Tämä viikko alkoi hyvinkin hassusti. Olimme veljen kanssa aamulla menos töihin siinä luulossa, että olemme myöhässä ja työt jatkuu normaalisti vielä viikon verran. No, työpaikalle päästyni ohjaaja sanoi, että joo sulla on jo loma alkanu että voit lähteä kotiin. TÄH?! Olinko edes vähän hämilläni, mut ei kai siinä sitten, lähin sitten kävelemään kohti keskustaa ja koitin veljeeni saada yhteyttä, mut ei herra vastanut puhelimeensa ollenkaan. No, isä sitten tuli hakemaan mut keskustasta kunnes äiti soittaa mulle ja aloittaa hyvinkin virallisesti puhelunsa: "Krhm, Sinut on valittu Keski-Pohjanmaan Kulttuuriopistolle Valokuvataiteen Linjalle!" En voinut uskoa sitä ja olin todella iloinen tiedosta! Olin hyvin stressaantunut tulevan syksyn suhteen, että pääsenkö minnekään opiskeleen, jos en pääse opiskeleen niin minne meen töihin, miten kuljen töihin ja kotiin ja kaikkee pyöri mielessä ja se oli uuvuttavaa. Onneks tämä tieto ratkaisi asiat kertalaakista eikä tarvitse sen kummemmin niistä enää murehtia :)
Palkkakin tuli tuossa viime perjantaina ja mulla jo olikin heti yksi asia mielessä, mitä mun vaatehuone kaipaa: Killakorkokenkiä tietysti! Surffailin ensin Joybootsin sivuilla, mut sieltä ei löytynyt minkäänlaisia kiilakorkoja. Menin sitte Nellyn sivuille ja sieltähän löytyi aivan ihania kiilakorkoja, kunnes löysin nämä:
Rakastuin näihin heti ku näin nämä! Noi käy mun vaatteiden kans hyvin yhteen, mun mielest nää on todella särmikkäät ja ulkonäköä löytyy! Ois värillisetkin kengät olleet tosi kivat, mut sit niille ei ois tullu niin paljoo käyttöä sen suhteen jos ei löydy yhteensopivia vaatteita tarpeeks kenkien kanssa. Nämä käyvät mainiosti mun vaatteisiin, sekä tummiin, vaaleisiin ja kirkkaisiin vaatteisiin :3 Tilasin myös Artificial Heart - nimisen bändin EP:n (ei ole kuin 5e + postikulut, käykää kuuntelemassa www.myspace.com/ArtificialHeartBand , on muuten loisto bändi!) ja senkin pitäis tulla tän viikon puolella. Loput säästän keikoille ja matkakuluihin (ja juominkeihin!)
Niin ja tutustuin aivan mahtaviin bändeihin:
Tykkäsin törkeen paljon Bostonin lyriikoista ja päätin kuunnella kerrankin tän biisin. Arvatkaa kahesti rakastuinko tähän? Todellakin! Jotenkin tuntuu, et tää biisi kertoo musta hyvinkin paljon, tuli sellanen fiilis tätä kuunnellessa. Miehellä on ihana ääni ja musavideo on visuaalisesti hyvä. Tykkään!
Tim Be Told on korealainen, mut ei sitä uskoisi, ku laulaja lausuu englantia puhtaasti ja lauluäänikin niin ihana ja musa kanssa! Tää biisi on mun lemppari näiltä, sanatkin puhuttavat ja saavat ajattelemaan asioita omassa päässään:
