Goin' Where The Wind Blows

Heipparallaa lukijat! 

Blogi on ollut _taas_ hiljaisena, johtuen edelleen motivaation puutteesta eikä ole ollut aikaa blogille lainkaan. Päätin kuitenkin nyt vääntää postauksen liittyen viime aikaisiin tapahtumiin ja fiiliksiin. Tässä on kaikenlaista tapahtunut, mutta taidan kertoa vain päällimmäisenä olevat asiat, vain niillä on nyt tällä hetkellä merkitystä. :)

Jos joku nyt ei vielä tiedä mistä on tällä hetkellä kyse, olen huomenna lähdössä työssäoppimaan Doncasteriin, Englantiin. Siellä on koulu nimeltä Doncaster College, jossa on viisi eri kampusta ja me olemme luokkakaverin kanssa menossa yhteen kampukseen, jossa hoidetaan tuotantoeläimiä, pieneläimiä, eksoottisia eläimiä ja hevosia. Työssäoppiminen kestää viisi viikkoa, eli varsinaista työssäoppimista on 4 viikkoa ja viides viikko menee  maahan tutustumiseen, kulttuuriin yms. Topin aikana en valitettavasti päivitä omaa blogiani, mutta meidän seikkailuja voi seurata toisesta blogista. Se ei vielä ole valmis eikä sisällä vielä postauksia, mutta pistän siitä linkkiä tulemaan pienmuotoisessa postauksessa ensimmäisen viikon aikana tänne, niin ette jää kaikesta ihan paitsi ;)

tumblr

Fiilikset ovat hyvin sekavat. Mua ei jännitä, mutta olo on tavallaan odottava ja hieman väsynyt. Olin eilen kapakassa juhlimassa tulevan ulkomaan topin alkamista ja viimeistä vkloppua Suomessa. Oli kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa kapakassa kera huurteisten. Tuli eilen haikea fiilis lähteä kotoota kylille, kun kaikki eläimet ja perhe jäivät kotopuoleen. Yhteydenpito jää vähemmälle, mutta onneksi on Skype olemassa, jonka kautta olla sitten yhteyksissä kotiin. Olen tottunut olemaan yhteyksissä vanhempiin tiiviisti, tulee olemaan hieman tiukkaa, mutta en mä ehkä kuole siihen, jos muutama puhelukerta jää välistä. 

tumblr

Olen koittanut valmistautua tulevaan toppiin parhaani mukaan. Tässä vaiheessa pitäis varmaan lyödä pesismailalla päähän, että alkais tuntumaan jossain, en todellakaan tiedä onko se hyvä asia, että mua ei ole jännittänyt topin lähestyminen ollenkaan.. :D 

Odotukset ovat kuitenkin korkealla. Maltan tuskin odottaa, että nään maaseudun maisemat, Lontoon kirjavan kaupungin ja kokea kivaa topin aikana. Haluan tutustua uusiin ihmisiin, ottaa uutta oppia vastaan ja kehittää itseäni eläinhoitajana ja ihmisenä ylipäätään. Pyrin olemaan avarakatseinen asioille ja olla ressaamatta liikaa, mitä eteen ikinä tulee vastaan siellä. Ottamaan reissusta kaikki irti mitä saan. Tällaisia tilaisuuksia on vähän ja näitä tulisi käyttää juuri silloin, kun niitä tulee vastaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin blogi hiljenee ja toivottavasti herää eloon kesällä, kun pääsen Englannista. :) 

tumblr

I might be a killer but I take the blame in this game, Wicked game

As soon as I'm out, as soon as I'm away

Justice will punish your cruelty

Ain't got a plan but you can be sure

I won't stop until they drop, that's guaranteed 

Don't give a damn 'bout how they will end

They gave a damn about me 

I'll take this mission into my hands

I will reward them putting me down 

Morjens!

