun oisi motivaatiota taas ratsastuksen alottamiseen, on aika ja raha tiukalla. Ratsastaminen on toki aina ollut kallista, mutta nyt viime vuosina hinnat ovat vain noussut kuten myös rehujen ja muiden hevosten ravinnon hinnat. Onneksi koulun puolesta pääsee hevosteleen ja tää oli kyllä niin täysi kymppi, ei vois olla enempää ilonen tästä :> Millaisia kokemuksia teillä on hevosista? 

inspiroivia kuvia netistä:

Huomenna tämä tyttö ei menekään kouluun vaan Kuopioon pienelle lomalle perheen kanssa. Luvassa shoppailua, kavereiden näkemistä ja juhlimisen meininkiä! Kunhan tää pakkailukin etenisi tässä.. nyt jos kävis suihkussa ja tuhlaamaan elämää Olipa kerran ja Arrow- sarjaan~

These are crazy, crazy, crazy, crazy nights

Syysloma lusittu ja arkeen palattu taas. Kuten aikasemmin olen maininnut, olin alkuviikosta kotona karjahommissa ja sillä sain tienattua rahaa viikonloppureissua varten. Kotosalla ei ollut mitään sen ihmeellisempiä tapahtunut. Välillä tein iltalypsyjä veljien kanssa kun isä oli kyntämässä peltoja ennen kuin pakkaset tulevat. Sain ihan isohkon palkan, jotta pärjäisin vklopun reissulla, enskuussa olevalle keikalle ja noin muutenkin. 

Perjantai koitti ja klo 05.50 heräsin syömään ja pakkaamaan viimeiset tavarat ennen lähtöä rauttikselle. Siinä aamupalaa syödessä katoin ikkunasta ulos ja järkytyin, että lunta oli satanut. Jostain syystä se lumi aina yllättää, vaikka se ei olisikaan enää uusi asia Suomessa. Olinpa fiksu ja tilasin taksin rauttikselle päivää ennen, ettei tarvinnut kävellä kamojen kanssa siinä hirmusessa lumituiskeessa.

Tältä näytti joskus 12 aikaan aamupäivästä ennen Kuopiota (?)

 Junamatka meni oikein mukavasti Treelle, vaikka joutuikin aikaisin heräämään. Siinä matkan varrella kiinnitin huomioni erääseen jätkään, joka oli Iisalmesta asti kulkenut samaa matkaa mun kans Treelle. En yleensä kiinnitä niin tarkasti ihmisiin, jos jotkut on samaa matkaa kulkenut sinne, minne minäkin olen menossa, mutta koska en ollut aikasemmin nähnyt häntä Iisalmessa, se vähän kummastutti. No, Treelle päästyä Tanja oli vastassa ja voi että sitä riemua kun nähtiin pitkästä aikaa! Mentiin Tanjalle viemään kamat ja siinä juteltiin pitkän aikaa ennnen kuin lähdettiin keskustaan metsästämään mulle kivoja korkkareita ja muuten vain kiertelee. Ihanan kotoinen fiilis valtasi mielen, kun kulki Treen kaduilla. Siitä oli todella pitkä aika, kun viimeksi kävin Treen nurkilla. Mulla on ollut ikävä Treetä, siellä mulla on kotoisampi olo kuin Iisalmessa.

Menimme Skopunkten kenkäkauppaan ja valikoima oli todella hyvä! Siellä oli tosi paljon tarjouksia, esim. 2 kenkäparista sai 15% alennusta! Jatkuvaan kenkäkuumeeseen sai viimeinkin helpotusta kun löysin nämä popot pitkän harkinnan ja hintojen punnitsemisen jälkeen:

