it kicks so hard it breaks your bones, Cuts so deep, hits your soul

Tämänhetkinen sijaintini on koulun asuntolassa, fiilis on kuin jossain mielisairaalassa. Seinät harmaita/valkoisia, joka ikinen ääni kaikuu täällä ja kaikenlisäks olen täällä yksin. Eipä edellisissäkään asuntoloissa ole mitään kehumista, mut tää on ehk pahimpia asuntoloita jossa oon ollu. Puuttuu vain pakkopaita päältä ja vinksahtanut pääkoppa...

 Syy miksi olen täällä, mulla on viikon kestävä hoitoviikko koulun navetalla, tehdään siis perushommia navetalla kuten oikeassakin työelämässä. Ei siinä muuten mitään mutta mua huolestuttaa noi aamuheräämiset... Mun pitää herätä aamuviideltä, jotta kerkeän syödä, tehdä aamutoimet, olla vähän ennen kuutta navetalla vaihtamas työvaatteet päälle ja olla valmiina kuudelta. Jos oot minuutin pari myöhässä, karjavastaava nuhtelee sua siitä. En todellakaan ole aamu-ihminen enkä tiedä mitä tuleman pitää, mut sen näkee sitten aamulla. 

Viime aikoina päässäni on pyörinyt liikaa kysymyksiä eräistä asioista joista en viiti tälleen yleisesti kertoa. Kuvista voitte päätellä hyvinkin paljon mitä ajan takaa, mutta en aio sen enempää siitä kertoa, ymmärtäkää se. Asioiden pitäisi antaa vain mennä omalla painollaan eikä liikaa miettiä ja hätäillä niiden suhteen, mut minkäs sille mahtaa kun on tämmönen hätähousu, ajattelen asioita liikaa monelta kannalta ja liian järkevästi. Joskus se on oikein, jos kyseessä on ollut sellainen asia/tilanne, jossa on monta eri puolta mutta silti riskialtillinen eikä halua että siitä koituu itselleen mitään huonoa ja välttää sen seuraukset. Toisaalta, en haluisi ajatella kaikkea aina niin järkevästi, en voi sille mitään että ajattelen itseäni niin paljon ja sitä mitä tapahtuisi jos en toimisi järkevästi kuten yleensä toimin, kuin tekisi itselleen väkivaltaa että en tee niin kuin aina teen. Kunpa voisin edes joskus olla ajattelematta järkevästi, menis virran mukana ja miettis sitten miten toimii sen jälkeen. 

Let's hope it's a good one, Without any fear

Tässä on mun lahjat mitä sain tänä jouluna. Olen oikein iloinen näistä, varsinkin uudesta, punaisesta meikkilaukusta, Taru Sormusten Herrasta - kirjasta jossa on kaikki tarinat sekä Beyonce Heat - hajuvedestä! Hajuvesi oli muutenkin lopussa ja ton kirjatoivomuksen heitin vanhemmille jos he eivät keksi mitään mitä hankkia mulle lahjaks, onpahan lukemista pitkäks aikaa! Lahjakortti kosmetologille oli todella tarpeellinen, näin talviaikaan naama on kuin rupikonnalla et asialle ois hyvä tehdä jotain.

Lahjojen määrä on pienentynyt verrattuna siihen mitä lapsena sain. Pentuna sitä koluttiin lelulehdet läpi, listattiin kaikki parhaat lelut mitä löysi, vietiin kirje portaille ja toivottiin kovasti että tonttu veisi sen pukille ja toteuttaisi kaikki toiveet mitä kirje sisälti. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja uskomus pukkia kohtaan ei ole enää niin vahva kuin se joskus oli. Silti sitä joulumieltä on, tosin erilainen sellainen. Vaikka sitä tietynlaista jännitystä ei ollut, että odotettiin pukkia innolla, laulettiin lauluja ja että mitä lahjoja pukin säkistä löytyy. Silti tuntuu siltä et ihmiset ovat täysin unohtaneet että lahjat eivät ole joulun tärkein asia. Kaikki lesoo uusilla Iphone 5 puhelimilla ynnä muilla arvokkailla lahjoilla ja sillä lahjamäärällä mitä he ovat saaneet. Lahjat ovat kivoja, en kiellä sitä, mutta se on vain pieni osa joulua. Musta joulun tekee sen että ollaan perheen kanssa, syödään yhdessä hyvin, käydään joulusaunassa, katsotaan elokuvia ja ollaan vaan eikä ole kiire minnekään. Se yhdessäolo perheen kesken. 