 Pahoittelen jälleen kerran postaustauosta. En ole yksinkertaisesti ehtinyt asettua koneen ääreen ja keskittyä kunnolla kirjoittamaan tänne. Vuosikin kerkesi vaihtua tässä välissä, huhhu! Tässä on ollu taas kaikenlaista hässäkkää koulussa, kotona ja poskiontelontulehdus poksahti päin naamaa viikko sitten. Olin viime viikon kokonaan sairaslomalla ja edelleen tuntuu siltä, ettei tämä tauti ihan helpolla lähde mihinkään. Onneksi on antibioottikuuri, viikon kestävä sellainen, että tauti saa varmasti kunnon lähöt. 

Mä lupasin viime postauksessa, että kertoisin isäni 60wee juhlista ja mun tilaamasta puvusta. Juhlat olivat viimesen päälle mahtavat! Isän synttäreiden lisäksi juhlimme äiteen ja isän 30vuotis avioliittoa, saman verran vuosia tulee siitä kun he ovat tuottaneet parasta maitoa eli E1-luokan maitoa ja edesmenneestä Rölli-lehmästä tuli satatonnari. Näin moni asia antoi todellakin syyn juhlia! Oli hyvää ruokaa, musiikkia, sketsejä, pikkuveli heitti räppiä ja illasta oli sitten tanssit juhlien päälle. Porukka koostui vanhempien sukulaisista, ystävistä, työkavereista yms. Ihmiset viihtyivät siellä kovasti ja saimme jälkeenpäin paljon kehuja juhlista. Siellä naurettiin, laulettiin, itkettiin ja tuli myös juteltua sukulaisten kanssa enemmän kuin yleensä. Ei ollut sellaista kiusaantunutta oloa, kuten monesti on tällaisissa isoissa juhlissa, jossa on paljon sukulaisia ja itselleen tuntemattomia ihmisiä. Ja mitä nyt isästäni voisin sanoa, hän ei näytä ikäiseltään ollenkaan, mutta aika mahtava isi hän on♥

Mä tilasin Miss Windy Shopista mustavalkoisen kellomekon, "Black Polka Dot Hepburn: Lady Vintage" nimeltään ja suosittelun mukaisesti tilasin "Long Puffy Petticoat Ivory: Hell Bunny" pitkän, seitsenkerroksisen alushameen. Mietin pitkään äiteen kanssa, millainen kellomekko olisi minulle sopiva, koska tämä genre oli aivan uusi juttu mulle ja olin vähän ulkopuolella mukavuusalueeltani. Tämä mekko on musta törkeen ihana, ajaton, yksinkertainen, klassinen ja sitä voi käyttää monissa eri tilaisuuksissa. Kokotaulukko on tosi tarkka ja paikkaansa pitävä, mekkoni koko on L. Miss Windy Shop on mun mielestä erinomainen pinup-liike, postikuluja ei ole ja toimitus erittäin nopeaa ja vaivatonta. Aion tulevaisuudessa hankkia lisää vaatteita Miss windy shopista, kunhan rahaa ois lompsassa tarpeeksi. Tutuskaa neitokaiset tähän liikkeeseen, herkullisia mekkoja, kenkiä, laukkuja sun muuta löytyy joka lähtöön! 

Pahoittelen kuvien huonoa laatua!

Hiukset laitatin mun ja äiteen vakiokampaajan luona. Äiti värjäsi edellisenä päivänä hiukseni kotosalla- Mulla oli muutamia vaihtoehtoja, mikä olisi sopiva kampaus juhliin. Muistatteko, kun ns. ennen vanhaan tehtiin permanentit/ kiharat laittamalla lämpörullia pää täyteen, myssy päähän ja pään päälle asetettiin lämpökone, joka huutaa hurrutti aikansa, kun asiakkaat juorusivat keskenään kuumimmista juoruista? Kampauksen teko alkoi juuri tästä. Tuli sellane vanha-aikasen, neitimäinen fiilis kun jalat ristissä istuu kampaajalla lehteä lukien, lämpörullat päässä ja kone huutaa pään päällä :D Mä niin rakastuin tuohon lookkiin ja kampaukseen, haluun ton lookin takaisin! 

