What ever tomorrow wants from me, At least I'm here, at least I'm free

Kesäilta © emmahey

Piirtämistä, banaanilastuja, taustalla soi piano/folkmusiikkia ja täysin inspiraatiotulvan peitossa, sanoisinko että kyllä kelpaa ! Jatkuvasti tulee uusia ideoita piirtää ja kynät vinkuu käsissä. Innostuin pitkästä aikaa akvarelliväreistä,  jotka ovat jo pitkän aikaa pölyyntyneet kirjoituspöytäni lokerossa. Vanhempani ostivat mulle akvarellisetin monta vuotta sitten, mut en käyttänyt niitä juuri yhtään johtuen siitä etten osannut niillä piirtää, mut säilytin niitä kuitenkin siltä varulta jos satun innostumaan niistä. Nyt kun satuin muistamaan et omistin sellaiset, ei menny pitkään kun aloin jo työstämään niillä teoksia, innostuin niistä aivan täysin ja olin niin maalaamisen lumoissa että ei mitään järkee! Tekniikka on tosin hieman hakusessa, mut kyllä se siitä lutviutuu. Jotenkin tuntuu et en enää kykene puuvärejä käyttää ku oon niin koukussa akvarelleihin, värittää vaan värejä ja siveltimellä levittää väriä joka paikkaan, ihanan helppoa! En ole varsinaisesti maalaamisen ystävä, mulla menee siinä hermot riekaileiksi helposti, mut akvarellit menee ja rakennuspuolella maalaaminen on mukavempaa kuin että tekee sitä taiteena. Olen kieltämättä tarkka ja alan nähdä punaista jos tökin siveltimellä väärään kohtaan tai maalaan yli maalauksesta. Pysyttelen akvarelleissä, niiden kans pärjään tosi hyvin ja antaa uutta virtaa tähän hommaan tavallisten puuvärien sijaan. 

Päiväni noin muuten oli ihan normaali, olin töissä ja kävin töitten jälkeen ostamassa tuohon "kesäilta"-maalaukseen kehykset. Olisin halunnut ostaa ruskeat kehykset, mut  tiimarissa ei ollu ku mustia ja muita värejä enkä jaksanut raahautua kirjakauppaan ( ja siksi että siellä on myös hieman kallista) niin ostin sitten mustat. Se oli ensimmäinen akvarellityö pitkään aikaan ja noin ensimmäiseksi maalaukseksi onnistui tosi hyvin. Tykkään kovasti maalauksen värillisestä tunnelmasta ja itse tyttö näyttää hyvältä. Se, että silmät eivät näy hahmolla tuo jotain salaperäistä ja suu ei ole aivan hymyssä suin. Ainakin mulle se antaa sellaisen jännän fiiliksen kun tota maalausta kattoo. Sit nuo kukat on kivat kun ne tavallaan irtoilevat tytön kukkahatusta yksitellen.Taustasta voisin vielä sanoa etten ole kovin hyvä taustojen tekemisessä, koska oon ollut sen verran laiska etten ole jaksanut aina panostaa taustaan, mut tota maalausta tehdessä päätin oikeesti yrittää ja panostaa siihen niin hyvin kuin pystyin ja siitä tulikin ihan hyvä, vaikka onkin perus auringonlasku maisemana. 

Pakko mainita vielä että odotan innolla perjantaita, koska sillon alkaa Nickelbackin keikan lipunmyynti! Oon odottanut kyseisen bändin tuloa Suomeen jo pitkään ja nyt se vihdoin ja viimein tulee!  Kiljuin riemusta töissä ku kuulin tämän viime viikolla. Bändin musaa oon kuunnellut ties kuinka pitkään ja piru vie ne osaa tehdä törkeen hyvää musaa! Ja Chad, ah mikä ääni! Liput on kieltämättä aika kalliit, mut pakko sinne on  päästävä, kerrankin kun ne ovat tulossa tänne nii sinne on _pakko_ päästä!

