Goin' Where The Wind Blows

Heipparallaa lukijat! 

Blogi on ollut _taas_ hiljaisena, johtuen edelleen motivaation puutteesta eikä ole ollut aikaa blogille lainkaan. Päätin kuitenkin nyt vääntää postauksen liittyen viime aikaisiin tapahtumiin ja fiiliksiin. Tässä on kaikenlaista tapahtunut, mutta taidan kertoa vain päällimmäisenä olevat asiat, vain niillä on nyt tällä hetkellä merkitystä. :)

Jos joku nyt ei vielä tiedä mistä on tällä hetkellä kyse, olen huomenna lähdössä työssäoppimaan Doncasteriin, Englantiin. Siellä on koulu nimeltä Doncaster College, jossa on viisi eri kampusta ja me olemme luokkakaverin kanssa menossa yhteen kampukseen, jossa hoidetaan tuotantoeläimiä, pieneläimiä, eksoottisia eläimiä ja hevosia. Työssäoppiminen kestää viisi viikkoa, eli varsinaista työssäoppimista on 4 viikkoa ja viides viikko menee  maahan tutustumiseen, kulttuuriin yms. Topin aikana en valitettavasti päivitä omaa blogiani, mutta meidän seikkailuja voi seurata toisesta blogista. Se ei vielä ole valmis eikä sisällä vielä postauksia, mutta pistän siitä linkkiä tulemaan pienmuotoisessa postauksessa ensimmäisen viikon aikana tänne, niin ette jää kaikesta ihan paitsi ;)

tumblr

Fiilikset ovat hyvin sekavat. Mua ei jännitä, mutta olo on tavallaan odottava ja hieman väsynyt. Olin eilen kapakassa juhlimassa tulevan ulkomaan topin alkamista ja viimeistä vkloppua Suomessa. Oli kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa kapakassa kera huurteisten. Tuli eilen haikea fiilis lähteä kotoota kylille, kun kaikki eläimet ja perhe jäivät kotopuoleen. Yhteydenpito jää vähemmälle, mutta onneksi on Skype olemassa, jonka kautta olla sitten yhteyksissä kotiin. Olen tottunut olemaan yhteyksissä vanhempiin tiiviisti, tulee olemaan hieman tiukkaa, mutta en mä ehkä kuole siihen, jos muutama puhelukerta jää välistä. 

tumblr

Olen koittanut valmistautua tulevaan toppiin parhaani mukaan. Tässä vaiheessa pitäis varmaan lyödä pesismailalla päähän, että alkais tuntumaan jossain, en todellakaan tiedä onko se hyvä asia, että mua ei ole jännittänyt topin lähestyminen ollenkaan.. :D 

Odotukset ovat kuitenkin korkealla. Maltan tuskin odottaa, että nään maaseudun maisemat, Lontoon kirjavan kaupungin ja kokea kivaa topin aikana. Haluan tutustua uusiin ihmisiin, ottaa uutta oppia vastaan ja kehittää itseäni eläinhoitajana ja ihmisenä ylipäätään. Pyrin olemaan avarakatseinen asioille ja olla ressaamatta liikaa, mitä eteen ikinä tulee vastaan siellä. Ottamaan reissusta kaikki irti mitä saan. Tällaisia tilaisuuksia on vähän ja näitä tulisi käyttää juuri silloin, kun niitä tulee vastaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin blogi hiljenee ja toivottavasti herää eloon kesällä, kun pääsen Englannista. :) 

tumblr

In a world that's not always as it seems, Every corner we turn only leads to another, A journey ends, but another begins

"Tell everybody I'm ob my way New friends and new places to see With blue skies ahead yes I'm on my way  And there's nowhere else that I'd rather be
Tell everybody I'm on my way And I'm loving every step I take With the sun beating down yes I'm on my way And I can't keep this smile off my face."

