keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Raivaat polun jumalan, Vääräuskoisille oikean, Toistat palvomisen ansan, Läpimädän Kalmankansan

"Olemme kuin ruumisvaunuissa
käsi kädessä maaten
Rattaiden alla ratisee
Dynamo meitä yössä työntäen
Ihmissyöpää sydänsyöpää
Hengen vei kai sydänsyöpä
Mutta jännite jäi jänteeksi elämään
Ihmissyöpää sydänsyöpää
Hengen vei kai sydänsyöpä"

Ei tarvitse kaksi kertaa arvata, mikä biisi Stam1nan uudelta levyltä nousi lempparibiisiksi. Tää on niin mieletön, varsinkin kertosäe, joka vetää kylmät väreet joka kerta. Kyllä nää pojat osaa tehdä musaa, ei jösses sentään!♥ 
Lähdettiin kuopioon ajeleen kaverini Miian kanssa joskus neljän tienoilla illasta. Jäin sitten torilla pois kyydistä ja Rea oli mua vastassa. Viime näkemästä olikin jo aikaa! Lähdimme yhdessä Rean luokse kamoja heittään ja valmistautua illan ekaa keikkaa varten. Osa porukasta oli muualla yöpymässä, joten keskenään hengailu jäi keikalle oloon. Se oli hieman harmillista, mutta pääasia että kaikilla oli yöpaikka keikkojen ajaksi eikä kenenkään tarivnnut missään roskiksessa nukkua.
Eka keikka eteni hieman hitaasti, mutta loppua kohden se vain parani huomattavasti. Meininki oli tosi hyvä, tosin en osannut uusien biisien tahtiin laulaan, mut sen sijaan kuvasin tai riehuin. Keikan jälkeen otettiin muutamat drinksut ja tytöt innostuivat vetivät semmoset humpat Eläkeläisten Jukolan Humpan tahtiin, että huhhuu! Hirviä letkajenkka pyöri Henkassa ja aiheutti monella tapaa ihmetystä ja iloa, mut sehän on vain hyvä asia, eikös? 
Illan edetessä mun teki mieli käydä poikien luona juttusilla, mut välil sellaset tilanteet vetää jalat veteläks, kieli menee ihan solmuun ja itsensä nolaamisen pelko. Yritin pyytää jotakuta lähteen taustatueks, mut rohkaisin itseäni ja suuntasin paitojen myyntipöytää, missä pojat hengaili fanien kanssa. Utelin Emililtä eräästä paidan kuvituksen suunnitelijaa ja siinä sit keskusteltiin myös niiden uudesta SLK- levystä. Keskusteltiin jonkin verran piirtämisestäkin ja esitin pari piirrosta hänelle ja hän totesi että ne muistuttaa tatskoja. Ei oo eka kerta kun joku on sanonnut mun piirroksia muistuttavan tatskoja :D Paikalle ilmestyi myös Kaikka ja rupattelin pitemmän päälle hänen kanssaan bändin ja yleisön vuorovaikutuksesta ja levystä tuli myös muutama sana vaihdettua. Jännitin ihan turhaan ja asiallista keskustelua syntyi tosi paljon näiden poikien kanssa. Enkä nolannu itseäni, jes! Valomerkin palaessa halasin poikia ja sanoin heipat ennen kuin lähdin kaverille nukkumaan. Emil ja mä annettii toisillemme hyvänyönsuukot poskille, tsihihh♥ Hyvillä mielin painuin pehkuihin Realle.
Pojat♥ Kuva: Rea
Seuraavana päivänä eilisen illan meininkejä ja pientä rapulaa sulateltaessa lähettiin käppäilee keskustaan kirpparille ja sieltä kolmen tienoilla Levykauppa Äxään, missä pojilla oli nimmarijakosessiot. Porukkaa oli ilmestynyt paikalle ihan mukavasti ja samalla ostin itselleni Mercenaryn spessulevypaketin. 3 levyä samassa paketissa ja hintaa vain 21.59e, ei pahan hintanen paketista! Siinä kun tuli mun vuoro saada nimmareita, mä sen sijaan pistin pojat piirtämään jotain, mitä tulee ensimmäisenä mieleen. Sit Emil sanoo pojille, et " tässä on taiteilija edessämme, että pistäkää parastanne" tai jotai sen kaltaista. Piirrokset ja yhteiskuvat räpsittyä sanottii heipat pojille ja nälkäisinä menimme Raxiin syömään. Ah, siellä on niin hyvää ruokaa ja pizza hyvin tehtyä, omnom. 
 