But I still haven't found what I'm looking for

Otsikon lause kiteyttää erittäin hyvin mun postaamani asiaa sillä olen ollut työharjoittelussa kohta 2-3 kuukautta ja tällä hetkellä elämä tuntuu pyörivän vain työn ympärillä, en jaksa pitkän päivän jälkeen tehdä yhtään mitään. Kuin elämässä ei olisi muuta tarkoitusta kuin tehdä töitä, töitä, töitä ja vielä kerran töitä ilman että saavuttaa sen kummempaa titteliä. Päiväni menee siinä, että herään aamulla klo 6.15 ylös, olen klo 8-13 töissä, pitää venaa yli tunti et pääsee himaan ja loppupäivän oon oikeesti niin rättiväsynyt et hädin tuskin pysyn hereillä ja sama uusiksi seuraavana päivänä. Tänää ku kävelin töistä keskustaan päin, tulin miettineeksi asioita omassa pääkopassani ja tulin siihen tulokseen et työ hallitsee suurimman osan elämästä. Okei, ilman työtä et voi saada rahaa ja ilman rahaa sä et pärjää. Elämän sisältö ei kuitenkaan saisi olla vain pelkkää työtä vaikka musta tuntuu siltä tällä hetkellä. Himaan päästyä mä en tee oikeestaan mitään muutaku jumitan koneella, katon leffoja, luen yms, mut en sen erikoisempaa koska en yksinkertaisesti jaksa. Eipä toisaalta tarvitse tehdä mitään kun on tehny päivän työn, mut ei oo kivaa olla niin väsynyt et ei kykene tekemään mitään. Sekin ärsyttää mua et oon koko ajan väsynyt vaikka menen 9-10 aikaan nukkumaan, nukun 8-7 tuntia yössä ja yleensä kävelen töistä keskustaan kuluttaakseni liikaa bussin odotusaikaa. Mulla on myös rintaranka aina hemmetin jumis töitten jälkeen. Huoh, kaikki vaivat samas paketis. 

Tuli myös sellanen fiilis, et mun elämästäni puuttuu jotain. Jotain, joka täyttäisi sen pienen tyhjän kolon mun elämässä ja olisi ikään kuin täynnä niitä asioita, joita mä elämääni oon halunnut. Heti ensimmäisenä mieleen tulee se perus seurustelukumppani, ihminen josta välittää ja ajatella kaikkea mukavaa. Myönnän että olisi mukavaa jos olis sellainen ihminen, mut tuntuu siltä, että tämän hetkinen elämäntilanne ei anna sijaa seurustelulle tai et en osaa seurustella. Välillä jopa mietin et onko mua luotu edes seurustelemaan, saati oleman tiiviisti jonkun ihmisen kanssa.  Edellinen suhde jätti ehkä jonkinlaisen jäljen, että oon entistä varautuneempi ihmisten suhteen kenen kanssa alan oikeesti säätämään ja kenen kanssa en. Ajattelen asiat järjellä mikä toimii ja mikä ei, esim. välttelen kaukosuhteita ja helposti ongelmiin sekaantuvia ihmisiä. Ne aiheuttaa vaa enemmän harmia. Johtuu varmaan myös siitä, etten ihastu ihmisiin helposti. Sen ihmisen pitää suorastaan katkaista jalkani et ihastuisin häneen ja menettäisin järkeni totaalisesti että miten joku ihminen voikaan olla niin puoleensavetävä ja upea. Loppujen lopuksi olen aika itsenäinen ja pärjään hyvin yksikseni, mut välillä sitä kaipaa miehen hellyyttä, lämpöä ja välittämistä. Tietenkin ihmiset alkaa sanoon, että kyllä se elämäsi prinssi on tuolla jossain nurkan takana, usko pois ja plääplää mut entäs jos ei ookkaan? Entä jos elämäni tyhjä kolo ei oo tarkotettu sille prinssille? Kuka tai mikä täyttää sen tyhjän kohdan, jotta mulle tulis fiilis että mun elämästä ei puutu enää mitään? Liikaa kysymyksiä, liian vähän vastauksia. Jospa joku päivä se selviäisi joku tai mikä tahansa asia täyttäisi sen pikkuruisen kolon. 

Biisinä tänään toimi U2:n " I still haven't found what I'm looking for ", hassua oli ku töissä tää biisi alko yhtäkkiä soimaan päässä eikä menny kauaa kun biisi soida pärähti radiosta. Sattumaa? Sitä passaa miettiä.