Vasen: Boots |  oik. VOX Skopunkten

Olin aluksi todella epäilevä noihin kenkiin, mis ei ole korkoa päkiän alla. Olin vaa, et "Ei tollasilla voi kävellä! Ihan överit noi kengät!" Kaveri kuitenkin suostutteli kokeilemaan niitä ja kuinka ollakaan, ne kengät olivat todella mukavat kävellä! Joskin hieman oudot, mutta käveleminen niillä oli helppoa ja vaivatonta. Sit noi BOOTSin kengät olivat kanssa mukavat kävellä ja koolla 39! Siis mitä ihmettä. Kävin Iisalmen styyrmannis yks päivä ja siellä myyjän kans kateltiin kenkiä ja siinä tuli selväks, että mun kannattas lähinnä korkkareiks kattoo kokoa 39. Tosin se riippuu kengän mallista, mutta moni 39 koon korkkarit mahtui hyvin jalkaan mikä oli melkonen järkytys itelle, joka on käyttänyt aina 41-42 kokosia kenkiä :oo Anyway, mä meinasin ostaa vain toiset noista kengistä, mutta koska molemmat olivat mun mieleen ja valinta oli niin vaikee et piti ihan äiteelle soittaa. Ja no, sit ostinkin kahet kengät! Eipähän tarvitse ostaa vähään aikaan uusia korkkareita mistään :D

Ostin myös tosi kivan korun Ginalta(?)~

Popojen metsästämisen jälkeen lähdettiin ruokakaupan kautta takaisin Tanjalle ja alettiin valmistautua iltaan. Olin ostanut meille Rebelle kuoharia, joka on tosi hyvää. Ei sisällä paljoa prosentteja, mutta ihan hyvä alotusjuoma :> Roosteriin päästyämme Nerve End oli jo alottanut keikan, mutta ei me myöhässä onneks oltu kuin joku muutaman minuutin. Olin aikasemmin kuunnellut Nerve Endiä youtubest ja ihan hyvältä se oli kuulostanut, mut ei aivan vakuuttanut mua. Livenä se taas toimi ihan törkeen hyvin! Keikan aikana yleisön seassa juoksenteli Jeesus ja Banaanimiäs :D Bändin jäsenet osoittautuivat myös erittäin mukaviksi jätkiksi, kun juttelimme siinä myöhemmin keikan jälkeen. No, sitku mentiin toisen bändin  Distress of Ruinin keikkaa, olin tosi ällistynyt näkemästä: Se mies, joka oli kulkenut samaa matkaa treelle ku mä oli kyseisen bändin laulaja! Fiilis oli vähän kuin puulla lyödyllä. Lavaenergiaa löytyi ja yleisö oli ihan sekaisin. Bändiä kerkersin kuunnella junas yhen biisin verran ja se osoittautui erittäin loistavaksi bändiksi. Keikan jälkeen oli pakko käydä kysäisemäs, et mistä päin oli tullut ku samaa matkaa oltiin matkattu Treelle asti. Hänkin oli tunnistanut mut junasta ja illan aikana tuli paljon keskusteltua noiden kahden bändien jäsenten kanssa, tosi rentoa meininkiä! Kolmatta bändiä Night Livesiä tuli ehkä yhden biisin verran kuunneltua eikä se oikee kolahtanut. 

Valomerkin sytyttyä meidät pyydettiin poikien messiin ja plääninä oli jatkot jonkun heidän kaverin kämpillä, vähän matkan päässä keskustasta. Eikun tuumasta toimeen ja bileet jatkui! Tarjolla oli ilmasta viinaa, millon viskiä, brandyä, votkaa ja valkkaria. Se oli sitten menoa..... en aio paljastaa yksityiskohtia, oli niin härski meininki välillä siellä että säästän teidät järkytykseltä :D Aamukymmeneen asti me bailattiin, mutta meno oli aivan huippu! Porukka oli sopivan kokoinen, meininki asiallista ja rentoa, ei ollu tappeluita tai muuta vastaavaa, pidettiin hauskaa ihan älyttömästi! 

4h tunnin "yöunet" ja olo oli sen mukainen. Nomutta eikun uuteen nousuun! Koomailtiin kämpillä siihen asti kunnes oli aika lähteä junalle. Rapulanpoikanen ja junamatka eivät sovi yhteen, oltiin aika puolikuolleita junas ja oli sellane fiilis et tästä ei tuu mitää, on niin hirvee olo et ei mitää järkee :D Syötiin hyvin Kampin Memphiksessä ja sieltä siirryttiin Länsisatamaan. Rokkikansaa oli saapunut tosi paljon ja kauniita/komeita sellaisia. Siirryttiin satamasta hyteille, meikit kuntoon, kuteet päälle and it's time to rock 'n' roll!

