keskiviikko 28. marraskuuta 2012

So tired - of fighting battles on my own


Kaikilla tai ainakin suurimmalla osalla ihmisistä on varmasti  tilanne tähän aikaan vuodesta kun väsyttää enemmän kuin normaalisti, ei kiinnosta mennä kouluun, on niin vilukissa että paleltaa jatkuvasti vaikka kuinka tunkee päällensä villatakkia ja housua tai yksinkertaisesti ei huvita tehdä yhtään mitään. Kaiken tuon lisäksi stressaan koulusta taas vaihteeksi. Tuntuu että minun Dysfasiaa ei oteta tosissaan tuolla koulussa eikä muutenkaan sitä että mun on vaikeaa pysyä muiden peräs tunneilla ja muuta sellasta. Kun asiat ei suju niin kuin niiden pitäisi, mä en jaksa enää yrittää, mielenkiinto menee samantien ja melkei haluisi heittää hanskat tiskiin ja vain lähteä koulusta himaan. Eniten ärsyttää tietyt opettajat joiden opetusmetodit ovat kivikautiselta ajalta eivätkä ota oppilaita huomioon missään muodossa. Vanhemmat ottivat asian esille koulussa ja silloin vasta ne heräsivät siihen että se ei olekaan mikään pikku juttu... Helvetti vie, mä olen aikuinen ihminen ja koitan omia asioita selvittää koulussa itse, niitä ei oteta vastaan mutta kun omat vanhemmat ottaa yhteyttä kouluun nii johan alkaa tapahtumaan.. 

Onneksi asioihin on tulossa muutoksia ja se vähän helpottaa koulunkäyntiä, mutta väsymystä on vaikeaa saada aisoihin. Mä käyn pitkällä lenkillä lähes joka ilta, syön suht terveellisesti, nukun sen 8-9 tuntia (ilta kymmeneltä nukkumaan, herätys seittemältä) ja elämäs noin muuten menee ihan hyvin. En tiedä mitä pitäis vielä tehdä et jatkuva väsymys vähenisi ja koulus käyminen tuntuisi paremmalta! En tiedä mitä tehdä tälle asialle. Olen kuitenkin menossa kotona käymään nyt tulevana ja seuraavana viikonloppuna, saa olla sekä perheen että eläinten kans ja järjestämään äidin kanssa pikkujouluja, jospa saisin paremmin nukuttua kotinurkil tai jotai.

Väsymyksen takia pelkään myös että masennus tekee paluun ja se sama helvetti riivaisi mua, mutta asioihin on sen verran aikaisin puututtu että masennuksen tulemiseen on vain pieni mahdollisuus. Siitä ei kuitenkaan koskaan tiedä, mutta toivon todellakin että se ei tekisi enää tuloaan, ei edes vähisenä. Se vain pistäisi elämäni taas sekaisin ja olisin vain pohjalla, niin pohjalla etten nauttisi elämästäni enää ollenkaan.


En ole Beatlesin suuri ystävä, mut tää biisi ja sen sanat kuvastavat todella hyvin tämänhetkistä fiilistä ja väsymystä ylipäätään. 


I'm so tired I don't know what to do
I'm so tired my mind is set on you
I wonder should I call you but I know what you would do


1 kommentti:

  1. et oo ainut, kun minuakin aluksi otettiin huomioon mutta kyllä se huomaa selvästi kun olen viittomakielinen ja tulkkini on aina paikalla ja mukana jossain tunnilla
    mutta ärsyttää opetustapaa.. kun en voi katsoa kahta asiaa, että esim. ope kertoo/näyttää tavan tai esineen niin katson ensin tulkkia ja sit se esitteli jo esineen sit uusi asia. rasittavaa mulle kyllä joka kerta.. ite haluun mennä takas kouluun kun openi osaa viittoa joka on kuuleva. kaipaan hirveesti sinne kun siellä on kavereita, on aina seuraa eikä jää yksin. ja nyt täällä pemolla ypöyksin..

    VastaaPoista