Never again to be the fool, Now I know that all is going away, Wait and daylight is done, We are terminal

Will the time of my life Be one out of time So seal me off from time Our final night Within vaults That I have been dreaming of  Forever where life is denied

Pian on marraskuu paketissa ja kuukausi vaihtuu joulukuuhun. Täällä lunta on vain ripauksen verran eikä tunnu yhtään siltä, että talvi olisi tällä hetkellä meneillään. Kuin syksy ja talvi oisivat jumittuneet paikoilleen tai jotai. Kylmyys tuntuu luissa ja ytimimissä asti vaikka kuinka paljon villavaatteita tunkee päälle. On tää välillä yhtä taistelemista omankin hyvinvoinnin kanssa, kun mieliala vaihtelee miten sattuu, mikään ei huvita, vituttaa ja haluis vaan nukkua talven yli. Onneksi musiikki pelastaa aina. Siitä saa voimaa, raskaisiin ja melankolisiin biiseihin on helppo samaistua ja siten purkaa omaa oloa paremmaksi. 

Olin viime viikolla tiistaista torstaihin Tampereella käymässä pitkästä aikaa. South Parkista on kulunut jo aikaa, mutta Tampereella on aina mukavaa käydä. Käytiin samana iltana kattomassa Nerve Endin ja The Black Dahlia Murderin keikkoja Klubilla. Molemmilla oli hyvät keikat. Harmi vain, ettei porukka ollut messis Nerven ollessa lauteilla. Tyypit vetää sen verta mehevää settiä, että huhhu. The Black Dahlia Murderin keikka oli taas ihan seko. Kuulin bändistä ekan kerran joskus ala-asteella, kun metalli musana alkoi kiinnostamaan enemmän. En oo hirveesti kuunnellut TBDM:n musaa, mutta kyllä se menevää ja asiallista oli mun mielestä. En saanut napattua mitää bändin keikkasälää, mut eräät herrasmies ojensi toisen settilistoista mulle. Kiitos kovasti hänelle! :) Niin ja sain mä pari hienoo Magic-korttia Nerven aikana, joissa oli hienosti kuvailtu omia bändin jäseniä.. hoho. 
Keikkojen jälkeen alkoi kupittelu ja bailattiin yömyöhään asti. Seuraavana päivänä makoiltiin kaverin kans pitkään potemas krapulaa. Illasta käytiin hakemassa pizzat kämpille ja katottiin Profane Omenin road movie. Se on tehty 2009 vuoden keikoista ja leffan kesto oli vaivaiset 5 tuntia. :D Mun oli tarkoitus kattoo tää jossai vaihees, koska kävin silloin aktiivisemmin PO:n keikoilla ja mut näkee muutamissa videoklipeissä plus tutustuin silloin mun hyvään kaveriin, Tanjaan PO:n keikalla. Sinä vuonna PO tuli todella tärkeäks bändiks ja se on sitä edelleen. Profane Omen on Suomen parhaita metallibändejä, mitä minä tiedän. Voi elämä mitä muistoja toi leffa toi mieleen noilta keikoilta♥ 

Jouluussa olisi sitten vuoden viimeiset keikat. Miten haikeelta se kuulostaakaan. Pidän (määrittelemättömän) tauon ja sit alkais tsekkaileen, että minkäs bändin perään sitä sitten lähtisi. Mulla on ainakin yks keikka tiedossa ja kesällä ois tarkoitus lähtee Tuskaan rellestämään. Saisin mun rässiliivin valmiiks seuraavan vuoden keikkoja ja festareita varten. Mitä kaikkee seuraava vuosi tuokaan tullessaan!