Ensviikonloppuna on isohko keikka luvassa, nimittäin Oulun jäähallin lauteille astelee Stam1na, Mokoma, Turmion Kätilöt ja Apina orkesterit. Mieletön keikka siis tulossa! Tauti saa luvan väistyä ennen reissua, koska tuon keikan jälkeen alan säästämään ankarasti ulkomaan toppia varten, joten sen jälkeen ei tule keikkailtua vähään aikaan. Tulee kyllä jäätävät vieroitusoireet keikkailusta, mitenköhän mä kestän sen.. Tai hyvällä lykyllä Englannissa ois mieleisiä keikkoja, hmm...

Päivän inspiroivia kuvia pin upista:

Tumblr

Tumblr

Tumblr

Tumblr

In a world that's not always as it seems, Every corner we turn only leads to another, A journey ends, but another begins

"Tell everybody I'm ob my way New friends and new places to see With blue skies ahead yes I'm on my way  And there's nowhere else that I'd rather be
Tell everybody I'm on my way And I'm loving every step I take With the sun beating down yes I'm on my way And I can't keep this smile off my face."

Moi vaan kaikille pitkästä aikaa! Mitäs teille kuuluu? Mulle kuuluu kerrankin hyvää! Kaikkee kivaa on ilmassa tällähetkellä. Tätä biisiä on tultu kuuneltua aina vaan uudestaan ja uudestaan ja voin kertoa, että sille on syykin. Keväällä, maalis-huhtikuun puolella mulla on ulkomaan työssäoppiminen ja kohteena on Englanti! Mun piti saada kaikki asiat selvitettyä, ennen kuin pystyin ilmoittamaan tämän julkisesti kenellekään. Halusin olla varma asioista, että se onnistuisi. Ja hittolaine, se onnistuu! Nyt vaan odotellaan, että opettajat saavat englantiin yhteyttä ja siitä eteenpäin sitten taas tiedetään vielä enemmän. Tämä biisi antaa jollain tapaa voimaa ja uskoa siihen, että kyllä mä pystyn tähän, varokee vuan, täältä mä tulen! Vaikka mulla on puhehäiriö, se ei estä mua lähtemästä ulkomaille ja englantini on hyvin sujuvaa. Olen saanut opettajilta kehuja siitä ja saankin englannista kolmosen päättötokariin. Sekin antaa jo tosi paljon itsevarmuutta ottaa iso askel tuntemattomaan. Aion ottaa työssäoppimisesta ja itse Englannista kaiken irti, mitä sieltä saan. Sinne on vielä aikaa, mutta odotan sitä niin innolla! 
Tässä nyt ollaan joululomalla, vihdoin ja viimeinkin. Olenkin jo loman tarpeessa, koulu on imenyt musta viimeisetkin mehut ja nyt kaipaisin vain rentoutumista ja kaupunkioloista pois joskikin aikaa. Viime aikoina on ollut kaikkea mukavaa: Pari viikkoa sitten olimme isäni kanssa Jarkko Aholan konsertissa Kuopiossa ja viime viikon torstaina oli Raskasta Joulua poppiin konsertti. Molemmat olivat ihan huippuja, kyllä mä vaan tykkään näistä suomalaisista metallimuusikoista ja niiden panoksesta metallimusiikkiin. Isäkin tykkäsi keikoista ihan älyttömästi. Puhuttiin noista keikoista ja musasta vielä monta päivää keikkojen jälkeen ja äiti vain pyörittelee silmiään meidän jutuille. :D  Ylihuomenna on isän 60-vuotissynttärit ja isot pippalot on luvassa. Mun juhla- ja valmistujaismekko tuli tossa viime viikolla postiluukusta ja voin sanoa, että se on I H A N A. Teen siitä oman  postauksen, kunhan saan seuraavan kerran aikaa postauksen tekoon. 
Mulla olisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta jospa kuvilla saisin enemmän kerrottua kuin kirjoittamalla jäätävän pitkää romaania mun menoista ja meiningiestä :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan kaikille hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta! En tiedä, lähdenkö uv:ta juhlimaan vai olenko vain kotioloissa, mut pitää katella!