Olen huomannut myös sen että ihmiset, varsinkin meidän ikäiset eivät muista ihmisiä jouluna kuin tekstaamalla jonkun härskin joulutervehdyksen tai yleisesti laittavat faceen jouluntoivotuksensa. Käyhän se toki niinkin, ei tarvitse kaikille erikseen sitä sanoa, mutta mun mielestä joulukortin lähettely ja sen saaminen on musta todella mieluinen tapa muistaa ja tulla muistetuks. Joskus lähettelin niitä ihmisille, mutta itse en juuri koskaan saanut joulukortteja, ehkä hieman kiitosta siitä  ja et yrittää muistaa laittaa seuraavana jouluna kortteja tulemaan yms. Se perinne ei ole koskaan toiminut meidän ikäisillä kuin taas vanhemmilla ihmisillä, joilla se perinne on kestänyt ties kuinka kauan. Se on jäänyt niin yksipuoliseksi että lopetin joulukorttien lähettelyn, saan siitä vain pahan mielen kun itse koitan muistaa ihmisiä, joita en näe usein mutta itse en saa sille vastakaikua. 

Kaikesta huolimatta mulla oli mukava jouluinen ilta eilen, tänään sit vain makoillaan, katsotaan hyviä elokuvia ja syödään lisää hyviä herkkuja. Rauhallista Joulua kaikille ja Iloista Uutta Vuotta!

Those with hearts of Ever-fros,t Always know we never lost

moshhh.

värjäsin hiukset jokunen viikko sit, tyksin näistä♥

Hyi mikä pakkaspäivä tänään on ollut! Kotopuolessa oli ainakin sen -29*C pakkasta, en tykkää, en tykkää! Mutta koska ilma näytti upealta ja värit niin huikeet että kerrospukeuduin hyvin, kaulaliinalla peitin puolet naamasta, kamera laukkuun, uhmasin pakkasta ja lähdin valokuvaamaan, ainakin hetkeksi. Noin puolen tunnin kuvaamisen jälkeen näpit ja varpaat olivat jäässä ja posket helottivat punaisena kuin jouluomenat. Sain kuitenkin pari kolme hyvää kuvaa, muokkaukset nyt on mitä on mut hyvältä näyttää kuitenkin. 

Jotkut on varmaan kokenut sen tilanteen kun ihminen, jonka kanssa olet ollut joskus ystävä, ( mutta olet pistänyt välit poikki erilaisten kohtausten takia) yrittää laittaa viestiä/soitella vähä väliä, henkilö ikään kuin roikkuu sinussa ja yrittää epätoivoisesti korjata välejä mutta toinen ei halua olla missään tekemisissä. No, mulla on tämä ongelma. Eräs henkilö on harvakseltaan laittanut mitä ihmeellisempiä viestejä, haluaa olla  taas ystäviä, mut minä en. Pitkän aikaa sain olla rauhassa kunnes hän pisti tänään ihmeellisen runoviestin, jossa vihjaili että haluaisi korjata asian ja että olisimme ystäviä taas. Mulla ei oo mitään sanottavaa hänelle, ei ole kiinnostusta eikä halua olla hänen kanssaan tekemisissä eikä olla ystäviä. En luota häneen. Onko se niin vaikeaa ymmärtää että "parempi on kun kulkisimme eri teitä" tarkoittaa että kuljemme vain eri teitä eikä meidän välit tule enää parantuman? Olen antanut hänelle ne teot anteeksi mutta se ei tarkoita sitä että ystävyys korjaantuisi siitä enää. Mä en vain jaksa sitä rumbaa enää että mä saan kärsiä jatkuvasti ja olla antamassa anteeksi joka ikisestä asiasta.