Poikien taideteokset!
Olimme Rean kämpille menos kun päätettii käydä jotai maratoniluisteluu kahtomas satamas ja samalla matkalla otettii hauskoja posekuvia. Sitten viereen pamahti ihan random jätkä ja sano et otetaa meistä kuva. No pirhana, mikä ettei! Hirmu poset väännettiin siinä ja parin kuvan jälkeen se kiitti ja lähti pois. Ihan loistava! :DD hajoiltiin pitkään sille miehelle. Ihan pikaisesti käytii satamas ja sit kämpille kahtomaan Jurassic Park ykköstä ja valmistautua taas iltaan. 
Raxissa masu täynnä, äitin kanssa jutustelua luurissa. Kuva: Rea

Yayyyy! Kuva: Rea

Lälläspöö! Kuva: Rea
Toisena iltana Henkka oli ihan tuhannen täynnä, porukkaa oli paljon enemmän kuin edellisenä iltana ja fiilis yleisös oli sen tuntunen. Stam1naa lämppäs Cherry & The Vipers bändi, jossa Eicca Toppinen (Apocalyptica) soitti rumpuja ja hänen vaimonsa Kirsi lauloi mikin varres. Aika kuraa settiä. Biisit kuulostivat samoilta, Kirsin ääni oli hirveä ja välispiikit ihan onnettomia. Ainut hyvä asia oli Eican mahtava rumpujen soitto, sitä oli kiva kattoo! Stam1nan keikka oli loistava. Keikka oli alusta loppuun saakka mahtava ja ehkä oli parempiki keikka ku mitä edellisenä iltana oli. Nyt kuvat puhukoot puolestaan!
Smirnoff Icee, mässyä ja dinoja, kelpaa!
Hyrrden skitta, Hyvä Kuopio!
Kaikka
Ekan ja toisen illan asut. Mustaa mustaa vaa :D




Raxin ruokakuva ponnahtanu väärään kohtaan, tsori. Mut oli hyvääää ♥




Viikonloppu oli ihan loistava! Nyt pitäis odottaa enskuun lopulle, et näkee taas poikia, nyyyyhkis. Sori toi postauksen myöhästyminen, olen koulussa tällä hetkellä, mul ei oo ollu aikaa tehä ja täällä netti on niin onneton, et postausta oli vaikee ja hidasta tehä. Mut nyt sain tehtyä! Viikonloppuna tulee seuraavaa postausta tästä kuluneesta viikosta. :3

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

it's a hard life, But I'm okay If I didn't have this, I wouldn't be who I am today


"Someone said, life is for the taking
Here I am with my hand out waiting for a ride
I've been living on my great expectations
What good is it when I stranded here
And the world just passes by
Where are the signs to help me get out of this place

If I should stumble on my moment in time,
How will I know?
If the story's written on my face, does it show?
Am I strong enough to walk on the water,
smart enough to come in out of the rain?
Or am I fool going where the wind blows (where the wind blows)?"