Never again to be the fool, Now I know that all is going away, Wait and daylight is done, We are terminal

Will the time of my life Be one out of time So seal me off from time Our final night Within vaults That I have been dreaming of  Forever where life is denied

Pian on marraskuu paketissa ja kuukausi vaihtuu joulukuuhun. Täällä lunta on vain ripauksen verran eikä tunnu yhtään siltä, että talvi olisi tällä hetkellä meneillään. Kuin syksy ja talvi oisivat jumittuneet paikoilleen tai jotai. Kylmyys tuntuu luissa ja ytimimissä asti vaikka kuinka paljon villavaatteita tunkee päälle. On tää välillä yhtä taistelemista omankin hyvinvoinnin kanssa, kun mieliala vaihtelee miten sattuu, mikään ei huvita, vituttaa ja haluis vaan nukkua talven yli. Onneksi musiikki pelastaa aina. Siitä saa voimaa, raskaisiin ja melankolisiin biiseihin on helppo samaistua ja siten purkaa omaa oloa paremmaksi. 

Olin viime viikolla tiistaista torstaihin Tampereella käymässä pitkästä aikaa. South Parkista on kulunut jo aikaa, mutta Tampereella on aina mukavaa käydä. Käytiin samana iltana kattomassa Nerve Endin ja The Black Dahlia Murderin keikkoja Klubilla. Molemmilla oli hyvät keikat. Harmi vain, ettei porukka ollut messis Nerven ollessa lauteilla. Tyypit vetää sen verta mehevää settiä, että huhhu. The Black Dahlia Murderin keikka oli taas ihan seko. Kuulin bändistä ekan kerran joskus ala-asteella, kun metalli musana alkoi kiinnostamaan enemmän. En oo hirveesti kuunnellut TBDM:n musaa, mutta kyllä se menevää ja asiallista oli mun mielestä. En saanut napattua mitää bändin keikkasälää, mut eräät herrasmies ojensi toisen settilistoista mulle. Kiitos kovasti hänelle! :) Niin ja sain mä pari hienoo Magic-korttia Nerven aikana, joissa oli hienosti kuvailtu omia bändin jäseniä.. hoho. 
Keikkojen jälkeen alkoi kupittelu ja bailattiin yömyöhään asti. Seuraavana päivänä makoiltiin kaverin kans pitkään potemas krapulaa. Illasta käytiin hakemassa pizzat kämpille ja katottiin Profane Omenin road movie. Se on tehty 2009 vuoden keikoista ja leffan kesto oli vaivaiset 5 tuntia. :D Mun oli tarkoitus kattoo tää jossai vaihees, koska kävin silloin aktiivisemmin PO:n keikoilla ja mut näkee muutamissa videoklipeissä plus tutustuin silloin mun hyvään kaveriin, Tanjaan PO:n keikalla. Sinä vuonna PO tuli todella tärkeäks bändiks ja se on sitä edelleen. Profane Omen on Suomen parhaita metallibändejä, mitä minä tiedän. Voi elämä mitä muistoja toi leffa toi mieleen noilta keikoilta♥ 

Jouluussa olisi sitten vuoden viimeiset keikat. Miten haikeelta se kuulostaakaan. Pidän (määrittelemättömän) tauon ja sit alkais tsekkaileen, että minkäs bändin perään sitä sitten lähtisi. Mulla on ainakin yks keikka tiedossa ja kesällä ois tarkoitus lähtee Tuskaan rellestämään. Saisin mun rässiliivin valmiiks seuraavan vuoden keikkoja ja festareita varten. Mitä kaikkee seuraava vuosi tuokaan tullessaan!