Private Line

Confess (SWE)

Fatal Smile (SWE)

Tuona iltana en pystynyt paljoo juomaan, koska olo oli vielä hapottava railakan jatkobileiden jälkeen, mutta sen sijaan keskityin keikkoihin ja kaikista noista Fatal Smile iski tajuntaan ja helvetin kovaa. Muutama päivä ennen Merirockia kuuntelin niiden musaa ja tykästyin jo sillon niihin, mut livenä ne toimii sata kertaa paremmin! Thomasin ääni on niin upea, olin sulaa vahaa että ei mitää järkee. Raskaita riffejä ja mieletön meininki♥ Tykkäsin kovasti myös Private Linesta, en ollut aikasemmin nähny bändiä livenä, mut toimii perhanan hyvin. Confess oli kuunneltava, ei kolahtanut niin kovaa kuin Fatal Smile, mut ei siinäkään ollut mitään valittamista. The Ragged Saints oli esiintynyt ekana joten se oli jäänyt katsomatta. Lava oli sairaan kapea ja pieni, mut kyllä ne mahtuivat sinne just ja just olemaan :D Ilta oli mahtava, mut perjantai osoittautui parhaaks illaks koko viikonlopusta. Bileiden jälkeen ei jatkoista ollut tietoo, lähinnä istuskeltiin ja käppäiltiin laivalla. Tanja ja jotkut innostuivat vielä jumppaamaan käytävillä, mut mä päätin lähteä nukkumaan. Tuli sen verran riehuttua edellisenä iltana ja itse sinä iltana, et on aika mennä rauhottuun. Unta tuli ruhtinaat 4h ja se vähän auttoi väsymykseen, mutta laivalta päästyä fiilis oli niin väsynyt, että mieles ei pyöriny mikään muu kuin että haluu jo kämpille. 

Fiilis oli haikea, kun halattiin Tanjan kans Helsingin rauttiksella vähän ennen kuin nousin junaan. Oli niin mieletön viikonloppu, että sellaista ei oo oikeesti ollut pitkään aikaan. Mä tutustuin uusiin bändeihin, uusiin ihmisiin, ei ollut mikään perus keikka tai baari-ilta, kuten yleensä on ollut. Kämpille päästyä siinä yhdeksän aikoihin illasta kroppa oli tuhannen paskana ja unta viikonlopun aikana kertynyt vaivaiset 8h, mutta fiilis oli sitäkin onnellisempi. Tosin seuraava päivä, ruotsintunnit ja koulukuvaus eivät houkuttanut yhtään ja tieto siitä että oli viimeinen lomapäivä harmitti vähäse...

Mutta, tällaisia iltoja lisää kiitos! Yritin olla selittämättä liikaa turhaa ja annoin kertoa kuvien kera siitä, mitä tämä vkloppu on pitänyt sisällään. Pahoittelen myös kuvien laadusta. En kehdannut ottaa järkkäriä mukaan, joten kuvailu tapahtui milloin vanhalla pokkarikameralla tai kännykällä. 

Semmosta, jospa nyt jaksais koulua käydä ja seuraava keikka onkin Danko Jones Oulussa, oijoii♥

Youre mysterious, I wonder if I catch your eye, And do you even notice when I smile at you

Kielo!

pienet pallerot♥

Päivän työt tehty taas navetalla ja fiilis aika tyytyväinen. Sain eilen tehtyä eläinten ruokinta-projektin valmiiks joten siitä ei onneks tarvitse murehtia. Pitäis tässä alkaa pakkaamaankin, huomenna takaisin kämpille ja perjantaina suunta kohti Tamperetta hyvän ystäväni luokse. Siellä tsekataan Tampereen meininki Nerve Endin keikal roosteris ja lauantaina lähetään rokkihommiin kohti Helsinkiä ja laivalle bailaamaan muiden kuumien rokkareiden kanssa! Vkloppu on aivan lähellä eikä millään malttais odottaa että pääsee rellestään! On myös tosi ihanaa nähdä kaveriakin piiitkästä aikaa, siitä on aivan liian pitkä aika kun viimeks näimme, se oli joku kesä taaksepäin. Mut nyt asiaan tulee onneks muutos!

