C'mon, take a bottle, shake it up, Break the bubble, break it up

Kotona taas, maaseudun helmoissa. 10 päivän työputki suoritettu kunnialla loppuun ja nyt ois sen loman aika. Maanantai-aamuna koitin nukkua mahdollisimman pitkään, ekan kerran heräsin kuudelta aamusta... Edellinen unirytmi kummittelee vielä ja nyt väsyttää maan pirusti, mut jospa se korjaantuisi muutaman päivän sisään. Unirytmiä pitää petrata taas sit kun työssäoppiminen lemmikkikaupas alkaa..

Pikkuveljelläni oli eilen synttärit ja on nyt 18wee. Voi että, nyt me kaikki sisarukset ollaan täysi-ikäisiä. On vaikea kuvitella kun pienet tulee perästä, sit näät niitä baaris,  Alkon jonos.... Edelleen hän on mulle pikkuinen velipoika, oli sit minkä ikäinen tahansa. Nii ja sattuu olemaan mua päätä pitempi ja isästäki menee jo ohi, voi luojaaaa.

Tein pitkästä aikaa hyvän ostoksen, kun kävin kirjakaupassa. Munhan ei tietenkään pitänyt ostaa mitään, vaan käydä tiedustelemassa, milloin Mortal Instrumentsin viides osa Kadotettujen sielujen kaupunki tulee kauppoihin. Kassatäti naputti tiedot koneelle ja ilmoittaa, että kirjan suomennettu versio on jo tullut. Katoin häntä vähän aikaa ja kysyin, et ootko aivan varma. Viime kerral ku kävin kysymäs kirjasta muutamia kuukausi sitten, siitä ei ollut mitään tietoa. Sit muistinki, et ekasta osasta, Luukaupunki - kirjasta on tulossa elokuva syksyn mittaan ja se on vissii pistänyt vauhtia kirjan suomentajiin että saatais lisää luettavaa. Kirjan saatuani käsiin mun sisäinen fanityttö kiljui ja pomppi hysteerisesti, en kuitenkaan ihan ääneen kiljunut, mut olin siitä todella innoissani! Ja pakkohan se oli ostaa, kun se kerta löytyi. Tätä osaa oon ottanut niin innolla, LOTR:in kirja saa nyt jäädä vähän aikaa jäähylle kun luen tämän kirjan ekana pois alta. Ja mulla ois vielä kaks muuta kirjaa kesken lukematta, hups.

Kadotettujen sielujen kaupunki, maltan tuskin odottaa et pääsee tätä lukemaan♥

Elokuvasta on paljon odotuksia. Trailerin perusteella leffassa on paljon meininkiä ja örkkikamaa, mutta onko teille käynyt niin, että luette jotain kirjaa, kuvittelet hahmot miten itse olet ne kuvitellut, sitten kun siitä tehdään elokuva, hahmot eivät vastaa sitä, miltä ne näyttävät sun päässsäs? Tämän elokuvan kohdal se nakertaa mua. Vain pari kolme hahmoa ovat suurinpiirtein sitä luokkaa miten itse on ne kuvitellut, mut sit yks kirjan hahmo, joka sattuu olemaan se hotimpi tapaus, sitä hahmoa näyttelevä henkilö on yks niistä näyttelijöistä, joista EN tykkää yhtään. Hän ei todellakaan vastaa näyttelijänä mun päässä kuviteltua miestä ja oon huomannu Mortal Instrumentsin FB sivuilla, et se nakertaa monia muitakin. Joo, tiedän, ettei kaikkia voi näyttelijävalinnat miellyttää, mut kyllä se tahtoo kieltämättä nakertaa ja kun oon nähny muitakin elokuvia tältä miesnäyttelijältä, mun mielestä hän ei ole kaksinen näyttelijä. En toisaalta osaisi sanoa, kuka miesnättelijä muistuttaisi eniten mun päässä kuviteltua mieshahmoa, eikä sellaista varmana löydykään, mut tuo rimpula nyt ei kuvasta häntä yhtään.