Moi vaan kaikille pitkästä aikaa! Mitäs teille kuuluu? Mulle kuuluu kerrankin hyvää! Kaikkee kivaa on ilmassa tällähetkellä. Tätä biisiä on tultu kuuneltua aina vaan uudestaan ja uudestaan ja voin kertoa, että sille on syykin. Keväällä, maalis-huhtikuun puolella mulla on ulkomaan työssäoppiminen ja kohteena on Englanti! Mun piti saada kaikki asiat selvitettyä, ennen kuin pystyin ilmoittamaan tämän julkisesti kenellekään. Halusin olla varma asioista, että se onnistuisi. Ja hittolaine, se onnistuu! Nyt vaan odotellaan, että opettajat saavat englantiin yhteyttä ja siitä eteenpäin sitten taas tiedetään vielä enemmän. Tämä biisi antaa jollain tapaa voimaa ja uskoa siihen, että kyllä mä pystyn tähän, varokee vuan, täältä mä tulen! Vaikka mulla on puhehäiriö, se ei estä mua lähtemästä ulkomaille ja englantini on hyvin sujuvaa. Olen saanut opettajilta kehuja siitä ja saankin englannista kolmosen päättötokariin. Sekin antaa jo tosi paljon itsevarmuutta ottaa iso askel tuntemattomaan. Aion ottaa työssäoppimisesta ja itse Englannista kaiken irti, mitä sieltä saan. Sinne on vielä aikaa, mutta odotan sitä niin innolla! 
Tässä nyt ollaan joululomalla, vihdoin ja viimeinkin. Olenkin jo loman tarpeessa, koulu on imenyt musta viimeisetkin mehut ja nyt kaipaisin vain rentoutumista ja kaupunkioloista pois joskikin aikaa. Viime aikoina on ollut kaikkea mukavaa: Pari viikkoa sitten olimme isäni kanssa Jarkko Aholan konsertissa Kuopiossa ja viime viikon torstaina oli Raskasta Joulua poppiin konsertti. Molemmat olivat ihan huippuja, kyllä mä vaan tykkään näistä suomalaisista metallimuusikoista ja niiden panoksesta metallimusiikkiin. Isäkin tykkäsi keikoista ihan älyttömästi. Puhuttiin noista keikoista ja musasta vielä monta päivää keikkojen jälkeen ja äiti vain pyörittelee silmiään meidän jutuille. :D  Ylihuomenna on isän 60-vuotissynttärit ja isot pippalot on luvassa. Mun juhla- ja valmistujaismekko tuli tossa viime viikolla postiluukusta ja voin sanoa, että se on I H A N A. Teen siitä oman  postauksen, kunhan saan seuraavan kerran aikaa postauksen tekoon. 
Mulla olisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta jospa kuvilla saisin enemmän kerrottua kuin kirjoittamalla jäätävän pitkää romaania mun menoista ja meiningiestä :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan kaikille hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta! En tiedä, lähdenkö uv:ta juhlimaan vai olenko vain kotioloissa, mut pitää katella!

1st week in Sweden - I feel like I just want to travel on, Done laid around, done stayed around, This old town too long

Nyt on reissut on reissattu vähäks aikaa ja arkeen palattu. Saavuin kotiin siinä viiden jälkeen iltapäivästä. Vähän on sellanen tyhjä ja haikea fiilis, kun lähdimmeviimeisenä päivänä Ruotsista kotimatkalle takaisin Suomeen. Ruotsin reissu avarsi mun maailmaa monessa asiassa ja englannin kieli kehittyi reissun aikana entistä enemmän. Olin todella yllättynyt kielenkehitysestä enkä enään miettinyt, onko lause kieliopillisesti oikein että voisin sanoa sen ääneen. Mua ymmärrettiin ja minä ymmärsin muiden puhetta. Tämä vahvisti sen, että haluan lähteä ulkomaille työssäoppimaan kehittämään lisää omaa osaamista eläintenhoitajana. Tämä kahden viikon reissu ei riitä minulle ei alkuunkaan!