Se tunne, kun kouluasiat ovat kunnossa niin kuin pitää ja itse on saanut rauhan murheista. Mulla on ollut tässä viime aikoina vaikeuksia koulussa, mut nyt ne on onneks menos parempaan suuntaan. En ole halunnut näyttää kellekään kuinka vaikeena oikeesti olin koulus, ainoastaan vanhemmille ja opettajille. Tiedän, et se ei haittaa jos koulus itkee tai vastaavaa, mut mä en siihen pysty ja mua se hävettää. Ei vaan pysty. Luojan kiitos mun vanhemmat ymmärtävät mua sekä opettajat ja että yrittävät tehdä oloni koulus paremmaks ja helpottaa asioita. Ei tulis mitää koulunkäynnistä, jos ei olisi tällaisia ihmisiä olemassa. Nyt fiilis on paljon parempi, isoin taakka saatu vieritettyä pois sydämestä. Teen sen mihin pystyn ja omaan tahtiin, enempää en voisi pyytää itseltäni ja sen tulisi myös riittää. Joka kerta kun romahtaa kuiluun, sieltä noustaan uudestaan ja uudestaan!

Värjäsin hiukset eilen illal ja tässäpä niistä muutama kuvatus! Mä en sit kyllästy punaseen millään. Oon ollut punapää n. pari vuotta eikä kyllästymistä värin suhteen näy missään. Punanen väri yllättää mut joka kerta kun oon värjännyt hiukset uudestaan. Ei oo halua vaihtaa väriä muuhun, tää on niin mun väri ja toivon pysyväni täs väris niin pitkään kuin mahdollista. Seuraavan kerran vois mennä kampaajalle hemmoteltavaks, pystyn just ja just värjäämään tän heviletin itekseen, mut kampaajan tuotteet ja ammattitaito saa näyttään hiukseni paremmalta! 



Tulispa perjantai jo ja vähän äkkiä! Viikonlopuks luvassa Stam1nantäytteinen keikka mahtavan seuran kera. Metallimusaa, kavereita, bailaamista, alkomahoolia ja komeita hevareita - Me likees! Uutta Stam1nan levyä oon jonkin verran kuunnellut, mut levy ei ole kokonaisuudessaan mulle avautunut. Lempibiisiäkää ei oo vielä muodostunut levyltä, mut Spanderfaust potkii kovasti persiille!  Jospa soittaisivat tuttujaki biisejä, nii ei tarvis olla ihan tuppisuuna keikalla uusien biisien aikana :D 

STAM1NAAAAAA.

Basilisk - animeboxi, 8e, Kirppari


Pieni hehkutus uudesta kirpparilöydöstä, joka oli taas niin napakymppi et huhhu! Heti kun pääsin kirpparin sisäpuolelle ja menin erään hyllyn luokse, tämä DVD boxi herätti mielenkiintoni ja ostopäätös oli lähes heti taattu, kun luin juonen sisältöä kyseisestä animesarjasta. Sarjan nimi on Basilisk ja takakannessa lukee sarjasta näin:

Feodaalisessa Japanissa kaksi suurta klaania jakaa kaiken vallan. Tuulisen huipun saavuttamiseen paras työkalu on ninjat, tappamisen hiljaiset mestarit, joiden lojaalisuus on rajatonta ja henki tarvittaessa mestarilleen uhrattavissa. Pian rauhan aika murtuu ja alkaa verinen sota. Valtasodan säännöt ovat armottomat: Vain yksi voi jäädä jäljelle, kaikkien muiden on kuoltava! Sodan ristiaallokkoon joutuu myös kaksi rakastavaista, Kouga danjo ja Iga Ogen, jotka ovat syntymästään asti kuuluneet vihollisleireihin. Mutta sodassa ei anneta armoa, ei kenellekään....