Black Dahlia Murder

Nerve End

If in your life you need a hand, Reaching the promised land

This is the life of a king they say  I run the show and is my parade You know there isn't a damn thing I want more
There ain't no putin me down this time I'm gonna cut it, across that line  With fire melting the pedal to the floor

Oh fuck it's monday. Tämä kertoo kaiken sen olennaisen kuin mikä muu tahansa lausahdus. Ei huvittanut nousta lämpimästä sängystä ylös, laittaa itsensä ihmisen näköseksi ja suunistaa kouluun. Koulussa aivot eivät jaksaneet raksuttaa suuntaan tai toiseen, musan avulla jaksoin olla hereillä koulupäivän ajan. Yllä olevaa bändiä olen kuunnellut koko päivän ja ai saateri tää on niin maukasta musaa. October Rage on Australiasta kotoisin oleva rockbändi, joka alkoi jokunen kuukausi sit seuraamaan mua Instagramissa. En saanut aikaseks kuunnella niitä aikasemmin, mutta tänään se bändi tuli mun mieleen jostain aivosolujen syövereistä ja pistin youtubesta tulemaan tämän kyseisen biisin. Aah en kestä, tää musa on niin mun mieleen, piristi mun mieltä edes vähäsen.
Halloweenikin oli tuossa perjantaina ja meillä oli oikein hauskaa kaverin kanssa. Tehtiin tortilloja, juotiin boolia, joka oli ihan sikahyvää (kiitos eräälle toiselle kaverille reseptistä!) ja myöhemmin illasta menimme aiheuttamaan pahennusta Iisalmen yöelämään. Jotkut ihmiset katsoivat mua tosi oudosti baarikadulla, mut mä vaan nautiskelin siitä huomiosta, jota aiheutin meikilläni. Naistitaani meikki onnistui toisella kerralla paremmin kuin odotin ja meikin tekemiseen meni ehkä puoltoista tuntia. Sain mä kehujakin meikistä, kiva kuulla niitäkin tuntemattomilta ihmisiltä :) 

Naistitaani Gracevillessä. 

Koulussa mulle menee vaihtelevasti, mutta noin muuten ihan hyvin. Opinnäytetyön valokuvaus osuus on saatu päätökseen, Nyt on mietinnässä se, että miten esitän opinnäytetyöni, jossa on ainakin yli 70 kuvaa.... Talsu eli taloussuunnitelma on edelleen ärsyttävä, hermoja repivä ja hirvitys. Pyysin opettajaa järjestämään pienryhmän tai vastaavanlaista helpotusta talsun opiskeluun, koska koin vaikeaks olla isossa ja meluisassa luokassa. kyllä helpotti kummasti, kun pääsin pienryhmään työstämään talsua ja sain siten enemmän apua opettajalta asioissa. On huomattavasti helpompaa olla pienryhmässä kun kuulee jopa omat ajatuksetkin samalla. 

Viime viikolla olin fiiliksis Halloweenista ja teki mieli piirustella pitkästä aikaa jotain sen tyylistä settiä. A Skull Woman titaaninaisen elementtein maustettuna tää piirros on aika badassin näköinen. Kuva vääristää hiuksia ja ne hieman kusee, eivät ole aivan tasapainossa muun ropan kanssa, mut muuten oon tosi tyytyväinen tähän. Joku pari tuntia meni sen tekoon, vaihteeks. Mitäs te tykkäätte tästä? :) 
Olen alkanut taas lukemaan pitkän tauon jälkeen. Kolme kirjaa on kesken, huppista... Nyt oon lukemassa Carlos Ruiz Safón - Tuulen Varjo kirjaa, jota en ole saanut luettua vielä loppuun. Lukemisen intoa täytyy pitää yllä, melkein unohdin miltä tuntui lukea hyviä kirjoja lempituolissaan, viltin alla, juoda kuumaa teetä/ kaakaota ja pianomusiikki soi taustalla. Musta on tullut aikamoinen laiskuri, kun en ole jaksanut lukea. Hyi mua. On ehdottomasti pidettävä päiviä, jolloin en töllää konetta tai kato netflixistä sarjoja, vaan luen ja olisin taas ihan jossain muualla kuin realistisessa maailmassa.