The accusations and the blame

True or false, they seem the same

Filthy fingers, rising rose

And out of shit a flower grows

I'm amazed how damn low 

People can go only by being themselves

On se vaikeaa ottaa asiat kalloonsa niin kuin ne ovat. Asia kun ei ole millään lailla pelastettavissa. Pitää oikein rautalangasta vääntää että meistä ei voi tulla enää ystäviä. Eipä se viesti mua hetkauttanut, en luota häneen tippaakaan vaikka kuinka sanoisi että on muuttunut, ihmisen perusluonne pysyy ja aina. Jotkut voivat muuttua jollain tapaa paremmaksi ihmiseksi, mutta eivät pysyvästi. Se luonne mikä heillä on aina ollut, se tulee olemaan aina heissä. Se on tultu todistettua muutamien ihmisten kohdalla enkä toista samaa virhettä. En anna kuitenkaan asian häiritä mua, hän tietää etten aio vastata siihen. Hän ei vain tajua sitä.

To be, or not to be: that is the question

Jo otsikostakin voi jo arvata mihin postaukseni voisi liittyä. Tilasin joku aika sitten cdon.comista Kirjallisuuden aarteet - DVD boxin, joka sisältää 8 suurinta klassikkoteosta elokuvan muodossa. Ne ovat: Humiseva Harju, Jane Eyre, Kaksi Kaupunkia, Rautanaamio, Monte Criston Kreivi, Cyrano De Bergerac, Hamlet ja Jane Austenin Emma. Syy miksi tilasin tämän oli se että tykkään Monte cristonin  elokuvasta suuresti ja vanhempani myös. Lupasin heille että jos löydän kyseisen elokuvan, niin tilaisin sen. Pitkän etsimisen jälkeen löysin paketin missä on tämä kyseinen elokuva, en epäröinyt tilata sitä. Nyt ajattelin tehdä oman elokuva-arvostelupostauksen ja ensimmäisenä katsoin Hamletin. 

Olo oli hyvinkin koomainen kun laitoin Hamletin pyörimään, tuli bailattua myöhään asti, mut halusin katsoa jotain jotta aika kuluisi. Ensimmäinen järkytys elokuvasta oli se, että se oli mustavalkoinen eli vanhanaikainen. En antanut sen kuitenkaan häiritä elokuvan katsomista, en ole katsonut mustavalkoisia elokuvia/sarjoja pitkään aikaan ja koska se oli jo alkanut, en halunnut jättää sitä kesken katsomatta. Elokuva oli välillä mielenkiintoinen ja hauska, mut myös pitkäveteinen ja kaunopuheisuus elokuvassa alkoi välillä ärsyttää. Arvostan William Shakerspearen käsialaa, mutta pitemmän päälle kun sitä kuuntelee ja katsoo elokuvan kokonaan joka kestää sen n. 2 tuntia nii alkaa puuduttamaan sellainen määrä puhetta.