Eikö kuulostakin jännittävältä sarjalta? Oon kattonut vasta pari jaksoa ja juoni vetäisee matkaansa jo heti ekasta jaksosta lähtien. Boxissa on 6 levyä eli jaksoja yhdessä levyssä on joku 5-6. Hinta oli suht halpa ja boxi itessään todella hyvässä kunnossa! Kiitokset edelliselle omistajalle, näin DVD - elokuvista ja sarjoista pidetään huolta! 

maanantai 17. helmikuuta 2014

Watch the power leave your chapped palms, It all comes together, Through influential tongues




Viikko alkoi mukavasti vapaapäivällä, tää on sitä harvinaista herkkua! Mites teidän viikonloppu meni? Mulla se meni töitä kotona tehdessä. Vanhemmat olivat varanneet lomittajan lomituspalvelusta heidän reissunsa ajaks, mutta hän äkisti sairastui ja he tarvitsivat jonkun muun lomittajan hänen tilalle. Lomituspalvelu ehdotti mua ja vanhemmat vielä kysyivät, et haluunko lomittaa vklopun. Olin jokatapauksessa menos himaan plus vkloppuisin tuntipalkka on tuplana, niin mikä ettei! Kaikki lehmät ja työtavat ovat mulle tuttuja jo ennestään. Tein siis töitä perjantaista sunnuntaihin, aamulla ja illalla ruokin, siivosin ja lypsyt hoidin itse. Töitten välissä nukuin, katoin leffoja ja keräsin voimia iltatöitä varten. Kroppa kiittää, mutta saan hyvät rahat viikonlopusta :)

Ostin kaupasta pari täytettyä parikajauhelihaa, soooo delicious stuff! namm♥

Viikon aikana tarkoitus väräjätä hiukset keikkoja varten~
uus EMP lehti tuli, yay!


Tällä viikolla pitäisi hoitaa muutamia asioita sekä viikonlopulle että seuraavalle viikolle, nimittäin mulla on seuraaval viikol hoitoviikko koulun pieneläintilalla ja sillon ajattelin alottaa opinnäytetyön teon ja koulun asuntolasta pitää varata huone tuolle viikolle. Bussien aikataulut ei mee yksiin työaikojen kans pieneläintilal eikä ole autoa käytössä, joten mun on pakko asua asuntolas. Jee, ilosta.

Oon täs eilisest lähtien selaillut pitkästä aikaa vaatekauppoja netis ja yääääh mä haluun uusia vaatteita. Mulla on ollut jo pitkään sellanen fiilis, et mulla ei ole kivoja vaatteita, mitä pitää koulus tai baaris. Kaikki kivat vaatteet mitä mulla on niin puhki kulutettu et ei mitää järkee. Shoppaileen ei ees pääse usein, opiskelijana ei paljon rahan kanssa hurrata. Tarkoitus olisi ainakin pari paitaa ostaa, ehkä jotkut legginssit ja juhlamekkokin pitäis kattoo isän synttäreitä/ valmistujaisia varten. Sinne on onneks vielä aikaa, mut mielummin sitä kahtelee jo ennakkoon. Se on sit eri asia, että löytääkö mieleistänsä mistään, koska mulla on pirun tarkka maku ja kroppa on kuin sotanorsulla :D

Täs muutamia kuteit mitä oon katellut EMP:stä:














Täs viimeises kuvas on yks kiva puku, jonka löysin EMP:ltä. Tää on yksinkertaisuudessaan nätti ja näyttävä, mut aion etsiä ja katella muita vaihtoehtoja, et löytyykö vielä parempia pukuja muualta. En välttämättä halua mustaa pukua, koska mustia vaatteita löytyy hirveesti ja haluaisin jotain värikkäämpää pukua, mut jos ei löydy kerta kaikkiaan kivan väristä tai näköstä pukua, niin tyydyn mustaan ja ehkä tähän pukuun. Kuten huomasitte varmaan, kaikki noi on mustaa, mustaa ja ja mustaa. Siihen turvautuu liian hyvin koska se sopii kaikkien kanssa. Mielikuvitukseni vaatteiden värien kanssa on hyvin rajallinen....Mut kuitenkin, noi vaatteet on todella kivoja, varsinkin noi kaks paitaa, mis on lohikäärmeet ja toises on tota pitsiä. Ja toi korsetti...... Jäätävän ihana, ma haluun ma haluun ton! Mitä te ootte mieltä, onko nää vaatteet teidän mielestä kivoja vai liian räväköitä teidän makuun? ;> 