Tatuointikuumetta on ollut tässä jo hyvän aikaa ja ekan tatskan ottamisesta on jo kolmisen vuotta aikaa, päätin tos pari päivää sitten että nyt on uuden tatuoinnin aika. Rahat ei oo vielä kasassa, joten kuvan ottaminen ei ole vielä ajankohtainen juttu, mut tulen kuitenkin ottamaan sen täs syksyl. Varsinainen kuva on jo valmis, tarvitsee vielä vähän hiomista, mut tässä raakaversio siitä, millaista kuvaa oisin ottamas:

Lohikäärme, jonka alaosa on ikään kuin tulessa. Otin vaikutteita netistä ja piirsin sit oman näköisen loharin. Tatskan ponttina on toki se, et piirros on oma tekemä,siinä tulee esille piirrostaitoni ja suuri kiinnostukseni myyttisiin olentoihin. Piirsin tätä ainakin kolme kertaa puhtaaks ja kolmas piirros alkoi näyttämään jo todella hyvältä. Parempaa kuvaa piirroksesta laitan sit kun h- hetki on lähempänä ;>

Siinä mielenpäällä olevat asiat lyöty esille, tässä taas kesäisiä kuvia kotoota. Sori, en ole päässyt töitten takia kuvaamaan usein ja nyt kun satun taas olemaan kotona, kuvia on lähinnä kotopuolelta, MUTTA enskuus on luvassa photoshoot meininkiä kaverin kanssa, mut siitä sit vähän myöhemmin juttua.. ;)

 

Käykäähän tykkäämäs myös mun Facebook sivua, eli paina tästä Emma Laitinen photography linkistä!

Käykää kahtomas Luukaupungin traileri, suosittelen lämpimästi!

If you think rock n' roll will ever die, You're cracked up out of your fucking mind

Viime aikoina oon kuunnellu monenlaista kasarirokkia ja metallia aivan tajuttomasti. Def Leppard, W.A.S.P, Whitesnake, Skid row, Hanoi rocks, Bon Jovi, KISS,  Guns N' Roses, Joan Jett, Scorpions, Mötley Crüe, AC/DC, Iron Maiden.. bändejä, jotka valloittivat maailmaa sillon kun itse olin pikkunen eikä maailman menosta ollut vielä tietoakaan. Joskus unelmoin, että olisi syntynyt paljon aikaisemmin,  kokea nuo ajat ja kun nämä rokkarit olivat vielä nuoria ja komeita. Okei, ovat he edelleenkin komeita, eivät ole muuttuneet vuosien varrella miksikään, ryppyjä ehkä tullut ja vuosia kertynyt, mut asenne on edelleen sama. Olen superkateellinen vanhemmilleni, he näkivät ja kokivat 70-80 ja 90- lukujen ajat. Kuka alkais rakentaa sitä aikakonetta? 

 Ensimmäisiä rokkibändejä, mitä aloin kuuntelemaan ala-asteella oli Mötley crüe. Levyjä metsästin kissojen ja koirien kanssa joka paikasta ja ulkonäkö vain korostui rokkarina jatkuvasti ylä-asteelle mentäessä. Valkoiset housut täynnä törky-inside- ja keikkaläppäjuttuja, takutetut hiukset ja lakkaa meni sen puolpulloa, mustat silmämeikit ja kynnet, bändipaitoja, ainakin sen 5kg ketjuja housuissa, verkkokynsikkäitä... Ei voi sanoa muuta kuin et huhhuh. Kyllä sitä joskus jaksoi panostaa ulkonäköönsä ihan tajuttomasti. Nykyään jaksaa vain keikoille laittautua ja ehkä joskus repäistä, laittaa jotain kuteita päälle ja aiheuttamaan pahennusta keskustas. Ei se sinänsä enää uutta ole, mutta kun on kyse pikkukaupungista, mis kaikki tuntee toisensa, kaikki erilainen on todella outoa. Kuvia en edes kehtaa laittaa, eipä mulla oo niiltä ajoilta oikeastaan yhtään kuvia koneella. Säästän teidät järkytykseltä :D