 Nyt olisi tarkotus tehdä kaksi pitkää postausta eli kertoa molemmista viikoista ja niiden kohteista, missä ja mitä tehtiin. Kuviakin tulee, mutta suurin osa kuvista menee mun Facebook sivuille näkyville, et kantsii käydä tsekkaamas Emma Laitinen photography - sivu, jos haluaa nähä lisää mun ottamia kuvia Ruotsista :)

Ensimmäinen viikko 5.- 10.5.2014

Matka Ruotsiin alkoi sunnuntai aamusta. Opettaja tuli hakemaan mut sataman lähistöltä ja Kuopion suunnalta otettiin loput ihmiset kyytiin reissulle. Ajoimme Helsinkiin Viking Line Gabriellan terminaaliin, vietimme yön laivassa ja maanantaina laiva oli saapunut Ruotsin satamaan. Jonkun aikaa piti navigaattoria näppäillä ja miettiä ajosuuntaa, mutta sen  jälkeen pääsimme liikkeelle ja menimme Tukholmasta Linköpingiin ja sieltä Hostelliin Ljungsbrobadetiin, jossa oli tarkoitus yöpyä kahden viikon ajan. Matkaa oli 200 kilsaa ja kaupunkiseutu alkoi muuttua vähitellen maalaismaisemiksi ja joka puolella oli valtavasti peltoa, metsää ja melkein joka toisella tilalla oli hevosia aitauksissa. Ruotsissakin oli jo alotettu peltohommat, kun traktorit hurruttivat pelloilla peltokoneet perässään.

 Heitettiin kamat hostelliin ja menimme Vretan kouluun (Vretagymnasiet), jossa oli sekä amiska että lukio samassa rakennuksessa. Opettajat ja paikalliset opiskelijat olivat keksineet meille tekemistä pienen kisan muodossa. Oli kaikenlaisia tehtäviä ja oli silleen tosi kivaa, mut kommunikointi oli välil hankalaa, kun me emme osanneet ruotsiksi puhua eikä opiskelijat taas englantia kovin hyvin. Iltapäivä mennä hujahti siellä ja loppuillasta hengailtiin hostellilla. Hostelli ei ollut kaksinen, mutta eipä koululla olisi ollut varaa mihkään viiden tähden hotelliin meitä majoittaa. Kunhan on pehmeä sänky, hyvät suihkutilat + lämmin vesi ja ruoanlaittomahdollisuus niin kelpaa ihan hyvin mulle.

Tiistaiaamu alkoi aamupalalla Vretassa ja sieltä lähdimme Vikbolands Struts - Strutsifarmille tutustumaan näihin pitkäkoipisiin elukoihin. Herrajukara miten isoja nää tsirbulat oli! Siinä kun olin valokuvaamisen lumoissa, joku strutseista työnsi päänsä kalterin välistä ja näykkäsi mua hupparin hihasta :D Onneks niillä ei ole hampaita... :D  Melkosia otuksia, mut ei ne kovin nättejä naamasta ole jos multa kysytään.

"Äkkiä pakoooon!"

Strutsivauva♥

Strutsifarmilla käytyä menimme Himmelstalundsgymnasiet - koululle tutustumaan. Meillä oli myös ensimmäinen työpajapäivä eli osa porukasta meni eläinpuolelle tekemään hommia ja osa taas puutarhapuolelle. Minä menin tuona päivänä sinne puutarhapuolelle ja voi jukra miten paljon kukkia ja kasveja heillä oli kasvatettavana! He myös kasvattivat omia kasviksia ja niistä osa meni koulun ruokalaan ruoantekoon ja myyntiin. Meidän tehtävänä oli puutarhapuolella laittaa kukat muoviruukkuihin, joista ne siirretään maahan istutettavaksi. En tiedä oikeeta sanaa tolle prosessille, mut tiedätte varmaan mitä minä tarkoitan. En ole mikään viherpeukalo, mut puutarhahommat olivat yllättävän kivaa puuhaa. Kädet ja kynnenaluset menivät kyllä mustiks siinä hommas kun räpeltiin mullan kans, mut ne nyt on pikkuvikoja!