Kuva: ecranfantastique.net

En tiedä johtuiko se mun väsymyksestä, koomaisesta olosta vaiko elokuvasta, koska koin tunnelman elokuvan aikana hyvinkin uniseksi, pehmeäksi ja utuiseksi. Meinasin kieltämättä nukahtaa muutaman kerran, mutta jaksoin pitää silmät auki loppuun asti. Vaikka elokuva oli pitkäveteinen ja täysin erilainen mulle mitä elokuvia yleensä katson, oli siinä jotain hyvääkin. Juoni eteni hyvässä tahdissa, vaikka se saattoi hieman jumahtaa tiettyihin kohtauksiin. Tuon ajan tehosteet oli mitä oli, mutta pidin niistä kovasti. Varsinkin se usva, joka aina ilmaantui kun Hamletin isän haamu ilmestyi. Aavemainen, mut siisti tehoste. Erityisen kovasti pidin vähän ennen miekkataistelusta, joka oli vähän ennen kuin elokuva loppui. Näyttelijöiden roolisuorituksista on vaikeaa sanoa mitään koska näyttelijät olivat minulle aivan tuntemattomia enkä ole aikaisemmin niistä kuullut. Voin vain sanoa et hyvin näyttelivät. Pieni pettymys oli ettei elokuvassa ollut ketään komeita näyttelijöitä, vaikka se ei ole se pääasia. Yleensä jos katson elokuvia, siinä on oltava vähintään yksi komea näyttelijä, jotta olisi jotain mitä katsella ;)

Tiedän, kuulostaa hölmöltä, mut anyway. Elokuvan loppu oli karu, kaikki kuolla kupsahtivat ja se päättyi siihen. Ei sitten sen surullisempaa loppua voinut olla! En alkanut itkemään vaikka olen aika itkupilli, se ei sinänsä ollut sillä lailla koskettava, joka olisi saanut minut herkistymään. Oli tuo katsottava, mutta tästä ei tullut mun suosikkielokuvaa. 

kuva: tumblr

kuva: tumblr

kuva: moviemoviesite.com

..But this is for real so forget about me got 8 more minutes to go

Vihdoinkin on perjantai! On se tuskaa olla koulus perjantaina ku koulua on perjantaisin 8-10.45, kuumottaa kovasti päästä pois tunnilta viettään ansaittua vkloppua. Oli taas kauheeta ajaa autol ku en ole viikkoon ajanu  ja keli oli myös sen näkönen, lunta pöllyää joka puolelta ja hirvittää kokoaja, hyihyi. Kävin kaupassa ostaan vklopun safkat ja boolitarvikkeita pikkujouluja varten. Tuli hieman maisteltua parin lasillisen verran ja voin sanoa että boolista tulee petollisen hyvää! Kiitos kaverin joka tietää nää reseptit :)

Kävin myös kirpparilla pyörähtämässä pitkästä aikaa, olin metsästämässä kynttiläjalkoja hyllyiltä kun löysin taas vaikka mitä aarteita jotka oisin voinut ostaa itelleni. Yheltä hyllyltä löyty liuta hyviä levyjä: The Eaglesia, Michael Jacksonia, Eric Claptonia, Elton Johnia, Johnny Cashiä yms. Kyseisellä ihmisellä on ollu tajuttoman hyvä musamaku. En ole aikoihin ostanut levyjä, viime aikoina on muutenki tultu kuunneltua Johnnyn tuotantoa. Tykkään Cashin äänestä, erittäin miellyttävä, selkeä ja erottuva. Kaikki levyt oli vitosen ja ostin sit yhden Johnny Cashin levyistä talteen ja nuo kirkkaan väriset kynttiläjalat, kynttilätkin tuli pakkauksessa mukana eikä ollu ku vain 3€!

Tälläkin hetkellä hengailen kynttilävalossa, Johnny Cash laulaa taustal ja nautiskelen vähän siideriä. En tarvitse mitään muuta tänä iltana. Tätä mä just tarvitsin, rentoutumista hyvän musiikin ja tunnelman kruunaa kynttilävalo ja tuoksukynttilöiden tuoksu. Muutenkin pitää levätä kunnolla, koska huomenna pikkujoulut, alotellaan kämpil ja illalla sit kiertämään baareja. Olen ollut kaks vkloppua että en ole käynyt baarissa tai juonut kuin sen yhden saunasiiderin kun oon ollu himas. Pitää päästä taas irrottelemaan ennen viimeistä rutistusta koulun penkillä. Tältä kämppäni nyt näyttää:

For I must be travelling on now, There's too many places I gotta see

Viuhti

Elli♥

Ei oo todellista, itsenäisyyspäivä oli ja meni ja nyt on jo sunnuntai, Yhh! Minne se aika taas vaihteeks meni? Olen vaan ollu himas ja auttanut isää ja äitiä koti- ja karjahommis ja loppuajan sit makoillu, valokuvaillu elukoita sekä luontoa ja ollu vaa koneella. Huomenna olis koe mut arvatkaa kaks kertaa olenko lukenut siihen....