Black Dahlia Murder

Nerve End

To fulfill divine purpose, you gotta answer when you're called, So don't be afraid to face the world against all odds

"Here's the light, we're the guide", you tell me with your shiny blue eyes. I'm not interested, I'm so fucking bored with that same old line.  So why don't you go fuck yourself and just leave me alone? I don't care, I don't wanna care, I'm a pagan to the bone...
Morjens lukijat! Olen pahoillani tästä pitkästä blogitauosta. Kuten tiedätte, työ tappaa luovuuden hetkeksi ja sinä aikana ei oikeesti ole kerennyt koneen äärelle kirjoittamaan. Nyt kun sitä asiaa ja idistä oisi jakaa teille, en tiedäkään mistä aloittaa. Osan asioita joudun jättää kertomatta, koska työn vaitinolovelvollisuus. En halua muutenkaan kaikkee kertoo tästä eräästä tapauksesta, ihan oman ja tilan maineen takia. Mutta tosiaan, olin Qstockissa noin viikko sitten ja sen jälkeen painoin pitkää työputkea eräällä maatilalla, joka osoittautui aivan surkeaksi paikaksi. Eilen oli viimeinen iltavuoro ja se alkoi tosi huonoissa merkeissä. Mulle jäi siitä niin paha mieli, että itkin koko paluumatkan ajan. Se, että sä yrität tehdä asiat hyvin ja tunnollisesti, parantaa eläinten hyvinvointia kaikin mahdollisin tavoin, mutta silti et saa siitä mitään takaisin, ei edes kiitosta. Voin sen verran kertoa, että kyseessä oli navetta, joka oli melko uusi ja ympäristö oli tosi likaista. Jotkut työtavat oli vähän outoja ja erikoisia, joissa ei ollut mitään järkeetä. Jäi todella paha maku suuhun tästä tilasta enkä ole menossa sinne enää koskaan lomittamaan. Asiat on selvitetty ja elämä jatkuu. 
Olin Qstockissa eka kertaa käymäs ja pakko sanoa, että se kruunas mun kesän. Hemmetin hyvät (ehkä liiankin hyvät) säät, loistavia keikkoja, näin kavereita ja tutustuin uusiin ihmisiin. Suurimmaks osaks olin festareilla itekseen, mut välillä olin jonkun kaverin kanssa jotai bändiä kattomassa. Parhaat keikat oli Poisonblackillä, Profane omenilla, Lost Societyllä, Stam1nalla ja Jenni Vartiaisella. Näin Poisonblackin eka kertaa livenä ja oi että mä rakastuin ihan kunnolla heidän musaan! Oon kuunnellut kyseistä poppoota jonkun verran mutta en ole koskaan onnistunut pääsemään niiden keikoille. Nyt olin eturivissä tätä kattomas ja meininki oli viimesen päälle loistava. Tykkäsin niin kovasti keikasta♥ Profanella ja Lost societyllä oli keikat koomalaval eli sisälaval ja siellä oli paljon kuumempi olla kuin ulkona. Sisällä oli reippaasti yli 60 astetta lämmintä ja nousi kuumemmaks kun bändit soitti ja ihmiset riehuivat siellä hikisinä. Voin kertoo, että Profanen keikal oli niin kuuma, että multa lähti paita pois keikalla! Toki rintsikat jäi päälle, en mä niin alasti ollut siellä ENKÄ ollut ainoa muija joka oli heittänyt paidan pois keikal :D:D Ihan sairas keikka, siis hyvällä tavalla. Siitä oli pari vuotta kun viimeksi näin POn, oli ihanaa nähä pojat pitkästä aikaa livenä. Sitten POn keikan jälkee juostiin kaverin kans kattoo Stam1naa toiselle lavalle ja kerettii jopa toiseen riviin ennen keikan alkamista. Keikka oli loistava, mutta jokaisen pitin aikana nousi hiekkapölyä maasta ja verhosi koko yleisön hiekkaan. Mua yskitti niin paljon, että piti laittaa jotain suun ja nenän eteen suodattaen hengitystä. Keikan jälkee olin yltä päältä hiekassa ja räkin mustaa räkää. Hyi. 
Sekavasti tulee tätä tekstiä, mut uskon teidän ymmärtävän sen näin pitkän tauon jälkeen. Täs tulee kuumia kuvia rokkareista ja keikoista Qstockista!

Lost Society

Sonata Arctica

Michael Monroe

Mike näyttää mallia miten rokataan laval!

