In a world that's not always as it seems, Every corner we turn only leads to another, A journey ends, but another begins

"Tell everybody I'm ob my way New friends and new places to see With blue skies ahead yes I'm on my way  And there's nowhere else that I'd rather be
Tell everybody I'm on my way And I'm loving every step I take With the sun beating down yes I'm on my way And I can't keep this smile off my face."

Moi vaan kaikille pitkästä aikaa! Mitäs teille kuuluu? Mulle kuuluu kerrankin hyvää! Kaikkee kivaa on ilmassa tällähetkellä. Tätä biisiä on tultu kuuneltua aina vaan uudestaan ja uudestaan ja voin kertoa, että sille on syykin. Keväällä, maalis-huhtikuun puolella mulla on ulkomaan työssäoppiminen ja kohteena on Englanti! Mun piti saada kaikki asiat selvitettyä, ennen kuin pystyin ilmoittamaan tämän julkisesti kenellekään. Halusin olla varma asioista, että se onnistuisi. Ja hittolaine, se onnistuu! Nyt vaan odotellaan, että opettajat saavat englantiin yhteyttä ja siitä eteenpäin sitten taas tiedetään vielä enemmän. Tämä biisi antaa jollain tapaa voimaa ja uskoa siihen, että kyllä mä pystyn tähän, varokee vuan, täältä mä tulen! Vaikka mulla on puhehäiriö, se ei estä mua lähtemästä ulkomaille ja englantini on hyvin sujuvaa. Olen saanut opettajilta kehuja siitä ja saankin englannista kolmosen päättötokariin. Sekin antaa jo tosi paljon itsevarmuutta ottaa iso askel tuntemattomaan. Aion ottaa työssäoppimisesta ja itse Englannista kaiken irti, mitä sieltä saan. Sinne on vielä aikaa, mutta odotan sitä niin innolla! 
Tässä nyt ollaan joululomalla, vihdoin ja viimeinkin. Olenkin jo loman tarpeessa, koulu on imenyt musta viimeisetkin mehut ja nyt kaipaisin vain rentoutumista ja kaupunkioloista pois joskikin aikaa. Viime aikoina on ollut kaikkea mukavaa: Pari viikkoa sitten olimme isäni kanssa Jarkko Aholan konsertissa Kuopiossa ja viime viikon torstaina oli Raskasta Joulua poppiin konsertti. Molemmat olivat ihan huippuja, kyllä mä vaan tykkään näistä suomalaisista metallimuusikoista ja niiden panoksesta metallimusiikkiin. Isäkin tykkäsi keikoista ihan älyttömästi. Puhuttiin noista keikoista ja musasta vielä monta päivää keikkojen jälkeen ja äiti vain pyörittelee silmiään meidän jutuille. :D  Ylihuomenna on isän 60-vuotissynttärit ja isot pippalot on luvassa. Mun juhla- ja valmistujaismekko tuli tossa viime viikolla postiluukusta ja voin sanoa, että se on I H A N A. Teen siitä oman  postauksen, kunhan saan seuraavan kerran aikaa postauksen tekoon. 
Mulla olisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta jospa kuvilla saisin enemmän kerrottua kuin kirjoittamalla jäätävän pitkää romaania mun menoista ja meiningiestä :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan kaikille hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta! En tiedä, lähdenkö uv:ta juhlimaan vai olenko vain kotioloissa, mut pitää katella!

Never again to be the fool, Now I know that all is going away, Wait and daylight is done, We are terminal

Will the time of my life Be one out of time So seal me off from time Our final night Within vaults That I have been dreaming of  Forever where life is denied

Pian on marraskuu paketissa ja kuukausi vaihtuu joulukuuhun. Täällä lunta on vain ripauksen verran eikä tunnu yhtään siltä, että talvi olisi tällä hetkellä meneillään. Kuin syksy ja talvi oisivat jumittuneet paikoilleen tai jotai. Kylmyys tuntuu luissa ja ytimimissä asti vaikka kuinka paljon villavaatteita tunkee päälle. On tää välillä yhtä taistelemista omankin hyvinvoinnin kanssa, kun mieliala vaihtelee miten sattuu, mikään ei huvita, vituttaa ja haluis vaan nukkua talven yli. Onneksi musiikki pelastaa aina. Siitä saa voimaa, raskaisiin ja melankolisiin biiseihin on helppo samaistua ja siten purkaa omaa oloa paremmaksi. 

Olin viime viikolla tiistaista torstaihin Tampereella käymässä pitkästä aikaa. South Parkista on kulunut jo aikaa, mutta Tampereella on aina mukavaa käydä. Käytiin samana iltana kattomassa Nerve Endin ja The Black Dahlia Murderin keikkoja Klubilla. Molemmilla oli hyvät keikat. Harmi vain, ettei porukka ollut messis Nerven ollessa lauteilla. Tyypit vetää sen verta mehevää settiä, että huhhu. The Black Dahlia Murderin keikka oli taas ihan seko. Kuulin bändistä ekan kerran joskus ala-asteella, kun metalli musana alkoi kiinnostamaan enemmän. En oo hirveesti kuunnellut TBDM:n musaa, mutta kyllä se menevää ja asiallista oli mun mielestä. En saanut napattua mitää bändin keikkasälää, mut eräät herrasmies ojensi toisen settilistoista mulle. Kiitos kovasti hänelle! :) Niin ja sain mä pari hienoo Magic-korttia Nerven aikana, joissa oli hienosti kuvailtu omia bändin jäseniä.. hoho. 
Keikkojen jälkeen alkoi kupittelu ja bailattiin yömyöhään asti. Seuraavana päivänä makoiltiin kaverin kans pitkään potemas krapulaa. Illasta käytiin hakemassa pizzat kämpille ja katottiin Profane Omenin road movie. Se on tehty 2009 vuoden keikoista ja leffan kesto oli vaivaiset 5 tuntia. :D Mun oli tarkoitus kattoo tää jossai vaihees, koska kävin silloin aktiivisemmin PO:n keikoilla ja mut näkee muutamissa videoklipeissä plus tutustuin silloin mun hyvään kaveriin, Tanjaan PO:n keikalla. Sinä vuonna PO tuli todella tärkeäks bändiks ja se on sitä edelleen. Profane Omen on Suomen parhaita metallibändejä, mitä minä tiedän. Voi elämä mitä muistoja toi leffa toi mieleen noilta keikoilta♥ 

Jouluussa olisi sitten vuoden viimeiset keikat. Miten haikeelta se kuulostaakaan. Pidän (määrittelemättömän) tauon ja sit alkais tsekkaileen, että minkäs bändin perään sitä sitten lähtisi. Mulla on ainakin yks keikka tiedossa ja kesällä ois tarkoitus lähtee Tuskaan rellestämään. Saisin mun rässiliivin valmiiks seuraavan vuoden keikkoja ja festareita varten. Mitä kaikkee seuraava vuosi tuokaan tullessaan!

Black Dahlia Murder

Nerve End