Am I conscious or is this my unconscious being?

Kylläpä teki hyvää nukkua vähän pitempään kuin yleensä. Heräsin vähä yli yheksän ja aamupalaksi vasta paistettuja pannareita ja pizzaa, eii paha. Okei, ei mikään maailman terveellisin aamupala, mut ei se mitään, voihan sitä aamullakin vähän herkutella kun on vkloppu.  Päätin eilen olla lähtemättä minnekään ja pitää rauhallisen koti-illan kasakkimiesten ja zombien kanssa eli pistää pystyyn leffailta kera mässyvuoren. Leffoina toimivat Resindet Evil : Survive The Horror ja Nomad: The Warrior. 

Resident Evil

Residentin ekaa osaa en ollut koskaan kattonut loppuun asti, muistan nuorempana katsoneeni sen ilman vanhempieni lupaa kun he olivat nukkumas. En muistanut elokuvasta mitään muuta kuin ne veriset dobermannikoirat jotka kävivät sen muijan kimppuun. En muista muutenkaan mitään mikä Resident leffois oli ideana ja oon kattonu ne epärjärjestykses joten alan pikkuhiljaa katsomaan niitä järjestykses. Tää resident osoittautui ihan katottavaks, vaik odotin siltä vähän enemmän juuri sen takia et en muistanu puoliakaa siitä, ainut vaa et se sammakon näkönen örvelö oli niin tietokonehöttönen et se suorastaan ärsytti mua. Muuten elokuva oli ihan jees, tosta on hyvä alkaa katsomaan seuraavia resident leffoja.

 

Nomad

Seuraavaksi aloin katsomaan Nomadia, toiminta/seikkailu genreinen elokuva, joka kannen kuvituksen ja lyhyehkön juonenselityksen perusteella vaikutti hyvältä ja sitä se kanssa olikin. Leffa oli todella hyvin kuvattu ja sen maisemat ihan tajuttoman huikeet, lähes käsinkosketeltavissa. Elokuva kertoi kasakkien elämästä ja jatkuvasta pelosta vihollisista jotka tuhosivat kyliä valloittaakseen maita itselleen, oli ennustus että Kasakkien keskuudesta nousee lapsi joka yhdistää kaikki kasakit ja murskaa vihollisen. Elokuva oli hyvin luonnonläheinen kun otti huomioon ympäristön ja vapaus oli niille kaikki kaikessa. Juuri tuollaiset elokuvat puhuttavat mua eniten. Vaikka tuon tapaiset elokuvat kulkee lähes samanlaista juonta, on niillä kuitenkin omat eroavaisuutensa. En koskaan kyllästy tällaisiin elokuviin, niissä vetoaa se luonto, taisto vapaudesta kuolemaan asti ja se miten läheisiä ihmiset ovat toisilleen. Suosittelen katsomaan tota, se on katsomisen arvoinen elokuva.

 Pakko kyllä sanoa, että suurin osa ihmisistä ei osaa käsitellä vuokraDVD elokuvia kuin pitäisi. Kun aloin katsomaan Resindentin leffaa dvd soittimelta, äänet ei kuulunu vaikka kuinka laitoin volaa kovemmalle ja teksitys meni edellä kuin ääni. Vaihdoin sit pleikkarille ja siinä sit äänet alko toiminaa mut teksitykset meni aivan miten sattuu. V*tuttaa vuokrata leffoja jos ne on ihan naarmuisia eivätkä toimi kunnolla vain sen takia kun edelliset vuokraajat eivät ole käsitelleet niitä asianmukaisesti ja se raivostuttaa mua. Kotonakin aivan sama homma: Olen ainut joka osaa käsitellä hyvin CD- ja DVD levyjä. Mikä siinä on ongelmana, et leffan katsomisen tai levyn kuuntelun jälkeen ei voi laittaa sitä levyä takaisin kansiin JA laittaa se masiina kiinni? Oon sanonut tästä monesti mun perheelle et jos haluutte kuunnella niitä levyjä ja katsoa elokuvia vielä monta kertaa nii pitäkää niistä kanssa huolta. Tiedä sitte menikö kaaliin, mut mulla on yli 40 levyä ja kaikki toimivat hyvin koska olen käsitelly niitä niin kuin pitääkin. Oikeesti haloo ihmiset, tulkaa jo järkiinne, ei ne levynne/dvdnne toimi jos vaa heivaatte ne jonnekki pölyyntymään ja naarmuuntumaan ja myöhemmin pillitätte kun se tietty lempilevyke ei toimi enää. Pitäkää oikeesti niistä huolta jos ne on teille vähäkää tärkeitä. Ne tulee toimimaan vielä pitkään jos vaan pitäisitte niistä hyvää huolta, ei mulla muuta.