Keskiviikkona teimme kokonaisvaltaisen tutustumiskierroksen Vretan koulu- ja tuotantotiloihin. Vretassa on tuotantoeläimiä, kuten lehmiä, kanoja, sikoja, lampaita ja sen lisäksi hevosia. Sen lisäksi koululla oli myös kone- ja metsäpuolta, kuten Pemollakin. Kun taas Himmelissä (en jaksa kirjoittaa koko koulun nimee, joten kutsun sitä kouluu Himmeliksi) oli kaikki pieneläimet, löytyy rottia, minipossuja, laamoja, pupuja, kaneja, matelijoita, lintuja yms. Pieneläinpuolen lisäksi oli koira- ja kissahoitola. Tilat näissä molemmissa kouluissa olivat ihan viimeisen päälle järjestetty. Eläinten hyvinvointiin ja luontaiseen käyttäytymiseen sekä sen ympäristöön oli panostettu todella paljon mikä oli erittäin iso plussa. Olin todella vaikuttunut.

Torstaina oli työpajapäivä Vretan koululla. Mulla oli hevosta ja mehän päästiin ratsastamaan maneesiin. Olinko ees täpinöissäni kun pääsin hevosen selkään pitkästä aikaa! Talli oli siisti ja kaikki oli niin kuin pitääkin. Tallilla oli vissiin yli 60 hevosta, huhhuu. Mun ratsuna toimi Daphne - niminen tamma. Daphnella oli pitkä ja reipas askeltahti ja ratsuna todella mukava. Kevyessä ravissa oli välillä liian reipas, mutta muuten pehmeä oli pehmeä ravi. Laukka oli sulava ja ihana, olin ihan fiiliksissä♥ Ratsastustunnilla emme kovin erikoista tehneet, lähinnä kevyttä ravia, sit omia juttuja, kuten volttien tekoa maneesin päädyissä ja suunanvaihtoo ja vähän laukkaamista. Ei haitannut yhtään, pääasia et pääsi ratsastamaan jollain tasolla. Ihanaa oli, voi että ♥

Kuva otettu toisella kameralla ja hieman epätarkka, mut siinä minä ja Daphne. Kevyessä ravissa mentiin~

Hepostelun ja lounaan jälkeen suunta otettiin Himmeliin ja porukka vaihtoi työpajapisteitä. Minä kun olin viimeksi puutarhapuolella, minä menin pieneläinpuolelle lintuhuoneeseen. Ennen sitä teimme kierroksen Himmelin eläintiloissa. Eläimiä oli ihan älyttömästi! Lintupuolella me siivosimme lintuhäkit ja ruokimme kaikki linnut ja eräässä häkissä olevat kilpparit. Ihan mukavaa touhua, vaikka se oli melko samanlaista työtä, mitä olemme Pemon pieneläinpuolella tehty lintujen kanssa. Lintuja oli Himmelissä paljon enemmän kuin Pemolla ja melu oli sen mukainenkin, huhu. Korvat huusi hoosiannaa lintuhommien jälkeen :D