Jenni Vartiainen

Santa Cruz

Archie

Joonas

Poisonblack

Marco the adonis. uijjjuma !

Profane omen 

Jules Näveri

Stam1na

Toivottavasti kaikilla on ollut tähän mennessä antoisa kesä! Mulla ainakin on ollut, suurin osa ajasta ollut kyl töissä, mutta silti olen nauttinut kesästä niin paljon kun pystyy :) Tänää ois tarkoitus lähtee valokuvaamaan Pretty Wild Ones:ia baariin, pitkästä aikaa keikkakuvaamista järkkärillä, yayy! Ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille :)

Feel a change in my soul today, Gonna let the past fade away, Won't be confused no more

There's a voice deep inside of me It took me by surprise,  Now I know where my soul lies.. A feeling I can't deny It made me realize Now I know why my heart cries.

Olenko ainoa, jolla ei inspiraatiota irtoa blogin kirjottamiseen, kun työ ja kiire ovat tyrehdyttäneet luovuuden ihan täysin? Poden sitä nimittäin tällä hetkellä, älkää ihmetelkö, jos teksti on vähän tönkköä. Toivon mukaan täs postaukses olisi jotain lukemisen arvosta settiä :). Mulle kopsahti akuutti poskiontelontulehdus torstaina juuri kun olin valmis alottamaan varsinaiset lomitustyöt seuraavana päivänä. Tää on niin mun tuuria. Olin aamunavetalla ja mua alkoi huimaamaan ihan sikana. Tavarat tyylii tippuivat käsistä ja kurkku tosi kipeä. Ei muuta kun lääkäris käymään, hakee lääkkeet, viedä saikkulappu toimistolle ja kotiin sairastamaan. Olin siis to-su saikulla ja huomenna olisi töihinlähtö. Tulehdus on lähes kokonaan selätetty, räkittää hirveesti, mut muuten fiilis on oikein hyvä. Otetaan homma uudestaan alulle, ei sitä kipeenä voi työskennellä! 

Mitäs minä teille kertoisin? No fiilis on välillä ollut apea eräiden asioiden takia, joista en aio puhua postauksessa. Sanotaan näin, että nämä ovat arkisia asioita, enemmän tai vähemmän esillä olevia perheissä.  Pääsääntöisesti fiilis on ollut tosi jees. Puuhaa kyllä riittää Iitan kanssa ja nyt kun pääsen töihin, tekemistä riittää ja paljon. Jos on tarpeeks paljon tekemistä, se vie mun ajatukset muualle, enkä keskity märehtimään asioita yksinäni omassa huoneessa. Sitä jää helposti pyöritteleen kiperiä asioita yksinään, varsinkin minä. Siihen kun vielä lisää huonosti nukutut yöunet ja muut pienet turhat asiat, jotka paisuvat omassa päässä isoksi nii voi jippii miten kaikki tuntuvat menevän päin helvettiä. Mut ei mitään hätää, kyllä tämä tästä, kuten aina. Asioilla on tapana aina järjestyä, vaikka se kuinka turhamaiselta ja kliseiseltä kuulostaa. 
Näiden omien höpinöiden lisäksi mulla pieni aiheen tynkänen tälle postaukselle, joka nimeltään on rehellisyys. Se on ihmisille sekä kauhunpaikka että helpotus omalle mielelle, kuin paino tippuisi harteilta kun asiat ovat selvät. En aio tästäkään asiasta kertoa yksityiskohtia. Se, että on itselleen ja muille rehellinen ei ole aina helppoa. En nyt tässä tapauksessa tarkoita valehtelua tai selän takana paskanpuhumista, vaan sellaisia asioita, jotka eivät sovi itselleen lainkaan ja kokee asiat olevan paremmin toisella tavalla. Joo tiedän, tää kuulostaa hölmöltä, kun en kerro kokonaisuutta tästä jutusta. Mut nii, se mikä siinä oli vaikeinta, oli sen kertominen ja miten ihmiset siihen reagoi. Onko hän sinut sen asian kanssa, alkaako haastamaan riitaa tai jotain, mihin ei ole varautunut asiaa kertoessa. Päivää ennen kuin kerroin asiasta, olin menettäny yöunet sen takia, että miten mä tän asian ilmaisen hänelle ilman, että se kuulostaa ilkeeltä tai loukkais ketään. Saimme sen kuitenkin selvitettyä ja kaikki on hyvin omalta osaltani. Helpotuksen tunne ja sen määrä oli suuri. Kyllä, olen joutunut opettelemaan asioita sanomaan suoraan ja rehellisyydenkin kanssa on vieläkin opettelemista. Ja se on ihan hyvä asia, ei kukaan osaa kaikkia asioita täydellisesti,varsinkin kun kyse on rehellisyydestä ja suoraan puhumisesta. Oli mikä asia tahansa, asioita opitaan ja opetellaan edelleen, oli ne sitten tuttuja tai tuntemattomia juttuja.