Huomenna taas kouluun, mut mäpä otan nyt rennon asennon ja leffailua iltaan asti. Hyvää alkanutta viikkoa lukijoille ! ♥

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

How infinite is space, And who decides your fate, Why everything will dissolve into sand

Tämänkertaisen postauksen pyhitän Dysfasialle, että mihin asioihin se vaikuttaa, miten se vaikuttaa ja millä tavalla. Jos joku nyt ei vielä tiennyt, mulla on keskivaikea Dysfasia eli se on puheen- ja kielenkehityksen häiriö. Puheesta sitä ei enää"huomaa", kävin lapsena paljon puheteraupeteissa ja puhe on todella hyvin kehittynyt. Mutta sen kanssa joutuu painimaan silloin, kun pitää käyttää aivoja paljon. Teen nämä aihealueittain, niin on ehkä helpompi ymmärtää, missä häiriö tulee missäkin vastaan.Varoitan jo nyt, että tekstiä tulee melkoisen paljon. Tää asia on mulle tärkeä, joten siksi tästä tulee pitkä postaus. Huomautan myös, että postauksessa on kyse siitä, miten Dysfasia vaikuttaa muhun eikä yleisesti.

Koulu: Koulussa opitaan jatkuvasti uusia asioita ja se tuottaa itselleni välillä ylikuormitusta uusien asioiden ymmärtämisessä ja asioiden sisäistämisessä. Mulle vaikeita aineita koulussa ovat matikka, kemia, fysiikka, äidinkieli, biologia ja ruotsi. Ja kas kummaa, ne kaikki sattuu olemaan teoreettisia lukuaineita. Ne sisältävät paljon, PALJON teoriaa laajamittaisessa kaavassa. Opettajalla on myös tässä asiassa merkittävä asia, että miten hän sen opettaa ja millä tavalla se tuo sen opetuksessa esille. Onko se vain powerpoint esitystä toiseen täynnä ufotekstiä vai yksinkertaistettua tekstiä ja esimerkkejä, joiden avulla ymmärtäisi asiat helpommin? Myös se että kuinka hyvin hän ottaa sun erityisvaikeudet huomioon. Jotkut opettajat joko ymmärtävät sen ja ottavat sen huomioon sekä opetuksessa että kokeissa, mut joitakin se ei kiinnosta hittoakaan tai ota sitä tosissaan, ottavat sen pikkutietona vastaan eikä opetus muutu sen kummemmin. 

Tämä tunne kun et kerta kaikkiaan ymmärrä jotain. Tumblr

Asioiden oppiminen: Kun opettelen uutta asiaa, siihen suhtautuminen riippuu ensin siitä, onko kyseessä lemppariaine vai täysin inhokki aine. Jos inhoan jotain ainetta, yleinen syy siihen on se että en ymmärrä siitä mitään. Kyl mä niitä aineita oikeesti inhoon kun eivät kiinnosta mua, mut pääsyynä on sen vaikeus ymmärtää. Hyvänä esimerkkinä kemia. Liikaa teoriaa, numeroita ja asioita, jotka tarkoittavat samaa, mutta ovat kuitenkin erilaisia. Se riittää sotkemaan mun pään sekaisin. Toki yritän tehdä parhaani mukaan ja olla tunnilla mukana, mut siinä kohtaa joudun tekemään tuplasti enemmän tekemään töitä siihen että ymmärrän ja opin jotain. Se rasittaa aivoja ja väsymys iskee nopeasti, koska aivot raksuttaa jatkuvaan kun painii vaikean asian kanssa.  Sitten väsyttää ja jopa kiukuttaa, kun ei osaa tehdä aineeseen liittyviä tehtäviä tai ei vaan kerta kaikkiaan onnistu tai ymmärrä. Opettelutilanteessa en sitä tiedosta, mutta koulun jälkeen on järkyttävä väsymys ja joskus voi päätä särkeä, mut sitä on hyvin harvoin. Kun menee liian vaikeeks ja alkaa ahdistamaa, sillon pistetään stoppi päälle ja tehdä ratkaisuja opettajan kanssa, miten pääsis kurssin läpi helpommal taval ja että mulla olisi miellekkäämpää opiskella. Se on saatu järjestettyä niin, että kokeet on helpotettu tai saan tehdä materiaalien kanssa ja helpotetut tehtävät.