Minipossut♥

Perjantaiaamuna suuntasimme Löt Gårdsmejeri -vuohitilalle, jossa valmistetaan monenlaisia vuohijuustoja vuohimeijerissä. Laitumilla vuohet kirmaili kilit pomppien perässä. Tehtiin kierros tilalla ja pääsimme maistamaan muutamia juustoja puodin puolella. En oo aikasemmin ollut vuohenjuuston ystävä, mutta kaikki mitä maistoin siellä oli oikeesti törkeen hyvää! Mies, joka esitteli meille vuohitilaa oli paikan juustonvalmistaja ja työskenteli meijerin puolella enimmäkseen. Hän kertoi, että ennen kuin hän meni vuohitilalle töihin, hän oli toimistotyöntekijä jossain isossa firmassa ja ansaitsi ihan pirusti rahaa. Hän ei nauttinut siitä työstä täysin ja hänelle tarjottiin työpaikkaa tuolle vuohitilalle. Hän teki päätöksen ja opiskeli juustonvalmistusta eikä katunut päätöstä vaihtaa alaa ja työpaikkaa. Hänestä näki, että hän rakastaa työtään ja tekee sitä suurella rakkaudella. Oli hienoo kuunnella hänen tarinaansa ja intohimoaan työtänsä kohtaan. Toivon samaa omalle kohdalle, että löytäisin tulevaisuudessa työpaikan, josta nauttisin täysillä ja toteuttaisin omaa osaamista työpaikalla.

Vuohitilalta kurvasimme Slaka Djurhem - löytöeläinkotiin. Löytöeläinkodin lisäksi heillä oli koirahoitola, jonne ihmiset pystyivät tuomaan kissoja ja koiriaan hoitoon töitten tai reissun ajaksi. Eläinkodin sisäpuolella oli kolme kissaa meitä vastassa ja voi että miten ihania kisuja ne olivat♥ Meille kerrottiin, että heillä oli myös löytöeläinten hautausmaa, minne haudattiin eläinkodin eläimet. Se oli pieni, mutta nätti hautausmaa ihmisten lemmikeille, jossa ne on levossa tuskalta. He eivät lopeta kissoja eläinkodissa, jos niille ei löydy kotia. Niitä hoidetaan niin kauan, kunnes ne pääsevät hyvään kotiin.

Lauantaina meidät kutsuttiin Kosläpp - tapahtumaan Vretan koululle. Se on perinnepäivä koululla ja muistuttaa paljon meidän koululla olevaa Päivä Maalla - tapahtumaa. Siellä oli hirveesti lapsiperheitä liikenteessä ja päivän kohokohta oli lehmien lasku laitumelle. Noin satapäinen lehmäpoppoo nelisti navetalta laitumelle sellaista kyytiä, että häntä oli korkealla pystyssä ja tissit heilui puolelta toiselle :D Olimme tapahtumassa vain pari tuntia ja menimme lähellä olevaan kauppakeskukseen shoppailemaan.

Sunnuntaina meillä oli vapaapäivä ja me vaa makoiltiin ja nukuttiin hostellissa.

Tässä eka pläjäys reissusta, herättikö jokin näistä ajatuksia tai muuta? :)

The world is rough and I am so tired that now it's time to stop

Voi maanantai miten olenkaan ikävöinyt sua................noot.  Tänään ei oo mitenkään erikoisen kiva päivä eikä viikonloppukaan ollut se parempi. Okei, oli kiva nähä kavereita ja päästä kämpiltä pois, mut yks kerrallaa ihmiset feidas mut baarissa. Joku lähti aikasemmi ku väsytti, sen kyllä ymmärsin.  Toiset lähtivät etsimään muita kamuja eikä sit heistä kuulunut mitään loppuillasta. Just jooh, nyt kyllä alkaa kyrsimään tämä homma. Kaiken kukkuraksi joku ärsyttävä jätkä yritti iskee mua kaikin keinoin ja petipuuhat mielessä. Se vaa röyhisteli rintaansa siinä, tyrkki mua et 'hey beibeeeh', mut en suonut sille minkäänlaista kiinnostusta. Mulla sit meni hermot ja kysyin et onko ihan pakko hirnua siinä vai onko sulla jotain sanottavaa? Jätkä vaa tuhahtelee ja vinkuu, et älä ny oo tommone. Asioin siinä sit mahdollisimman ripeästi ja lähin pois kavereiden luo. Huoooh, miten epätoivoista.