Rakkaus rockia kohtaan ei lakkaa koskaan. Vaikka sitä ei aina kuuntelisi, on se messis ja tulee aina olemaan. Sama metallimusas. Ylipäätään musa ei häviä itsestä eikä elämästä mihinkään, mutta rock ja metal genreinä ovat eniten vaikuttaneet elämässäni. Niinä aikoina, kun itsellä oli vaikeaa ja yritti löytää itseään muiden joukosta, kuka oikeasti oon ja mitä olen. Voi ehkä kuulostaa kliseiseltä, että musa on elämä, mut tottahan se on. En voisi elää ilman musaa ja keikkoja. Oon jopa kuunnellut musaa levyltä enemmän kuin koneelta ja autossakin luukutan levyjä, kun ajelen töihin ja sieltä kämpille. Aivan parasta. 

Tässä muutamia biisejä/artisteja mitä oon kuunnellut viime aikoina. Suosikkeiks on noussut Whitesnake, Def Leppard ja AC/DC, kaikki muutkin on toki älyttömiä tykkejä, mut nää soi eniten millon koneelta tai auton soittimesta. Enjoyy!

So who knows where the cold wind blows, I ask my friends, but, nobody knows

Lähes pari viikkoa majailtu himas ja sen verran oli sosiaalisuuden mittari ääriä myöten täynnä, että hermoni oli todella kireellä ja halusin vain kotoota pois kämpille ja erakoitua taas. Olin yhden päivän kotona lomittamas ja muut olivat siinä lähistöl, joten ei tarvinnut keskustaan asti ajaa työvuorojen jälkeen. Osaa taas arvostaa tätä yksinään olemista ja asumista että huhhuh. Volat täysillä soiden Whitesnakea ja bataatti- kermaperunat tuoksuu uunissa. Vielä ois se viimeinen työputki ennen lomaa, joten tänää pitää levätä ja mennä hyvissä ajoin nukkumaan. Jospa Nukkumatti ei pettäis mua tällä kertaa...

Olusista voisin postata sen verran, että oli oikein mukavaa, vaikka alueella en viipynyt molempina päivinä kovin pitkään. Perjantaina Miia tuli hengailee mun kämpille siinä noin kuuden puol seittemän aikoihin. Aloteltiin siinä ja lähettii alueelle meneen. Festarialue sijaitsee tossa ihan kävelymatkan päässä, joten tällä kertaa ei tarvinnut lähteä junalla minnekään. Jonoa passinvaihdos oli aivan törkeesti, olisi voinut kyllä olla enemmän henkilökuntaa siinä mukana niin homma sujuis nopeammin ja vaivattomasti. Samoin itse alueella sai vaihteeks jonottaa et pääsee tilaa juomia itelleen. Juomat ostettuaan mentiin jamittelee Kaija Koota ja keikka oli pommi, voi jukra se nainen osaa esiintyä ja laulaa! Tuo oli toinen kerta kun näin Kaijaa liven, mut nyt tuli katottuu keikka alusta loppuun ja kyllä kannatti! Ihmiset räjähtivät onnesta Tinakenkätytön alkaessa soimaan, voi että miten mahtava meininki! 

A redhead walkin',  A redhead walkin',  Heed what this wise man says, Keep away from redheads

Keikan jälkeen nähtiin muita kavereita ja jäätiin siinä jutustelee, kunnes molemmille tuli aivan järkyttävä nälkä. Ehdotin, et mennää kämpilleni nii pyöräytän tomaatti-mozzarella-pesto-leipiä! Aineksia oli sen verran vielä jäljellä, et siitä riitti vielä molemmille syötäväks. Suunnistettiin kämpille ja hetkessä laitoin leivät ja uuniin vähäks aikaa lämpiämään. Aivan mahtavia leipiä, kiitos erään ystäväni, joka kertoi näistä leivistä ;) 