Alkuviikko himas on mennyt oikein mukavasti. Töiden välissä oon katellut leffoja ja sain Copperin ekan tuotantokauden katottua, Nyt sit tykittämään toista tuotantokautta. Oih että kun oon niin lovena siihen sarjaan. Okeiokei, nyt loppuu hehkutus. 

vähän homssuinen ilme ;o

Viuhtipalleron kans posettamista

Tiedättekö sen tunteen, kun on kiinnostunut jostakusta ihan älyttömästi, mutta ei osaa edetä asiassa? Mä oon oikeesti nössö, mä säädän, mietin liikaa ja sit se herra mahdollisuuksien mies kariutuu ties minne ja häviää kuin pieru saharaan. Tämänhetkinen miekkonen ei ole ihan niin helppo tapaus, mutta en aio menettää toivoa sen suhteen. Voin toisaalta kuvitella omiani, että hän on vaikea, mutta ei hän ainakaan paljon tuo asioista itsestään esille. Tai siis et ei juttele ihan niitä avoimesti.

 Edellisestä suhteesta on kohta jo 4 vuotta enkä oo sen jälkee ollut kenestäkään kunnolla kiinnostunut. Halusin antaa itselleni aikaa kunnolla päästä erosta yli. Se jätti arvet, etten "päästänyt" itseni lähelle ketä tahansa miehiä. Mutta toisaalta, multa pitää suoraan sanottuna katkoa jalat, jotta se mies oikeesti kolahtaa ja kunnolla eikä vain pienesti vedä jalkoja alta. Mä en todellakaan kiinnostu/ ihastu ihmisiin niin herkästi. En tiedä miks. Koen sen jollai tapaa hyväks asiaks, koska ei se ihan hyvästä ole, jos ihastuu jokaiseen vastaantulevaan mieheen kaupungilla. Saatan ehkä katella ihmisiä ja todeta et "vitsit toi on hyvännäkönen" mut se yleensä jää siihen. Mut sit kun on tämä et ei vaan kiinnostu kertakaikkiaan kenestäkää, nii sitä jää vaa sinkuks. Alkaa jo nakertamaan tämä sinkkuna olo, mut se et meitsi on älyttömän ujo ja nössö, etten osaa asialle tehä mitään. Riskienkin ottaminen vääntää vatsan mullinmallin. Haluun edetä täs tapaukses hitaasti, mutta jotain pitäis saada aikaan, mutta mitä?

on nää jutu sit niin vaikeita, kaikki ois helpompaa jos en ois näin nössö :c

Muttah mäpä alan tästä pakkailee ja odottelemaan vkloppua, seuraavan kerran postaan seuraavalla viikolla, joten joudutte nyt hieman venailee postaustani :) Toivotan jo nyt teille oikein hyvää viikonloppua!

My heart, beats like, it's on fire and everything is alright, as long as I am inspired

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/5331437/?claim=yd59hbherzs">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Kauan kadottamani inspiraatiotulva on palannut taas takaisin! Tässä muutama tunti sitten olin siivoillut perheeni kanssa koti putipuhtaaksi ja lysähdin koneen äärelle istumaan. Tarkastelin perus facebookin seinän, gallerian ja kunhan roikuin netis. Aloin youtubesta kuuntelemaan suurenmoista kelttäiläistä musiikkia jota olen viime postauksessa hehkuttanut. Siinä musiikin kuuntelemisen ohella aloin kelailee, että voisin ehkä piirtää jotain ja mieleen tulvahti jostain mielen syövereistä viikinkiaika. No, eikun googleen etsimään vaikutteita ja katella erilaisia viikinkisotureita ja niiden vaatetuksia.