Motivaatio koulua kohden vaihtelee jatkuvasti, joskus kiinnostaa lukea kokeisiin mut joskus ei kiinnosta ei niin yhtään. Onneks on kaks viikkoa jäljellä kouluu ja sit on joululoma. Lomaa, sitä mä tarvitsisin ja kipeästi, pitkä hermoloma koulusta. Jonnekin lämpöseen loikoileen ja unohtaa murheet ja paineet asioista. Houkuttelis kovasti, mut ei oo ensinnäkään varaa kauheesti lähtee minnekään. Vois sitä kokeilla säästää, mut loppujen lopuks kaikki rahat menee siihen että maksan vuokran, laskut, elätän jotenkin itteäni ja ainut ilo ovat baareilu ja keikkailu sillon tällön. Haluaisin niin kovasti Irlantiin, Britanniaan, Alaskaan, Japaniin, Koreaan, Kiinaan ja muualle myös, oli sit kylmää tai ei. Mielummin toki sinne lämpöseen, mut anyway. Haluan kokea ja nähdä erilaisia paikkoja, valokuvata ja saada hienoja kuvia, muistoja. Olen kade niille jotka pääsevät lomalle Suomen ulkopuolelle ja itse napotan kylmässä Suomessa. Jopa sit joskus, sit kun olen rikas, hehe.

Nyt tuli tällanen lyhyt postaus, pitää valmistautua iltaan koska meillä on pikkujoulut ja muuta mukavaa, 

It's a place where a wish will be granted 
Come, you'll see I'm right
It's a force that will live on within you
Dark as day is light
It's a place where your dreams will be slanted
and will always be
It's a force that was sent out to win you
just you wait and see 

I ride all alone and can't see
The road to nowhere anymore
and shadows whispers are calling me
to forbidden forests by the shore

I don't want a lot for Christmas This is all I'm asking for

tein koulus tämmösen tontun♥

höhö minä

Ohoh, se on jo 4. päivä joulukuuta. En pysy taaskaan kärryillä tän ajan kanssa, välillä tuntuu et on edellee maanantai vaikka olisi oikeesti ihan joku muu päivä menossa. Koulu menee jotenkuten, onneks on lyhyt viikko nii ei tarvii tuskailla koulus sen enempää! 

Sen sijaan mulla onkin ongelmana ostella lahjoja perheen miesväelle, ku tiedä yhtään mitä ostais heille. Isä sanoo et ei tarvitse mitään, mutta haluan kuitenkin muistaa häntä jollain lailla, vaikka sitten konjakkipullolla jos en muuta keksi. Äiti nyt on helppo, hänelle keksis vaikka mitä ja ostin äiteelle kaksi kivaa lahjaa. Iso - ja pikkuveljelle on lahjat vielä ostamatta, noo onneks on vielä aikaa jouluun, jospa keksisin jotain heille.

Itse en ole enään lahjojen perään kuten joskus lapsena, mut käytännölliset lahjat ois ihan jees. Äiti paljastikin että oli menny ostamaan mulle ainakin neljä lahjaa, huhu. Yks päivä ku äiti tuli käymää kämpil, hän antoi yhden lahjan mulle, koska ei millään malttanut odottaa jouluun asti. Noh Katottuani muovikassin sisäpuolelle, facepalm - ilme ja "äitiii oletko ihan tosissas?!" - rääkäisy. Äiti oli menny ostamaan mulle PINKIN pyjama - asusteen ja niissä vilisee hirveesti kissoja. Tuli sellanen ällöttävän pikkutyttö fiilis et ei mitää järkee. Okei, ne housut on kivat mut sitä paitaa en pidä kirveelläkää! Äiti vain nauroi ja sanoi et se oli niin söpö et oli pakko ostaa se. Joo-o, tosi kiva..