Run and tell the angels that everything's alright

Look me in the eyes, Oh Wolver, This ain't your fairytale.

Lomat on lomailtu, on taas aika palata arkeen. Viikko meni niin nopeasti etten tajunnut sitä ollenkaan kun vasta sunnuntaina et mulla on seuraavana päivänä töitä. Hiihtolomani meni oikein mukavasti: alkuviikko meni perheen kans ollessa ja kävin Tampereellakin to-su välisenä aikana. Siitä on jo muutama vuos aikaa ku viimeks kävin Treen mestoilla, tais olla sillon ku olin katsomassa Iron Maidenin keikkaa Ratinan Stadionilla joskus kesällä. Eipä ollut Tampere muuttunut mikskään eikä fiilis kaupunkia kohtaan ole hävinnyt. Jostain syystä oloni on paljon kotoisampi Treellä kuin Iisalmessa,  rento meininki ja sopivan kokoinen kaupunki mulle. Oon luvannut itselleni et vielä mä muutan Tampereelle kun elämäntilanne sen sallii. Se kaupunki vetää mua puoleensa kuin magneetti.

Päästyäni Iisalmeen sunnuntai- iltapäivänä, menin asemalta suoraan kummityttöni 1wee synttäreille. Voi että kun tyttö oli kasvanut kovasti ja mennä porskutti kuten aina. Tykkäsivät kovasti lahjastani ja itse tekemästäni kortista. Olisin laittanut siitä kuvan tänne, mut empä sit tietenkään muistanut ottaa kuvaa siitä :/ Kortti oli kuitenkin vaaleanpunainen, keskelle piirsin iloisen nallen joka pitelee sylissään isoa muffinssia ja sen päällä oli kynttilä. Sisälle kirjoitin söpön runon nallesta, jonka löysin netistä. Lahjaksi annoin vaaleanpunaisen pituusmittarin, jonka keskellä on valokuvakehyksiä, joihin voi halutessaan laittaa kuvia.

Asiat alkaa taas rullaamaan hyvin. Töissä menee hyvin, itsetunto on kohdallaan, kouluihin on haettu ajoissa, ei ole mieltä painaavia huolia, ihmisten kanssa on välit hyvät -  paremmin ei voisi mennäkään. Ainut vaan että unirytmi on aika sekaisin, vkloppuna tuli nukuttua pitkään ja valvottua, mut jospa se siitä korjaantuisi. Jännitän kovasti koulujen soveltavuuskokeita, miten tulen pärjäämään niissä ja ylipäätään tuloksia et mihin sit on viimein valittu opiskelemaan. Olen hakenut eläinhoitajan puolelle Peltosalmelle, valokuvaajan opintoihin Kuopioon ja Joensuuhun media-assariksi (joka keskittyy vain valokuvaukseen/graafiseen suunnitteluun). Hassuinta tässä on se, että haen ensimmäistä kertaa ammattiin valmentaviin koulutuksiin eli en ole valmistunut vielä mihinkään. Olen kokeillut kaikenlaista ja päätin et nyt olisi varmaan jo aika kouluttautua johonkin ammattiin ja et päästä elämässä eteenpäin. 

Eipä mulla muuta, tähän loppuun BLD:n "Serene", makiaa tavaraa sanoisinko!