Leivät syötiin ja juomat otettiin messiin ja lähdettiin etsimään tuttuja keskustasta. Hengailtiin ulkosalla jonkun aikaa ja siirryttiin baariin joraamaan. Joutui vähän miettimään, minne mennä, koska olusten aikaan sisäänpääsymaksut olivat nousseet eikä kaikki haluneet maksaa niin paljoo jotta pääsis baariin. Caves oli 4e, Puumas 5e ja Bepopis 10e. Muista baarien maksuist en ollu tietoinen, mut noi tiesin vaa. Oltiin sitten caves ja puumas, illan aikana tuli törmättyä entisiin (ylä-asteen aikaisiin) luokkalaisiin, opistokavereihin ja muita vanhoja ja uusia tuttuja. Oli aivan ihanaa nähä heitä, olisin niin halunnu kaikkien kanssa turista pitempäänkin, mut törmättiin ihmisiin aina sillon kun piti lähtee jonnekin :c 

Lauantai-illan meikki~

Ilta meni oikein mahtavasti, mahtava meininki kavereiden kanssa ja tanssittiin ihan tajuttomasti ja se tuntui jaloissa kämpille päästyä. Lauantaina en sit voinut ottaa kuin pari juomaa, koska seuraavana päivänä oli töitä ja aikainen herätys. Se vähän ketutti, mutta olihan sitä läträtty alkoholia viime vkloppuina aika tarpeeks, joten siihen oli pakko tyytyä. Parin kaverin kans olimme alueella, Kuningasideaa kuuntelin teltan sisäl enkä jaksanut raahautua jostain syystä niitä kattomaan lavan luokse. Lähdin sit pois siinä kymmeneltä kun Tuure kilpeläinen alotti ja kaverit jäivät jammailee eturiviin. Mun festarit tänä kesänä olivat sitten siinä, seuraavista keikoista ei ole tietoa, mutta marraskuun tietämissä Scorpions kuulemma tulee Suomeen ja Ouluun olisi tarkoitus lähtee. Saa nähä, toivon mukaan pääsis!

Kaija Koo ♥

  

Eilen himas katoin Les Misérables - musikaalin, jossa näyttelivät mun lempparinäyttelijät Russell Crowe ja ihana Hugh Jackman. Olin aluksi epäileväinen millainen musikaali on, koska en ole kuullut molempien laulavan missään, mutta yllättävän hyvin lauloivat, varsinkin Jackman! Olin sulaa vahaa kun hän lauloi sekä surullisia että iloisia osuuksia musikaalis. Musikaali oli aivan mieletön musiikkineen, näyttelijöineen ja kuvattu todella hyvin. Sieltä löytyi muita  tuttuja näyttelijöitä, jotka yllättivät mut laulutaidoillaan totaalisesti. Musikaaliin oli panostettu todella paljon, varsinkin siihen miten tunteella he vetivät joka ikisen kohtauksen. Ja kyllä, lopussa itkiä tihrusin, miten koskettava loppu! 

When the wind waves the blade of grass, The Sun will rise again

Voiko fiilis olla enää tän parempi, kun saa olla pitkästä aikaa yksin omas kämpäs ja tuoksahtaa jollekin muulle kuin lehmänlannalle? Neljän päivän työputki oli ja jatkuu vielä sunnuntaille, mut onneks on kyseessä viimeinen päivä sillä tilalla, joka sattuu olemaan kotipaikkani lähellä joten olen majaillut sen ajan himas. 

