maanantai 24. kesäkuuta 2013

Believe who we are, The phoenix will guide us, Freedom will rise once again

Moikka! Tulikos sitä jussina juostua alasti pitkin peltoja ja tehtyä juhannustaikoja? Minä en, mutta sen sijaan tuli oltua perheen kanssa ja muuta kivaa tehtyä. Olin perjantai-iltana kuskina vanhemmille ja isovejelle, menimme Koljonvirralle seuraamaan yleistä juhannustapahtumaa. Ihmisiä oli yllättävän paljon, mutta tuttuja ei näkynyt lainkaan. Enpä yhtään ihmettele, suurin osa kavereista oli lähteny kalajoen juhannukseen bailaamaan, tahkolle ja ties minne. Tapahtumassa esiintyi Sakari Kuosmanen akustisesti, tykkäsin herran keikasta, vaikka en ole kyseisen herran faneja. Vanhat biisit sentään toimii aina.

Kotopuolessa ollaan grillailtu eli syöty erittäin hyvin, nautittu viiniä, saunottu saunavastojen kera ja keskusteltu kaikenlaisista asioista pitkään grillikatoksessa vanhempien kanssa. Isäni teki jopa ensimmäisen kerran rosvopaistia, mikä oli aivan tajuttoman hyvää! Liha suorastaan suli suussa, parasta lihaa mitä olen eläessäni syönyt, suosittelen! Tämä neljän päivän loma tuli hyvään kohtaan, koska panokset alko olemaan lopussa 7 päivän työputken jälkeen ja oli jo vailla vähän huilia ennen seuraavaa lomitusputkea.

Siitäpä tulikin mieleen, aihe eläimen hyvinvointi ja siisteys ovat olleet mielenpäällä siitä asti kun aloitin lomitustyöt. Koulussa on opetettu paljon eläinten terveystä, hyvinvoinnista, paikkojen siistinä pitämisestä ja siitä miten tärkeää se on lypsykarjatiloilla. Tuolla työelämässä sen olen huomannut, että se ei ole kaikissa tiloissa itsesäänselvyys ja sen todellisuus tulee vasten kasvoja. Asiat on tehtävä talossa, talon tavoilla, vaikka se olisi vastoin sitä, mitä koulussa on sanottu. Joudut nielemään sen sisäistetyn tiedon ja tekemään toisin. Olen ollut tähän mennessä kahdella tilalla lomittamassa ja toisen tilan asiat olivat sanonko päin persettä. Ensinnäkin lehmille oli jätetty sarvet kasvamaan (työturvallisuutta kysyy ja paljon), makuuparret aivan liian lyhet ja pienet, rehu todella huonolaatuista: haisevaa ja märkää, tunkkainen ilmasto, ruokinta tehtiin käsipelillä kun ruokintarobotti oli rikki eikä isäntä ole jaksanut korjata sitä, navetan seinät ja putket aivan paskaset... voisin listata vaikka ja mitä, mut nämä oli niitä pahimpia asioita.

Se rehu järkytti mua suuresti. Eläimet piti ruokkia huonolla rehulla, jota itse et varmasti antaisi eläimillesi. Oli surullista kuunnella vasikoiden ja hiehojen huutavan nälästä, kun tiesi miten huonoa rehu oli, mutta kun muuta ei ollut tarjolla. Se oli jopa niin märkää ja painavaa, että sitä ei saanu jaettua eläinten eteen ilman pienkuormainta. Mä en vain käsitä tätä touhua. Tuollaisessa tilanteessa olisi halunut sanoa pari valittua sanaa, mutta lomittajana sinä olet vain töissä ja teet työt kuten käsketään. Kaikesta tästä huolimatta haluan tehdä tätä työtä. Suurin osa tiloista on kuitenkin panostanut eläimen tarpeisiin ja siisteyteen, mutta osa tiloista on tällaisia, että asiat on vähän miten sattuu ja ne on vähän sinne päin.

sitten juhannuskuvia! Osa kuvista on otettu kamerakännykällä, aina ei joko muistanut tai jaksanu raahata isompaa kameraa mukaan :)



grillailua♥
Juhannuskokko paloi komeasti Koljonvirralla!
Rosvopaistia, namnam!
lettuja♥







Huomenna töihin kolmeks päiväks ja sit tuskailemaan Helsinkiin, oon niin pähkinöissäni et huhhu! Postausta tulee siis seuraavan kerran Tuskan jälkeen :)

PS: olen perustanut Facebookiin oman sivun valokuvaukselle, klikkaa Emma Laitinen photography ja käy tykkäämässä jos pidät kuvistani ja haluat nähdä niitä lisää!