 

I think that ideally art should aim to teach people to see beaty in every form it may take

Juuri kun ihmisil alkaa koulut ja lomat loppuu, mulla se loma vasta alkaakin! Sitä tulikin eilen illalla juhlistettua yöelämän puolella kera mahtavan seuran. Alkuilta alkoi vähän huonosti, mentiin BePopiin katsomaan Haloo Helsingin keikkaa. Ei jumankauta miten törkeesti oli porukkaa siellä, Sit alko pikkuhiljaa ärsyttämää siellä oleminen: Ei päässy istumaan minnekään ku kaikki paikat oli varattu, juomien tilaus hidasta ja jatkuvasti oltiin liikenteessä eikä voinut kunnolla nautiskella. No ei siin mitää, vaihdettiin baaria ja siitä se fiilis sit parani ku pääsi tanssilattialle joraamaan :D Ilta oli oikein onnistunut, kaks tytöistä oli niin tillintallin et ei mitää järkee, mut pääasia et on ollut hauskaa! Nyt on sellanen mukava kooma päällä, ei kyl ole krapulaa, mut kauhee väsymys ja jano on. Lomasta puheenollen, mun oli pakko pitää loma nyt, koska bussit ei kulje hiihtoloman aikana ja mun on vaikee kulkee sillon töihin ja himaan, joten päätin suosiolla pitää loman, sopimusta jatkettiin toukokuun puoleen väliin asti eli oon vielä työharjottelus noin kolme kuukautta. Ihan hyvä juttu, kerkeen saada palkkaa mukavasti tilille ja säästää ne kesän rientoihin. 

Nyt siihen varsinaiseen asiaan, eli piirtämisen into on palannut vihdoinkin takaisin! Mulla oli noin kahen kolmen vuoden tauko, etten piirtänyt sanotaanko ollenkaan. Saatoin jotain pieniä suttauksia tehdä, mut ei mitään kunnollista settiä. Väkisinkään ei kannattanu yrittää piirtää, inspiraatiota ollu ollenkaan ja tuntui et piirrostaidot olivat kadonneet kuin pieru saharaan.  Sit täs yks päivä päätin piirtää jotain vaa ja sehän sujui ilman mitään tuskailua ja paperin ryttäämistä roskikseen. Aloin sit enemmän työstämään piirroksia ja käyttämään myös puuvärejä ja käytin enemmän aikaa sen tekemiseen. Yleensä oon aika laiska taiteilija enkä jaksa välttämättä värittää ja tehdä piirroksesta värikästä ja niin yyberhienoa.  Tykkään mustavalkoisista lyijykynätöistä, mut nyt sain kunnolla intoa tarttua puuväreihin ja pistää settiä tulemaan. Tuntuu tosi hyvältä piirtää taas pitkästä aikaa ja inspiraatiota suorastaan tulvii mielestä, saa purkaa kaikki ideat ja kaiken maailmat asiat paperiin ja nähdä sen jälki mitä on saanut aikaiseksi. Olen siis 5- vuotiaasta asti piirtänyt tähän päivään asti. Tuossa iässä pitäis jo osata sanoa muutamia sanoja, mut mä en osannut puhua/ilmaista itseäni puhehäiriöni takia ollenkaan, joten ilmaisin itseäni piirtämällä. Inspiraatiota piirtämiseen saan lähinnä omista elämänkokemuksista, musiikista ja unista, erilaisista asioista, lähes kaikesta mitä ympärilläni on. Nyt olen huomannu sen, et inspiraatiota ei tule ihan niin helposti kuin joskus lapsena, joudun joko miettimään tai laittamaan fiilikseen sopivaa musaa soimaan ja siitä ammennan kaiken mitä saan siitä irti, mitä koen ja näen mielessä ja siinä hetkessä. Jouduin siis syvällisemmin miettimään mitä mä haluan paperille piirtää. On myös tutkittu, et taiteilijat saavat paremmin inspiraatiota, jos huone on sotkuinen.  Jos se on liian siisti, inspiraatiota ei tule ei kirveelläkään, ainakaan mulle joten hieman sotkuinen huone ei ole paha juttu.

 Tässä olis kuvien lisäksi muutama piirros, seassa on sekä uusia että vanhoja. Kuvia ei sitten kopioida.

.

©Emmahey

The Last Breath

Cute tribal

Because of you

C A N C E R

Here I Am

Trees vol 1.

Trees vol. 2

b l i n d