Nyt asiaan, olin siis viime vklopun lauantaina Lahdessa, Summer upissa. Siitä oli monta vuotta kun viimeksi vierailin Lahdes. Lähdin matkaan junalla aamusta ja reissu alkoi todella kehnosti: Mustia pilviä alkoi kerääntyä rauttikselle. Junan lähestyttyä laituria, sade alkoi tihkusateesta muuttua kaatosateeksi ja ukkonen jytisi tajuttomasti. Kerkesin kastua kiitettävästi ja saatoin jopa vilustuakin, koska edelleenkin on hieman nuhainen fiilis. Laukku kastui sisäpuolelta ja osa vaatteista oli märkänä, mut osa sentään pelastui. Junamatkan jälkeen etsin Hotelli Mustan Kissan käsiin, heivasin kamat, smirnoff Ice pullot auki ja bilevaatteet päälle. Kerkesin just ja just takas rauttikselle ja siitä festaribussiin, koska niitä kulki nonstoppina 15-30 minsan välein. Ja kyllä, olin yksinäni siellä. Festarialueelle päästyä olin tosi vaikuttunut ihmismäärästä, mitä siellä oli. Olen toki vuosien keikkojen kiertämisen jälkeen nähnyt suuria ihmismassoja isoil keikoil ja festareil, mut festarialue oli melko pieni ja ihmisjoukko näytti todella suurelta siihen nähden. Olin kattomas lähinnä Jukka Poikaa, mielenkiinnosta Fat Joeta ja tietenkin sitä mitä oon odottanu pitkään, Far East Movement. 

Jäin siis vain Juissi stage -lavalle venailee FEM:iä. Ennen sitä oli Jukka Pojan ja Fat Joen lisäksi Mikael Gabriel, Elastinen ja Cheek. Gabrielin pojalle en lämmenny tippaakaan, nätin pojan musa ei kiinnostanut. Vaikka en ole Elastisen tai Cheekin faneja, pakko sanoa et jätkät osaa esiintyä ja ottaa yleisön vastaan ja viihdyttää heitä. Nautin molempien keikoista tuttujen biisien kera, mut se ei kuitenkaan saa mua kuuntelemaan heidän musaa sen enempää mitä baareis soitetaan ja se riittää mulle. Sen sijaan FEM:in keikka oli kerta kaikkiaan aivan seko ja loistava, nää jäbät osaavat pitää hauskaa, viihdyttää musallaan yleisöä ja se energia mikä heistä lähti - voi ristus sentään! Eturivipaikka lunastettu monen tunnin jonottamisella, ahh. Fat Joe oli kans positiivinen yllätys, tykkäsin kovasti miehen tavasta ottaa homma haltuun laval.

Tämän kaiken jälkeen voin sanoa, et se oli eka ja vika kerta kun menen Summer Upiin. En ole missään festareil kuullut ja nähnyt niin paljon valitusta, kitisemistä ja itsekkyyttä kuin siellä. Ensinnäkin se tihkusade, mikä sieltä taivaalta tuli hyvin vähäisenä oli muiden mielestä kamalaa, et piti ihan laittaa sadeviitat äkkiä päälle et ei hiukset mee märäks. Sit se bussirumba. Kaikki vaa ryntäili busseihin minkä kerkesivät eivätkä sen sijaan voineet edetä niihin kärsivällisesti, koska kaikilla muillakin oli väsymystä ja silleen kiire päästä juniin ja busseihin jotta pääsisivät kotiin. Mulla kesti 40 min et pääsin johonkin bussiin ja sieltä nukkumaan. Harkitsin mennä tivoliin, mut sen pitkän jonon, siis PIIIITKÄN jonon nähtyäni en enää lämmenny jonottamiselle. Ja vielä se, et kun toisel laval alko soittaa muu artisti ja osa ihmisist lähtee pois edellisen artistin heitettyä keikkansa, on se kumma kun pitää tiivistää rivejä ja jäädä seisomaan, et ei voi vaikka istua maassa jos haluaa. Ja se et pyytää nätisti, et voitko antaa tilaa kun haluun istua.... et sä menetä paikkojas siitä et siirryt muutaman askeleen taaksepäin. Hohhoh. Oli festaris hyvätkin puolensa juu, mut tää ei houkuttele enään tulemaan Summer Upiin. Noo tulipahan käytyä, mut kaikkia ei voi miellyttää ja kannatti lähteä yhden artistin takia Lahteen. Nyt kuvien vuoro:

