Nobody knows a single place I go, City by city, Night after night

Kotona taas pitkästä aikaa! Keikkaraporttia pukkaa, olin tos viime vkloppuna (18.11-20.11) Jyväskylässä käymäs, lähinnä kavereita moikkaamassa ja sunnuntaina Danko Jones Lutakossa. Lähdin perjantaina Kokkolasta bussilla kohti Jyväskylää, semmoset 5 h ja vähän päälle tuli istuttua bussissa, oli aika tappoa. Siinä vähän ennen kuin saavuin Jyväskylän bussiasemalle, kaveri laittaa viestiä, et lähetään likkaporukalla Kouvolaan kattoo Turmion kätilöitä, liput on vaa 12e ja meillä on kuski ja keikka on baaris! Mietin hetken ja päätin lähteä matkaan, en ole ennen lähteny extemporeella minnekään nii pitihän se kokea nyt ku siihen oli mahdollisuus!

Heti ku pääsin kavereiden kämpille, laittauduin nopeasti ja vaihdoin keikkakamat päälle ja samantien ajeltiin Kouvolaan päin, samalla käytiin kaupassa ostamas hieman matkajuomista ja matka jatkui. Huudatettiin täysillä Kätilöitä autossa ja vaihdettiin kuulumisia ja kaikkee sinä aikana, siitä on jo yli vuosi ku näin heidät viimeks ja oli kiva lähtee heidän kans keikalle riehuun. 

Black Light Discipline @ Kouvola

Keikka siis oli House of Rock - baarissa ja liput lunastettua menimme nopeesti eturiviin, sillä keikkaa ei aiottu kattoo takaa vaan edestä. Järkytyin lavan koosta, se oli helvetin pieni ja kaikki soittimet, monitorit sun muut ahdettu vierekkäin. Lavaa oli myös jatkettu pienillä pyöröpöydillä jotka paino meidän etureisiä vasten, ei ollu mitään kaidetta, narua tai mitään turvaväliä millä rajaisi lavan ja yleisön kahtia. Tilasimme juomia ja odoteltiin keikkaa siinä sit. Baari näytti ihan kivalta paikalta, rokki soi ja mustanpuhuvia miehiä ja naisia kiskoi alkoholia naamaan ja puheensorina kuului joka puolelta, kunnes lämppäribändi Black Light Discipline asteli lauteille.

Black Light Discipline

Bändi oli täysin tuntematon mulle, joten odotukset oli kovat, et millasta musaa bändi soittaa, kuinka hyvin ottavat kontaktia yleisöön ja miten ne toimii yhdessä lavalla. Tykkään kattoo bändien keikkoja, jotka ottavat paljon kontaktia yleisöön, yhteistyö lavalla soittajien kesken toimii  ja et heistä näkee et ne nauttii soittamisesta ja jakavat sen hetken yhdessä yleisön kanssa. Osaa tehdä homman oikein ja loppuun asti tiivistettynä. BLD oli tosi hyvä livenä, kitaristi otti enemmän kontaktia ihmisiin kuin muut ja akustiikka baaris oli aika huono, mut muuten ei mitään pahaa sanomista. Kätilöiden keikka sen sijaan oli mahtava! Käteen jäi kaks kuhmua, eka tuli siitä kun riehuin niin kovasti et löin pääni monitoriin, toinen siitä ku joku jätkä moshas takanani ja löi päänsä kovaa mun takaraivoon, sit jalat oli tajuttoman kipeet ku ne pöydät paino jalkoja vasten samaan aikaan ku yleisöstä tuleva paine eteen oli järkyttävä. Sit MC tukisti mua ja sain kaljaa ja vettä päälleni :D Olimme keikan jälkeen kavereiden kämpillä joskus 6-7 aikaan aamulla ja herättiin joskus kolmen jälkeen päiväl, iihan kiva. 