chuu ~~

Päätin vitutuspäissäni koulussa, että jätän joksikin aikaa Iisalmen viihdeosaston ja käyn tyyliin kerran kuussa Kuopiossa tai muualla viihteellä, saisin sillä jopa vähennettyä alkoholin kulutusta ja rahanmenoa jollain tasolla. En nyt syytä ketään yksittäistä henkilöä vaan yleisesti tämä alkaa mua vituttamaan suuresti. Onko se niin vaikeeta ilmottaa toiselle, että joutuu syystä tai toisesta lähtemään pois kesken baari-illan? ONKO? MIKÄ tekee siitä NIIN vaikeeta? On nimittäin turhan usein käynyt näin, että on lähdetty baarista ilman että mulle on mitään kerrottu, minne on menty ja miks. Lähdöstä ilmottaminen on aina parempi kuin että jättää kertomatta. Oli sit kuinka humalassa, musta se ei ole mikään tekosyy olla kertomatta asiasta. Tää ei tunnu yhtään kivalta, kun näitä on ihan tarpeeks sattunut. Mä en jaksa tällasta, oikeesti. Välillä tuntuu siltä, ettei mun seura riitä kenellekään ja mulla ei oo väliä jos nyt katoaa muualle tai muuta vastaavaa. Näköjään pitää olla tosi tarkka kenen kanssa sitä lähetään ja minne, kun homma menee entistä huonompaan suuntaan.... Loppuilta meni ihan mukavasti, kun näin muita tuttuja, mut en mielellää tykkää pomppia porukasta porukkaan, koska niillä on jo omat juttunsa kehkeytynyt ja itse tuntee porukas outsideriksi. Koulussa vitutus vaan kasvoi ruotsintunilla. Vaikeita tehtäviä piti tehdä ja motivaation multihuipentuma näytti pyöreetä nollaa. 

Anteeksi maanataivitutuksen purkautuminen näin alkuun. Oli täs päiväs jotain kivaa, nimittäin koululla oli tuntien jälkeen infotilaisuus ulkomaan työssäoppimisesta. Kyllä, mä oon tosi kiinnostunut lähtemään ulkomaille työssäoppimaan! Isä lähti myös tuonne mukaan kuuntelemaan, koska mun muisti ja ymmärrys tiettyihin asioihin on niin rajallinen, että isä ymmärtää niiden päälle paremmin ja hän saa itsekin tietoo miten koko homma toimii käytännössä. Vielä joutuu tosin paljon keskustelemaan vanhempien kanssa tästä, varsinkin äidin, koska you know, äidit eivät heti lämpene tällasissa asioissa, ainakaan mun äiti. Mua kiinnostais lähteä työssäoppimaan Englantiin, ylipäätään Britteihin, Irlantiin tai Skotlantiin. Noissa maissa on jotain kiehtovaa Aasian maiden lisäks. Olen alustavasti alkanut etsiä paikkoja Irlannista, mut ei oo tosin hajua, mistä kaikkialta etsisi eli olen aika alussa ja ulapalla koko homman kanssa. Onko teillä kokemuksia työssäoppimisesta ulkomailla? Miten te olette löytäneet työssäoppimispaikan ulkomailta? Saa antaa vinkkejä ja neuvoja, otan niitä mielelläni vastaan!

Aloitin myös katsomaan taas uutta sarjaa. Copper on vihdoin katottu läpi, joten piti saada jotain jännempää katottavaa. Olin löytänyt Vikings - nimisen sarjan jo sillon, kun katoin vielä Copperia. Innostuin siitä heti kun katoin trailerin, mutta päätin kattoo kuitenkin Copperin pois alta ennen seuraavaa sarjaa. Aivan mahtava eka tuotantokausi, toivon mukaan tulisi toinen tuottari pian!