Timo pieni huijaus ja Elastinen

Jukka poika

Fat Joe

Brädi ja Cheek

Far east Movement♥

Huomenna sit parin päivää vapaata, huomenna oluset eli Kaija koota jamittelee ja Iisalmen yöelämää katselemaan yli kuukauden jälkeen. Ohhoh, onneks ei tarvitse lähteä enää junilla reissailee. Olettekos te käyneet festareil ja viihtyneet niissä? (:

Do you understand how hard I'm trying to do the best I can

Postaus tulee vähän myöhässä, ollu hässäkkää töitten kanssa eikä ole yksinkertaisesti kerinnyt olemaan paljoa koneen ääressä. Muttah, Arkeen palaaminen tuntui vaikealta heti kolmen päivän festaroinnin jälkeen. Lähdin siis Iisalmesta perjantaina klo 7.15 junaan puksuttaen kohti Helsinkiä. Matka tuntui hitaalta ja odotus oli kova. Tuskaa oli odotettu jo pitkään eikä millään ois uskonu et se koittaa taas. Stadiin päästyä en kerinnyt kuin kirjautua hotelli Helsinkiin, heivata kamat sinne, laittaa ittesä ihmisen näköiseks ja suunnata Kamppiin. Menin kaveria moikkaa ja samal Morticiaan metsästämään itselleen korsetin tai korsettitopin, koska palkkapäivä! Pitää sitä nyt vähän hemmotella itseään. Olin aika kujalla kaiken maailman korseteista, mut myyjä oli onneks mukana, kertoi niistä ja kokeiltiin monenlaisia korsetteja. Oli siistiä kokeilla oikeaa korsettia, mut Tuskaan se olisi ollut vähän liiankin tuskainen. Myyjä laittoi sen niin kireelle kun sai, jotta näkisin miltä se näyttää oikeasti. Jumankavita että oli vaikee hengittää sellasen kanssa! Sen sijaan löysin olkaimettoman korsettitopin, joka oli mun mielestä sopivan härski ;) 

Ostoksen jälkeen kaveri lähti leffaan ja itse menin vaihtamaan asianmukaiset vaatteet Tuskaan: mustaa, mustaa ja mustaa. Ostamassani korsettitopissa on joustavaa kangasta ja latexia. On muuten aivan ihana päällä! Istuu todella hyvin ja tuo muodot sopivasti esiin. Sit kivat meikit nassuun ja tapaamaan toista kaveria, joka oli niiin herrasmies ja saattoi mut Tuskan festarialueen lähelle, se oli todella kilttiä! Helsingin keskustasta Suvilahteen on 3 km, mutta se ei tunnu missään kävellessä. Okei, lauantaina mulla oli korkeat demonia-kengät jalois (10 cm) ja niillä käveleminen tuntui loputtomalta ja kirjaimmellisesti tuskalliselta. Sitä se tuska siis nimenomaan olikin!

Perjantaina siis menin myöhemmin illasta alueelle, koska siellä ei ollut sinä iltana muita hyviä artisteja kuin Amorphis. Jäin sit viimeistä esiintjää King Diamondia parin biisin verran seuraamaan, mutta koska en pidä kyseisestä artistista tai sen äänestä, päätin lähteä alueelta pois ja jatkoklubille Sirkukseen katsomaan Huoratronia kavereiden kans. Ikinä en ole käynyt missään keikoil, mis reivataan hurjasti ja musa just Huoratronin tapaista. Ei voi muuta sanoa keikasta et ei helvetti miten seko meininki! Tunnelma oli aiivan katossa ja reivaajat näyttivät niin hienoja taitoja, ettei itse pysyny niis mukana. En osannut reivata, mut tanssin musan tahdis omal tavallani. Jouduin kuitenkin viimeisen esiintyjän aikana lähteen vähän aikasemmin pois, koska jalkoja alkoi särkemään niin kauheasti, etten jaksanut pysyä edes pystyssä. 