Käytännön asioita opettelemises ohjeet tulee olla selkeät, opettajalla paljon kärsivällisyyttä ja päästä tekemään sitä opeteltavaa sitä niin, että siihen tulee paljon toistoa. Se on paras tapa oppia käytännön asiaa ja kun oon monta monituista kertaa tehnyt sen, mä osaan tehdä asian rutiininomaisesti eikä dysfasiasta oo tietookaan siinä vaihees. Se jää takaraivoon muistiin. Muutenkin käytännön asiat jäävät paljon paremmin mieleen kuin teoria-asiat.

Ei mitään lisättävää. Tumblr


Arkielämä: Jos koulua tähän kastiin ei lasketa, niin asioiden hoitaminen ja selvittäminen tuntemattomille ihmisille on välillä vaikeaa. Ensinnäkin mua ne tilanteet aina tahtovat jännittää, että muistanko varmasti sanoa ne tietyt asiat, selvittää ne oikein ja että tulen ymmärretyksi ja että ymmärränkö heitä myös. Joskus äiti tai isä kulkee mun kans mukana asioita hoitamas - ei sillä ettenkö itse uskaltais niitä hoitaa - vaan et asiat tulee oikein hoidettua ja ovat taustatukena. En häpeä tätä, koska tiedän että se tuottaa hankaluuksia ja sen olemassaolo mussa on hyväksyttävä. Asioiden hoitaminen puhelimitsekin on vaikeeta ja vältän sitä aina viimeseen asti kunnes on ihan pakko. Jos on tuttu puhelimes nii ei siin mitää, mut auta armias jos on täysin tuntematon ihminen langan päässä. Mä sössötän ja jos jännittää liikaa nii saatan jopa änkyttää. Inhoan änkyttämistä..... Tunnen nolaavani itteni siinä tilantees ja sillon tekee mieli hautautua maan alle iäksi. 

Keskustelu ihmisten kans riippuu siitä, kuinka paljon ihmisiä on siinä tilanteessa. Tää on tullut monesti esille, että en tykkää isoissa porukoissa olla tai kulkea. Sellasis on vaikee keskustella kenenkään kanssa kunnolla tai et pystyis asian kertomaan niin että kaikki kuuntelis, mut se ei koskaan mee niin. Se jos mikä ärsyttää yli kaiken että sua ei kuunnella. En ehkä ole niin nopea kertomaan asioita kuin muut tai mun aiheet ei ole niin in juttu, mut se on törkeetä et mua ei voi kuunnella kerrankin kun saa sen suu auki sellases mölyapinakerhossa. Käy niin etten jaksa puhuu ja jään tarkkaileen ja kuunteleen muiden juttuja. Sit kysytään, et mikä sulla on kun oot niin hiljainen...............  Mielummin sit oon yhen kahen ihmisen kans, mut en sen isommas porukas mielellään ole. Tää voi kuulostaa typerältä, mut believe me, nää jutut ei oo mulle ihan sama. Joskus keskustelemises avainsanojen hakeminen vie aikaa tai jos joku asia on vaikee selittää, mä en saa sitä puettua sanoiks ja se jää vaa hakemiseks.