Sepä meni henkeeväks, huhu. Noh, on mulla muutakin kerrottavaa. Oon pitkään haaveillut omasta rässiliivistä ja tos pari päivää sitten päätin, et mä teen sellaisen itselleni. Thrash-liivi eli rässiliivi on hihaton, farkkukankainen liivi, johon on ommeltu erilaisia bändilogoja ja hihamerkkejä ja tietysti niiden artistien hihamerkkejä, joista itse diggaa. Liivi oli varsin yleinen vaate thrash - metal kulttuurissa 80- luvulla ja sen kehittelivät tuon ajan hevarit, punkkarit sun muut raskaan musiikin ystävät ja möröt. Rässiliivit ovat edelleen suosittuja ja niitä näkee tosi paljon hevareiden päällä, sekä miehillä että naisilla. Oon lukenut netis  rässiliivien teosta ja millainen on "oikea" rässiliivi, tietoo on tullu paljon, mut joihinkin kysymyksiin en ole vielä saanut vastausta. Liivin ompelemisoperaation aion teetättää erääs ompelupaikas, koska mä en osaa enää käyttää ompelukonetta ja mun käsis liivi vain tuhoutuisi palasiks :D Mut kloorivalkaisun aion tehdä kotosalla, kuuleman mukaan liivin kuuluis olla joko musta tai sininen. Toi mun liivi on sellanen tummansininen, että siitä sais muutama tummuusaste lähteä nii ois tosi jees. Niittejäkin ois kiva laittaa, mut kattoo nyt miten toi liivi lähtee muotoutumaan. Miltäs kuulostaa, oletteko nähneet kyseisiä liivejä ihmisten päällä esim. keikoilla? Täs vähän inspiroivia kuvia rässiliiveistä:

tumblr

tumblr

tumblr

Toivon mukaan mun rässiliivistä siitä tulis hieno ja valmistuis pian, että pääsis pitämään sitä päällä keikoilla ja muualla :) Siit tulee varmasti niin badass !

2nd week in Sweden - We're always lookin' to someone else, Just take a look in the mirror, 'Cause all you need is inside yourself, It couldn't be any clearer

Huhhuh että on lämmintä ulkona! En sillä että valittaisin, mut ei tarvis olla ihan näin kuuma. Elukat puuskuttavat navetassa, vaikka ilmastointi on täysillä ja öisin on vaikee nukkua kun ilma on hiostava :c Noo, nyt pitää nauttia näistä keleistä eikä valittaa ja vinistä! Toinen osa reissusta tulee tässä:

 Toinen viikko 12.-16.5.2014 

Unohdin mainita viime postauksessa parista asiata: Eka viikko ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, kun osa porukasta sairastui oksennustautiin. Ensin luulimme, että se johtui ruokamyrkytyksestä ja että se on tullut pikaruokapaikoista. Taudin edetessä muihin ihmisiin ruokamyrkytys ei pitänyt enää paikkaansa, mut onneks itse vältyin oksennustaudilta. Viikon loputtua ihmiset alkoivat päästä yli taudista. Toinen asia, mikä unohtui mainita oli se, että yks päivä olimme jossain Vretan pellolla istuttamassa ruusutaimia kaatosateessa. Ei ollut kovin nautinnollista se homma, mut en valittanut. :D