torstai 13. kesäkuuta 2013

She's a birthday girl, she's a birthday girl, she's a birthday girl

Heippa rakkaat lukijat! Tänään on mun 21wee synttärit, Happy birthday me! Mulla oli eilen ja tänään sopivasti vapaapäivät, joten menin kotiin viettämään ne päivät. Juhlittiin synttäreitäni perheen kesken kakkukahveella, kuoharilla ja illalla sit otettiin Baileysiä jäiden kera. Namms, baileysiin ei koskaan kyllästy! Sain lahjaksi kaksi Marimekon "iltavilli" - sarjaan kuuluvaa mukia, missä vilisee vasikoita. Ihastelin niitä yks päivä Marimekos käydes. Olisin halunnut niitä punaisina, mut äite lupas ostaa seuraavat kaksi mukia joululahjaks :)

 Lähin kotoota aamupäivän aikoihin, sillä mulla oli kampaaja-aika kaheltatoista. Vihdoinkin hiukset sai uutta eloa. Olivat pitkään niin kulahtaneet ja latvat kaksihaaraiset kuin harakanvarpaat, ärsytti suorastaan!  Hiukset värjättiin perinteisesti punaisella. Lyhyttä puolta, missä ennen oli sivukalju, lyhennettiin hieman ja leikattiin niin, että vasen korva lävistyksineen näkyi paremmin. Latvoista otettiin vain sentti pari, koska mulla on meneillää armoton letin kasvatus, hihi.

Huomenna sit alkaa 7 päivän työputki, saa nähä miten mä siitä selviän! Okei, oon vasta ollu yhdellä tilalla lomittamas pari päivää, mut oon ainakin tykänny lomittajan työstä ja oon jopa alkanu tykkäämään autolla ajamisesta. Kunhan radio rock on päällä nii ajaminen on entistä mielekkäämpää!

"Iltavilli" mukit, Marimekko
Äiteen tekemää mansikkakakkua, nams♥

Hiukset molemmilta puolilta. I loooove my hair♥

Chu~♥



I'm a rocker, goddamn rocker!

Nää biisit soi mulla vuorotellen päässä, omg nää on niin hiton hyviä biisejä! Vaihteeks hehkutan Kpopia, sry! Mut mä en saa näistä tarpeekseen millään ;3



lauantai 8. kesäkuuta 2013

Sometimes it's easy, Sometimes so tough, But just have one thing clear, I can't get enough


Viimeiset työssäoppimispäivät hujahtivat silmissä ja näytti siltä, että K3 napsahti papruihin, oujee! Kolmen viikon ajan olen oppinut paljon asioita emolehmätilalla ja kaikkea jännää on tapahtunut. Mieleen jäi yksi asia, josta olin hyvilläni: Yhtenä aamuna olin ruokkinut eläimet ja menin laitumille tarkastelemaan emojen kiimoja ja muutenkin yleistä käyttäytymistä, että kaikki on hyvin. Päästyäni kolmannen lauman luo, näin yhen elukan makaavan niin, että se näytti kuolleelta. Lähestyin sitä ja näin, että se oli elossa, mutta se ei päässyt ylös siitä ei millään. Se potki ilmaa, se makas kuopan tapaisessa paikassa ja jalat oli ylämäkeä vasten. Emo oli niin kyljellään, että sillä ei ollut mahdollisuutta nousta ylös ilman avustusta. Kaiken lisäks vaahtoa tuli suusta, hengitti raskaasti ja oli tehnyt hätäpaskat. Eläin oli niin stressaantunut, että siinä vaiheessa lähdin tilalle päin juoksemaan ja hakemaan apua. Lähdettiin laitumelle neljän ihmisen voimin, otimme jaloista kiinni ja pyöräytettiin toiselle puolelle. Jälkeenpäin kyseinen emo oli aluksi vähän huonona, mut lopulta se käveli ja söi normaalisti. Oma-aloitteisuudestani ansiosta se saatiin pelastettua ja sen tulen muistamaan aina. Jäi tosi hyvä fiilis, et se saatiin pelastettua!

Maanantaina sit alkaa ne kesätyöt, nyt ei lomailla kun rahaa tahkomaan, jotta saa ittesä elätettyä + rellestämään festareilla! Hirveesti jännittää, kävin vanhempien kans läpi karttoja ja  ajoreittejä, et en varmasti eksy. Onneks on navigaattori hankittu, toivottavasti vie mut perille! Muuta elämää mulla ei sit sinä aikana ole, tyyliin aamutyöt, syön, nukun, syön, iltatöihin, syön, nukkumaan ja sama ralli uudestaan. Toki on välipäiviä, et saa ladattua akut, kun menee uudelle tilalle lomittamaan. Eipä mulla sen erikoisempaa, tässä kivoja kuvia taas ja mallina toimi aivan ihastuttava Kippis - vasikka joka laitettiin pienelle pellolle kirmailemaan ja nauttimaan kesästä :>








Mammat♥




Kippis tuli posettaa mun kans♥




Tää biisi on vaan niin mahtava, loiiisto!