En ole joululaulujen suuri ystävä, mutta Marco Hietalan laulama varpunen jouluaamuna kappale on aivan mahtava, saan tästä biisistä joka kerta kylmät väreet. Marco laulaa niin tunteella ja upeasti et tästä ei voi olla pitämättä!

So tired - of fighting battles on my own

Kaikilla tai ainakin suurimmalla osalla ihmisistä on varmasti  tilanne tähän aikaan vuodesta kun väsyttää enemmän kuin normaalisti, ei kiinnosta mennä kouluun, on niin vilukissa että paleltaa jatkuvasti vaikka kuinka tunkee päällensä villatakkia ja housua tai yksinkertaisesti ei huvita tehdä yhtään mitään. Kaiken tuon lisäksi stressaan koulusta taas vaihteeksi. Tuntuu että minun Dysfasiaa ei oteta tosissaan tuolla koulussa eikä muutenkaan sitä että mun on vaikeaa pysyä muiden peräs tunneilla ja muuta sellasta. Kun asiat ei suju niin kuin niiden pitäisi, mä en jaksa enää yrittää, mielenkiinto menee samantien ja melkei haluisi heittää hanskat tiskiin ja vain lähteä koulusta himaan. Eniten ärsyttää tietyt opettajat joiden opetusmetodit ovat kivikautiselta ajalta eivätkä ota oppilaita huomioon missään muodossa. Vanhemmat ottivat asian esille koulussa ja silloin vasta ne heräsivät siihen että se ei olekaan mikään pikku juttu... Helvetti vie, mä olen aikuinen ihminen ja koitan omia asioita selvittää koulussa itse, niitä ei oteta vastaan mutta kun omat vanhemmat ottaa yhteyttä kouluun nii johan alkaa tapahtumaan.. 

Onneksi asioihin on tulossa muutoksia ja se vähän helpottaa koulunkäyntiä, mutta väsymystä on vaikeaa saada aisoihin. Mä käyn pitkällä lenkillä lähes joka ilta, syön suht terveellisesti, nukun sen 8-9 tuntia (ilta kymmeneltä nukkumaan, herätys seittemältä) ja elämäs noin muuten menee ihan hyvin. En tiedä mitä pitäis vielä tehdä et jatkuva väsymys vähenisi ja koulus käyminen tuntuisi paremmalta! En tiedä mitä tehdä tälle asialle. Olen kuitenkin menossa kotona käymään nyt tulevana ja seuraavana viikonloppuna, saa olla sekä perheen että eläinten kans ja järjestämään äidin kanssa pikkujouluja, jospa saisin paremmin nukuttua kotinurkil tai jotai.

Väsymyksen takia pelkään myös että masennus tekee paluun ja se sama helvetti riivaisi mua, mutta asioihin on sen verran aikaisin puututtu että masennuksen tulemiseen on vain pieni mahdollisuus. Siitä ei kuitenkaan koskaan tiedä, mutta toivon todellakin että se ei tekisi enää tuloaan, ei edes vähisenä. Se vain pistäisi elämäni taas sekaisin ja olisin vain pohjalla, niin pohjalla etten nauttisi elämästäni enää ollenkaan.

En ole Beatlesin suuri ystävä, mut tää biisi ja sen sanat kuvastavat todella hyvin tämänhetkistä fiilistä ja väsymystä ylipäätään. 

I'm so tired I don't know what to do
I'm so tired my mind is set on you
I wonder should I call you but I know what you would do

Little reasons to smile