Maanantai lähti käyntiin aamupalalla Vretassa ja sieltä lähdimme Kolmården Djurpark - eläintarhaan. Yksi eläintarhan oppaista lähti viemään meidät kierroselle ja kertoi meille paikan eläimistä, eläintarhan historiasta ja kaikesta mahdollisesta. Eläimiä löytyi valtavasti, pienistä apinoista afrikan norsuihin. Pääsimme myös tsekkaamaan vuoheja aitauksen sisäpuolelle. Oisin voinut ottaa ne kaikki kotiin♥ Mut Siperian tiikerit ja norsut olivat todella vaikuttavia. Meinas tulla tippa linssiin, kun näin ne ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen pienestä pitäen tykännyt tiikereistä ja norsuista. Ihan mieletöntä! Meillä meni koko päivän eläintarhas ja mun alat olivat kävelemisen jälkeen ihan hyytelöt. Ois nastaa olla töissä ja työssäoppimas tämänkaltaises eläintarhas. Ruotsin vääntäminen on sitten ihan toinen juttu... Mut täs pieni pläjäys eläintarhan eläimistä.

Kesytin krokon. hihi.

Tiistaina vierailimme Väderstad - maatalouskonetehtaalla ja siellä koneita oli joka lähtöön! Teimme kierroksen myös tehtaan sisäpuolella, mutta siellä ei saanut ottaa kuvia. Maatalouskoneiden rakentamista oli automatisoitu isoilla roboteilla, jotka maalasivat ja hitsasivat koneen osia yhteen. En oikeestaan välitä koneista ja traktoreista, mut oli siistiä nähä, miten niitä valmistetaan!

Keskiviikkona olimme Vretassa työpajoilla ja mulla oli navettaa. Kuuden seittemän aikaan aamusta alkoi aamulypsy. Koulun navetta ei ollut ihan sitä luokkaa, mitä olin kuvitellut: Heillä oli iso lypsyasema, jossa oli pitkät käytävät molemmilla puolilla seitsemän paikkaa lehmille ja vinosti vierekkäin seisoivat asemalla. Heillä oli muutama lehmä parsipaikoilla erikseen, joissa opiskelijat opettelivat lypsämään lehmiä myös parsinavetoissa. En ottanut kameraa tuonne matkaan, koska mulla ei ollut oikeen aikaa kuvaamiseen. En mielelläni puhuis ikävään sävyyn siihen navettaan liittyvistä hygienia-asioista ja muista negatiivista puolista näin julkisesti, mut sanotaan näin, että Vretan koulun navetalla on paljon enemmän epäkohtia kuin pemon navetal. Eihän siinä, sekin kartutti lisää kokemusta ja arvostus omaa kotinavettaa kohtaan ja elukoita nousi korkeelle.

Navettavuoron ja aamupalan jälkeen kierrettiin muissa eläintiloissa. Koulun sikala oli valtava ja meitsi piti sylissään pientä porsasta eka kertaa, vuituituii miten sulonen se oli♥ Sikalakierroksen jälkeen meillä oli tarkoitus mennä lampolaan ja punnita pienet karitsat porukalla. Vitsit miten kevyitä karitsat olivat, kun niitä pisteli sellaiseen pieneen karsinaan, jonka alla oli vaaka. Tosin sellaset 30kg karitsat pistivät jonkun verran kapuloita rattaisiin. Topakalla käsittelyllä asiat eteni mallikkaasti.

Torstaina mulla ois ollu navettaa ja kanalaa, mutta halusin vaihtaa ne hevoseen, kun mieli teki enemmän ratsastamaan ;) Aika samanlaista touhuu oli ratsastustunnil kuten viimeksikin, mutta mä ratsastin kahdella eri hevosella. Ensin ratsastin Nagana-nimisellä hevosella. Sen käynti oli reipasta ja oli vähän laiska pysymään kevyessä ravissa ja laukassa, mutta muuten oli oikein kiva ratsu. Sit vaihdoin Master-nimiseen komistusheppaan. Masterin käynti oli paljon pehmeämpi, selkeämpi ero Naganan käyntiin.