Kun aloitan piirtämään jotain, mitä en ole aikaisemmin piirtänyt, katson vaikutteita muiden töistä/ kuvista, luen aiheeseen liittyvää historiaa jos aihe sen vaatii, katselen piirtämisen työnjälkeä/ kuvia tarkasti ja niiden perusteella teen oman version. On tärkeää tietää mitä lähtee tekemään. Jos ei ole aiheesta taustatietoo tai tiedä miten jokin asiapiirretään, siiä vaiheessa ollaan kunnolla hukassa. Musta ainakin on järkevää tehdä perinpohjainen tutkiminen asiaan ja sit vasta lähtee ideaa työstämään.

Jos oon oikein ahkeralla päällä, saatan piirtää kahdesti samat jutut toiselle paperille (eli paperia toisen päälle ja kopioin) ja työstän sitä niin pitkään kuin mahdollista. Myös musiikilla oli paljon vaikutusta siihen, millainen tunnelma piirrokseen tulee. Aloitin hahmottelemalla hahmon tiettyyn asentoon, muokkasin kroppaa ja aloitin piirtämään päästä alaspäin, eli parta, hiukset, kypärä, siitä yläosa + kädet, alaosa, kengät, sitten tausta ja viimeisenä kaikki pikkukorjailut ja yksityiskohdat eli silmät sun muut. Annoin musiikin vallata mieleni ja annoin kynän sauhuta omalla painollaan. Hankalimmat osuudet aiheessa oli parta ja tuon paidan toteuttaminen. En juuri koskaan piirrä partaa miehille, mutta kun kyseessä on viikinkiäijä, nii kyllä sillä kuuluu olla komia parta leuasta roikkumassa!

 Piirsin tosiaan eka kertaa viikinkisoturin ja oon aika tyytyväinen siihen näin ekaks kerraks. Taustaan en yleensä jaksa panostaa, koska pidän kohdetta tärkeämpänä. Tosin joissain tapauksissa taustallakin on merkitystä, mutta mulla on se kohde ja sen luoma tunnelam. Tästä syystä moni sanoo mun piirrosten muistuttavan tatuointeja. Tänään oli niinkin hyvä fiilis ja motivaatio piirtämisen suhteen, että työhön meni ainakin 3-4h, mikä on aika perus aika siihen, minkä käytän työn tekemiseen. Yksityiskohtia on _paljon_, mutta tykkään panostaa niihin juuri sillon, kun sitä motivaatiota eniten löytyy. Näitä inspiraation tulvahduksia saisi tulla useammin, mutta koska koulu ja stressi tappaa luovuuteni piirtämiseen, on turha yrittää vääntää sitä inspistä väkisinkään, silloin ei ole tyytyväinen työhönsä ja se idea lentää myttypaperina roskikseen. 

Mitäs mieltä olette piirroksesta?

The Viking Warrior © Emma Laitinen

Inspiraation lähteinä toimivat nämä biisit:

Kaks viimeisintä on mun ehdottomia lemppareita. Aivan mieletöntä musiikkia ettei mitään rajaa!

ps. yli tonni käynyt mun blogissa, aivan mieletöntä! Kiitos ihmiset kun käytte ja luette mun blogia, ette tiedäkään kuinka paljon tää merkkaa mulle! :>

All night long I dream of the day, When it comes around then it's taken away, Leaves me with the feeling that I feel the most, The feeling comes to life when I see your ghost

