The world is rough and I am so tired that now it's time to stop

Voi maanantai miten olenkaan ikävöinyt sua................noot.  Tänään ei oo mitenkään erikoisen kiva päivä eikä viikonloppukaan ollut se parempi. Okei, oli kiva nähä kavereita ja päästä kämpiltä pois, mut yks kerrallaa ihmiset feidas mut baarissa. Joku lähti aikasemmi ku väsytti, sen kyllä ymmärsin.  Toiset lähtivät etsimään muita kamuja eikä sit heistä kuulunut mitään loppuillasta. Just jooh, nyt kyllä alkaa kyrsimään tämä homma. Kaiken kukkuraksi joku ärsyttävä jätkä yritti iskee mua kaikin keinoin ja petipuuhat mielessä. Se vaa röyhisteli rintaansa siinä, tyrkki mua et 'hey beibeeeh', mut en suonut sille minkäänlaista kiinnostusta. Mulla sit meni hermot ja kysyin et onko ihan pakko hirnua siinä vai onko sulla jotain sanottavaa? Jätkä vaa tuhahtelee ja vinkuu, et älä ny oo tommone. Asioin siinä sit mahdollisimman ripeästi ja lähin pois kavereiden luo. Huoooh, miten epätoivoista.

chuu ~~

Päätin vitutuspäissäni koulussa, että jätän joksikin aikaa Iisalmen viihdeosaston ja käyn tyyliin kerran kuussa Kuopiossa tai muualla viihteellä, saisin sillä jopa vähennettyä alkoholin kulutusta ja rahanmenoa jollain tasolla. En nyt syytä ketään yksittäistä henkilöä vaan yleisesti tämä alkaa mua vituttamaan suuresti. Onko se niin vaikeeta ilmottaa toiselle, että joutuu syystä tai toisesta lähtemään pois kesken baari-illan? ONKO? MIKÄ tekee siitä NIIN vaikeeta? On nimittäin turhan usein käynyt näin, että on lähdetty baarista ilman että mulle on mitään kerrottu, minne on menty ja miks. Lähdöstä ilmottaminen on aina parempi kuin että jättää kertomatta. Oli sit kuinka humalassa, musta se ei ole mikään tekosyy olla kertomatta asiasta. Tää ei tunnu yhtään kivalta, kun näitä on ihan tarpeeks sattunut. Mä en jaksa tällasta, oikeesti. Välillä tuntuu siltä, ettei mun seura riitä kenellekään ja mulla ei oo väliä jos nyt katoaa muualle tai muuta vastaavaa. Näköjään pitää olla tosi tarkka kenen kanssa sitä lähetään ja minne, kun homma menee entistä huonompaan suuntaan.... Loppuilta meni ihan mukavasti, kun näin muita tuttuja, mut en mielellää tykkää pomppia porukasta porukkaan, koska niillä on jo omat juttunsa kehkeytynyt ja itse tuntee porukas outsideriksi. Koulussa vitutus vaan kasvoi ruotsintunilla. Vaikeita tehtäviä piti tehdä ja motivaation multihuipentuma näytti pyöreetä nollaa. 

Anteeksi maanataivitutuksen purkautuminen näin alkuun. Oli täs päiväs jotain kivaa, nimittäin koululla oli tuntien jälkeen infotilaisuus ulkomaan työssäoppimisesta. Kyllä, mä oon tosi kiinnostunut lähtemään ulkomaille työssäoppimaan! Isä lähti myös tuonne mukaan kuuntelemaan, koska mun muisti ja ymmärrys tiettyihin asioihin on niin rajallinen, että isä ymmärtää niiden päälle paremmin ja hän saa itsekin tietoo miten koko homma toimii käytännössä. Vielä joutuu tosin paljon keskustelemaan vanhempien kanssa tästä, varsinkin äidin, koska you know, äidit eivät heti lämpene tällasissa asioissa, ainakaan mun äiti. Mua kiinnostais lähteä työssäoppimaan Englantiin, ylipäätään Britteihin, Irlantiin tai Skotlantiin. Noissa maissa on jotain kiehtovaa Aasian maiden lisäks. Olen alustavasti alkanut etsiä paikkoja Irlannista, mut ei oo tosin hajua, mistä kaikkialta etsisi eli olen aika alussa ja ulapalla koko homman kanssa. Onko teillä kokemuksia työssäoppimisesta ulkomailla? Miten te olette löytäneet työssäoppimispaikan ulkomailta? Saa antaa vinkkejä ja neuvoja, otan niitä mielelläni vastaan!

Aloitin myös katsomaan taas uutta sarjaa. Copper on vihdoin katottu läpi, joten piti saada jotain jännempää katottavaa. Olin löytänyt Vikings - nimisen sarjan jo sillon, kun katoin vielä Copperia. Innostuin siitä heti kun katoin trailerin, mutta päätin kattoo kuitenkin Copperin pois alta ennen seuraavaa sarjaa. Aivan mahtava eka tuotantokausi, toivon mukaan tulisi toinen tuottari pian!