Lauantaina lähdin hyvissä ajoin kävelee festarialueelle. Lähdin seuraamaan Lost Societyn, Kreatorin, Testamentin, Soilworkin ja Stam1nan keikkoja. Eturivistä tuli Soilwork ja Stam1na seurattua ja kävin jopa nimmaritkin hakemassa Soilworkin pojilta. Äärettömän mukavia sällejä, heittivät läppää fanien kanssa ja olivat aidosti kiinnostuneita, mitä faneille kuuluu ja heistä näki, miten kovasti he haluavat viettää aikaa omien faniensa kanssa. Kreator jyräsi hullun lailla kuten Testamentinkin keikka, moshpotit laajenivat niin nopeasti ja sellasella vauhdilla ihmiset riehuivat, et meinas itse joutua sinne sekaan. Onneks niin ei kuitenkaa käyny. Vaikka se onkin siistin näköstä, viihdyn mielummin siellä eturivissä :DD

♥

Testamentia katoin muutaman biisin ja lähin aikaseen, olin sopinut nähä toista kaveria ja lähteä taas Sirkukseen katsomaan Turmion Kätilöitä ja Shade Empireä. Jäin kuitenkin suustani kiinni pitkäks aikaa, että missasin Empiren kokonaan ja kerkesin vain puolet Kätilöiden keikasta tsekata. Noo ei se mitään, keikka oli oikein mainio Kätilöillä kuten aina, jäi se sit puoleks näkemättä tai ei. 

Sunnuntaina tahtoi olla panokset aika loppu ja fiilis oli jo sellane et jaksaako sitä lähtee vielä rellestelee Tuskaan. Pieni harkinta riitti siihen: Eikun kuteet päälle ja meikit maalaamaa ja vielä kerran lähteä tuskailemaan! Loppujen lopuks en ollut itse alueen sisäpuolella pitkään kuin Nightwishin ja Amaranthen keikkojen verran ja mitä nyt kaverin kans kävin anniskelualueella istuskelemas. Ilta meni siinä ulkopuolella hengaillessa ja tutustuessa uusiin ihmisiin. Tyypit yrittivät opettaa mua juomaan kaljaa ja siitä tykkäämään, mut ei, se on vain kamalaa kuravettä. Sitä sit tuli sinä iltana paljon juotua ja lähdin vielä taas Sirkukseen jatkoille uusien tuttavuuksien kanssa. Harmi vain, että Sirkus meni paljon aikaisemmin kiinni, koska ei ollut kävijöitä eikä ollut järkevää pitää auki. Lähettii muualle ja hengailtiin pitkälle iltaan asti kunnes piti lähteä nukkumaa ja seuraavana päivänä taas junal himaan.

 Kotimatka oli aivan kamala, väsytti ja samaan aikaan oli jonkun asteen krapula, mut se meni ohi omia aikojaan. Kaikin puolin hieno tuska taas, mitä nyt perjantaina ei ollut niin paljon bändejä ja muuta vastaavaa, mut tuli nähtyä kavereita pitkästä aikaa ja tutustuttua uusiin ihmisiin. Uusista bändeistä Lost Society yllätti mut positiivisesti, nuoret pojat vetävät vanhan koulun rässiä, loistavaa musaa! Tässä kuvia tuskasta:

Tein kynnet edellisenä iltana~

Uusi korsettitoppi, nammm♥ tuskalook 1 päivänä~

Jone Nikula

Tomi Joutsen / Amorphis

King "Kinkku" Diamond

Lost Society ja karvaperse.

Soilwork

Antti näyttää miten moshataan.

Kaikkaaa♥

Kreator

Testament

Tuskalook 3 päivänä~

Nightwish.

Vielä huominen päivä töitä ja sit taas reissaamaan, seuraavana Summer Up, Lahti ja Far east fucking movement! oijoi Can't wait ♥