Se ois sit syyyysloma! Ei kyllä tunnu yhtään siltä, mutta jospa se lomafiilis tulisi tän viikon sisään. Kävin eilen muutaman kaverin kans juhlistamassa syysloman alkamista. Aluksi mun piti mennä jo lauantaina, mutta koska en saanut ketään lähtemään silloin, päätin et sama kait sitte on lähtee perjantaina ku kukaan ei malta olla lähtemättä perjantaina viihteelle! Kauheasti oli tuttuja liikenteessä ja vähän tuli sellane famous olo,kun  kaikki tutut tuli halailee ja vaihettii kuulumisia ja ties mitä. Itse oon välillä niin pöljä, etten tajua kahtoa ympärilleni kun tuttuja ihmisiä tulee vastaan, kunhan porskutan eteenpäin :D Oli toosi mukava ilta, kerrankin katoin itteni perään mitä juomia otin ja kuinka tiheeseen tahtiin eikä rapulasta ollut tietoakaan, mikä voittajafiilis! Värjäsin myös hiuksetkin pitkästä aikaa, väri on aivan ihana as always, mutta juurikasvu jäi hitusen vaaleaks. Pitäis ostaa pikasesti punasta shampoota ja hoitoanetta, sais kämäsen väriset hiusjuuret piiloon! Ja vaihdoin myös uuden ylätunnisteenkin, vähän syksyinen meininkiä kuvassa :>

 Pakko hehkuttaa kahta siistiä tv-sarjaa, mitä olen tässä alkanut kahtomaan hiljattain. Oon aina täpinöissäni kun katon mulle aivan uusia sarjoja ja eläydyn niihin mukaan. Sosiaalisesta elämästä ei oo siinä vaiheessa mitään hajua, elän aivan toisessa maailmassa. 

Älä kiellä etteikö ois kuumaa kamaa!

Arrow

Ja heti tähän alkuun kuuma kuvatus itse sarjan päähenkilöstä, Stephen Amellista ;> Eli kyseessä on Oliver Queen, hemmoteltu rikkaan perheen poikanen, jonka luultiin kuolleen viisi vuotta sitten laivaonnettomuudessa isänsä kanssa. Hän kuitenkin selviytyi tapahtuneesta ja on elänyt pitkään autiolla saarella selviytymis- ja jousenkäsittelyä opetellen. Elämä saarella ollut rankkaa ja jätti syvät arvet Oliveriin sekä fyysesti että henkisesti. Hän palaa kotikaupunkiinsa Starling Cityyn täysin muuttuneena miehenä. Hänellä on kuitenkin tehtävä suoritettavanaan: Kostaa niille, jotka ovat tehneet pahaa ja korjata edesmenneen isänsä vääryydet taistelemalla jousella ja terävillä nuolillaan.

Tämähän kolahti samantien, kun näin mainoksia sarjasta! Värimaailma on ensinnäkin huikea ja juoni kiinnostava. Erittäin iso plussa siitä, että päähenkilö on kerrakin kuuma pakkaus! Välillä näyttö on kuolan peitossa, kun jaksoissa Oliver treenaa täysillä x) Kai sitä silmänruokaa saa olla, vai mitä? ;>

Copper 

Tämä sarjan aika ajoittuu 1860 - luvun New Yorkiin, missä rikkaat ovat korkeassa asemassa ja köyhien elämä rankkaa. Siellä heidän keskuudessaan on etsivä Kevin Corcoran, joka haluaa selvittää mitä hänen kadonneelleen vaimolleen ja kuolleelle tyttärelleen on tapahtunut. 

Tästä näin kans jotain mainoksia telkkarista, mutta en muistanut siinä vaiheessa enää, mikä se sarja oli. Tossa viikko pari sitten päätin etsiä tämän sarjan käsiin ja pitkän etsinnän jälkeen löysin sen ja hupsista - tervemenoa elämälle vähäks aikaa! Sarja on mielenkiintoinen, koska siinä ratkotaan kaikenlaisia rikoksia ja sarjan visuaalisuus on aivan huiiikea! Värit, ihmisten vaatteet ja irkkumusa taustalla - enempää en vois pyytää. Tässäkin sarjassa päähenkilö on aika komia ja hänen apurinsa Francis (joka ei näy valitettavasti yllä olevassa kuvassa). Rikossarjat on mun mieleen, joten tää tempas mukaansa heti ekasta jaksosta lähtien!

Millasia sarjoja te yleensä katsotte? Herättikö nämä sun mielenkiintosi? :>

Ihastuin pitkästä aikaa irkkumusaan ja uutena genrenä kelttiläinen musa. Meitsi on taas niin taivaassa, aivan mieletöntä musiikkia! Suosittelen lämpimästi kuuntelee :>