Aika usein käy myös selittämisessä niin, että tiedostamattani saatan sanoa niinsanotusti pahasti, vaikka se ei olisi tarkoitus. Sanat eivät ole ehkä selityksessä oikeat, mutta asia tulee vähän oudolla tavalla esille. Joskus on käynytkin niin, että olen sanonut asioita, joilla en todellakaan ole tarkoittanut pahaa ja sen aiheuttamana on tullut kavereiden kesken kähärmiä. 

Muisti: Dysfaatikoilla on lyhyt muisti. Töitä tehdessä en pysty tekemään kuin yhden asian kerrallaan ennen kuin aloitan seuraavaa työtä tekemään. Mulle käy usein niin, et jos annetaan 3 asiaa, mitä mun pitää tehdä, mä muistan sen ensimmäisen hyvin, toisen jotenkin, mut kolmatta en enää muista. Siksi joudunkin kyselemään usein, että mikä se oli tai miten se pitää tehdä. Mä haluun tehdä työt oikein ja hyvin, ettei tule turhaa sanomista. Yleensä kirjaan ylös työt, että muistaisin ne paremmin.

Liiankin tuttu tunne. Tumblr

Uusien asioiden opettelussa toistoo täytyy olla, jotta ne asiat jäisivät mieleen paremmin, mutta jos niitä opittuja asioita ei tule tehtyä pitkään aikaan, mä kerkeen ne unohtaa. Olen myös unohtanut lapsuusmuistot ja peruskoulun aikaiset muistot, emmä niistä muista enää mitään kuin sen että oli masennus päällä sillon. Ei sillä, et niitä pitäis muistaa, mut kun tietoo ja uusia muistoja tulee lisää, sitä mukaan myös muut muistot poistuu mielestä. U know what I mean.

Tässä jaksos on kolme kurssia eikä sinä aikana ole lainkaan käytännön tunteja. Voin sanoa jo tässä vaiheessa että kuolema tulee. Tänään oli kaksi vaikeaa ainetta samana päivänä eli koiranjalostus ja kemian tunnit. Mulla oli koko päivän sellanen olo, et mua lyötiin pölkyllä päähän joka kerta kun yritin keskittyä tunnilla ja ymmärtää opettajan selityksestä jotain. Sit koulupäivän jälkeen soittelin äitille ja yks kaks mä vain aloin itkemään vuolaasti. Tämä kertoo siitä, että mittari on liian täynnä ja  mulla se kaikki purkaantuu itkulla ja väsymyksellä. Siinä pillittäessä kirosin äiteelle kaikki mahdolliset tästä päivästä ja argggh. Vieläkin tahtoo itku tulla kun tätä kirjottaa.....Onneksi kyseisen koiranjalostuksen kurssin opettaja oli sen verran mukava, että ymmärsi tilanteeni ja että edetään kohdallani helpomman kautta. Rankkoja päiviä tulee lisää, se on varma, mut jospa saisi helpotuksia aineisiin niin välttäisin pahimmat itkupotkuraivarit koulun takia.