Sunnuntaina sit oli Dankojen keikka, ennen sitä kävin edellises opistos moikkaa kavereita. Mikään ei ole muuttunu siellä, samat maisemat ja samat naamat oli. Sit suunta kohti lutakkoa. Olin ainut, joka oli jonottamassa keikkaa, jonotin pakkasessa kolme tuntia. Kaks ekaa tuntia meni keposesti, mut sitku kolmas tunti alko nii jäädyin ja hytisin vimmatusti. Ovien auettua pääsin heti eturiviin, mikään muu ei ollut mielessä kuin et pääsee sisälle ja eturiviin. En nimittäin osaa enää kattoo keikkoja mistään muualta kuin eturivistä, oon käyny monta vuotta keikoilla ja oon huomannut, et mulle ei riitä edes kakkosrivi. Okei, kaikkien bändien kohdalla ei ole niin justiin et onko eturivis vai ei, mut itelle on tärkeetä et näkee ne bändit eturivistä, jotka ovat itelleen tärkeitä. Ennen dankoja oli Atom Notes-niminen lämppäri ja se ei ollu kovin kaksinen. Soittivat keikan ikään kuin "pois alta" et Dankot pääsee alottamaan keikan, ei mitään kontaktia yleisöön tai mitään. Oli se silti musan kannalta ihan hyvä, mut itsellä oli päälimmäisenä mieles vain Danko Jones. Odotukset alkoi oleen jo korkeella ja pankki räjähti kun Jones asteli lavalle hattu päässä virne kasvoilla. Jones heitti taas hyvää läppää, dissas kameramiestä kuten aina ja oli mielissään antamastani ruususta. Mulla oli taas pinkki kyltti, mis luki enkuks et muistatko mua. First Daten soides Jones laulo mulle "I think I know you.." kohdan eli ilmeisesti muisti mut:) 

Jäi harmittamaan kun ne eivät soittaneet taaskaan Dancea tai Baby Hates Me - biisejä, mut soittivat sentää I Think Bad Thoughtsin, Invisiblen ja tottakai Code of the roadin. En taaskaan saanut Jonesilta nimmaria, ne lähtii niin nopeesti lavalta pois keikkabussin nurkille :( Noo, jospa sit seuraavalla kerralla onnistuis.

Vkloppu oli kaikin puolin mahtava, lähdin sit maanantaina aamupäivästä takaisin opistolle Danko jonesit sun muut mielessä.

Jones höpöttää omiaan @ Lutakko

Danko Jones @ Lutakko

Spekkelii/Turmion Kätilöt @ Kouvola

Turmion Kätilöt @ Kouvola

Tänään sit vähän viihteelle kavereiden kans ja kattomaan iisalmelaista Gimme Danger-bändiä, toivottavasti on hyvä keikka luvassa:)!

There's no need to be afraid, I'll hold you until we fade away

Ohoh, en ole taas vähään aikaan muistanu postata tänne mitään, on ollut sen verran kiirettä ja muuta ajateltavaa et en ole kerennyt postaamaan. Tää on taas se aika vuodesta, kun ilmat kylmenee entistä enemmän ja vintiltä kaivetaan kaikki talvivaatteet esille, lapaset sun muut. Lunta ei ole kyllä satanut vielä Kälviän ylle, mut se ei haittaa mua, en nimittäin pidä talvesta. Kaikki se kylmyys, pimeys ja lumen paljous, en tykkää. Ne vaikuttaa voimakkaasti mun mielialaan, oon väsynyt ja apea, vaikka mulla ei välttämättä olisi mitään huolia.  Tällä hetkellä stressaan hieman koulusta ja unirytmi heittää häränpyllyä, ei oikein ole hyvä yhdistelmä. Olenkin enemmän kesäihminen, nautin suuresti auringosta ja sen lämmöstä, väreistä ja valosta mitä on ympärillä, on jotenkin turvallisempi ja iloisempi olo kesän aikana. On talvessa toki hyvätkin puolensa, kuten revontulet, tuikkiva tähtitaivas, kylmät värit, luistelu, lumisota veljien kanssa.. Silti talvi ei kuulu mun suosikkeihini.

Viime viikolla oli liettualaisia vierailemassa koulullamme ja vaikuttivat mukavilta ihmisiltä, olivat kuitenkin aivan eri tasossa valokuvauksen suhteen meidän kanssa, koska he opiskelevat ammattilaiseksi ja kuvista kyllä huomasi että ovat kuvanneet enemmän kuin me muut opiskelijat. Mut ei se mitään, en antanut sen häiritä omaa kuvaamistani. Kävimme kuvaamassa vanhaa kalastajakylää mikä sijaitsi Kälviästä noin 40 kilsan päässä, kuvasimme myös Kokkolassa ja vierailtiin Anne Yrjänän studiolla ja hän kertoi oman elämänkertansa valokuvauksen parissa. Kaikkea muuta mukavaa tehtiin ja odotan innolla heidän tapaamista keväällä, kun mennään vuorostaan heidän koululle vierailemaan viikoksi Liettuaan.

tässä olisi uusia kuvia mitä olen ottanut viime vkloppuna ja viikolla, kuvien kopioiminen on sitten kiellettyä.

Vielä tähän aiheeseen, fiilikseen ja päivään sopiva biisi, loistavin pianisti ikinä. Yksinkertainen musiikki voi olla oikeasti jotain niin kaunista, herkkää ja miellyttävää ja sitä löytyy ja paljon Sakamoton tuotannosta. Mahtavuutta kertakaikkiaan.