Oli muuten täpärällä, etten tippunu tuona päivänä hevosen selästä: Menin kevyttä ravia Masterilla ja olin tulossa maneesin päätyyn, kun yhtäkkiä maneesin kaiteessa ollut turvaliivi tippui maneesin puolelle maahan. Master säikähti ja teki nopean väistöliikkeen vasemmalle. Multa lähti vasemmasta jalasta jalustin irti ja jalka heilui ties missä, paino oli oikean jalan jalustimella, yläruumis roikkui Masterin oikealla kaulalla ja pää alhaalla roikuin parin sekunnin ajan. Onneks mulla oli suitset käsis. Pysäytin Masterin, heilautin itseni tasapainoon ja jalka takaisin jalustimelle. Rauhoittelin Masteria parilla käyntikierroksella ja jatkoin ravaamista ja sen jälkeen pari laukkakierrosta. Master oli mahtava, se ratsu oli niin mun mieleen♥ Mua harmittaa kovasti, etten näistä kahdesta muusta ottanut kuvaa muistoksi :c

Ratsastamisen jälkeen meidät oli kutsuttu Vretan erään opettajan kotitilalle grilli-iltamaan ja viettämään viimeistä päivää kyseisen koulun ihmisten kanssa. Ilta meni mukavasti ja perjantaina laitettiin paikat kuntoon ja pakattiin kamat laukkuun hostellilla. Lauantaina-aamuna alkoi kotimatka, mut sitä ennen oli tarkoitus shopata itselleen jotain matkamuistoja Tukholmasta ja viedä tulijaisia kotiin. Olisimme halunneet mennä Tukholman huvipuistoon Gröna Lundiin, mutta koska sinne ois pitänyt mennä paikallisilla veneillä ja niihin jonottaminen ois vieny ikuisuuden (jonot olivat nimittäin helvetin pitkiä) ja huvipuisto näytti ihan tuhannen täydeltä ihmisistä. Jouduimme luopumaan ajatuksesta ja lähdettiin shoppailemaan Tukholman ihmeelliseen maailmaan. Ehkä seuraavalla Ruotsin reissulla onnistuis käymään Gröna Lundis.

Mainostin BLD:tä♥

Minä ja pari luokkalaista seikkailtiin yhdessä Tukholman kaupungis. Menimme Science Fiction Bokhandeln - kirjakauppaan ja se osoittautui aivan mahtavaksi kaupaksi! Hitto, meikä ois löytänyt sieltä lukemisen arvoisia kirjasarjoja enemmän kuin Suomalaisesta kirjakaupasta. Halusin ehdottomasti ostaa sieltä kirjan ja mukaan lähti Darren Shan: Demon Apocalypse - kirja, joka on tekstin perusteella pelottavaa kamaa, kun takana lukee Warning: Seriously scary - kyltti :D En oo alottanu lukemaan sitä viel, mut maltan tuskin odottaa, et pääsen lukemaan sitä! Sitten yhden luokkalaisen pari sukulaista lähti meidän oppaaksi. Halusin ehdottomasti käydä jossain levykaupas tsekkaamas levyjä. Läheltä löytyi Sound Pollution - niminen levykauppa. Sieltä löytyi törkeen hyviä levyjä joka lähtöön, mut mulla alko oleen kruunut vähis ja halusin viel tulijaiset ostaa kotiin. Löysin Triviumin Ember the Inferno - levyn, joka on yks Triviumin ensimmäisiä levyjä. Hintaa oli 89 kruunua. Uumama mikä löytö!

Kaikkea tuli nähtyä ja koettua reissun aikana ja toivon pääseväni ulkomaille pian näkemään maailmaa ja valokuvaamaan kaikkee kivaa! Nyt näin kesäaikaan en vietä koneella pitkiä aikoja, kun olen töissä sekä kotona että muissa reissuissa, mutta koitan pitää blogini elossa keikkaraporttien ja kuulumisien kera :)