weheartit.com

Koulussa oon aina joutunut ponnistelemaan häiriön kanssa ja se rasittaa mua henkisellä tasolla. En ehkä valita siitä tai noin muuten tilanteessa näy olevan päällä, mut tollasen rankan päivän jälkeen se purkaantuu ja kaikki paska ja ahdistus lähtee sisältä pois. Mä haluan oppia, tulla ymmärrettyks ja että itse ymmärtäisin asiat, mut dysfasia kulkee mukana ja pistää välillä vastaan asiassa kuin asiassa. Se ei parane vaan sen kans pitää elää. Tää teksti ja niihin liittyvät selitykset voivat kuulostaa tyhmiltä ja tekosyiltä ja että pistän kaiken dysfasian syyksi, mutta te ette voi ymmärtää sitä ja miten paljon se oikeasti vaikuttaa mun elämään. Teillä, joilla ei ole Dysfasiaa on paljon helpompi tehdä asioita, kun oppii, ymmärtää ja osaa tehdä asiat nopeasti. En oo katkera, mut sitä ei ihmiset ymmärrä. Vain ne joilla on Dysfasia, niin tietävät miltä se tuntuu, kun ei osaa tai ymmärrä tai kukaan ei ymmärrä sua, et miksi oot tollanen. Dysfasia on yleistynyt häiriö, mutta siitä ei ihmisten kesken paljon puhuta tai tiedetä noin yleisesti. En tiedä tietääkö kovin moni tästä, mut Orlando Bloomin lapsella on diagnosoitu Dysfasia. Siitä on ollut joskus juttua lehdessä, mutta siitä on pitkä aika kun sen jutun sain tietoon. Kuitenkin, sitä löytyy ulkomailtakin, en tosin tiedä kuinka yleinen se on siellä, mutta kuitenkin.

Viimeisenä asiana kerron, että oon hidas lukemaan, kirjoittamaan ja yleensä mitä teenkin on hitaampaa. En tee muiden tahtiin asioita, vaan teen omaan tahtiin ja niin hyvin kuin pystyn, en pinnistele asian kanssa yhtään sen enempää. Jos teen enemmän kuin yleensä, mä väsyn paljon nopeammin ja seuraavien asioiden omaksuminen ja tekeminen hidastuu vielä enemmän.

Tässä tuli lähes kaikki julki mun Dysfasiasta. Saatoin ehkä jostain jotain mainita, mut pääasiat tuli  kuitenkin esille. Kiitän niitä, jotka ovat jaksaneet lukea loppuun asti :) Tähän loppuun vielä hyvä biisi!


lauantai 8. helmikuuta 2014

These days are fast, nothing lasts in this graceless age, There ain't nobody left but us these days

Tää biisi on rakkaus.♥

Onpa outoa olla taas kämpillä pitkästä aikaa. Kuusi viikkoa + joululomat vietin himas enkä sen jälkeen ole ollut kämpillä kuin yhden yön ajan ja käynyt hakemassa tarvikkeita tai vaatteita. Mua odotti pölyinen ja hieman sotkuinen kämppä. Laukut ja tavarat purattua siivosin kämpän, kaikki röörit ja ikkunat auki, että ilma vaihtuu kunnolla ja pesin kylppärinkin samalla. Nyt kelpaa olla taas puhtaassa kämpässä! 

Työssäoppiminen ravitallilla loppui eilen ja ihan hyvät arvosanat sain eli H2. Omasta mielestäni olisin ansainnut kiitettävän, koska tein niin paljon töitä siellä, olin ahkera ja oma-aloitteisuutta oli, mutta työnohjaaja ei sitä kait mussa nähnyt tai oli kapeakatseinen sen suhteen. Sanotaan näin, että työnohjaaja oli omanlaisensa persoona, että hänen työssään pitäisi olla yhtä nopea ja osaava kuten hän..... Mut se oli sellainen työssäoppiminen, oli mulla siellä mukaviakin aikoja ja opin paljon kaikenlaista. Sain puuhastella erilaisten hevosten kanssa ja sitä mä juuri halusinkin. Ikävä on tiettyjä hevosia, kuten Essiä, Leeviä, vieskeriä ja Veiviä. Ne olivat niin mukavia hevosia :c 

Jotenkin musta tuntui eilen, et joko hevoset tiesivät mulla olevan viimeinen toppipäivä tallilla tai olivat keskenään sopineet, etteivät anna mun ottaa niitä kiinni tarhasta sinä päivänä. Nimittäin osa hevosista, jotka yleensä antavat ottaa kiinni eivät tällä kertaa antaneet tehdä sitä. Kun menin hakemaan hevosia tarhasta ilman takkia (mulla oli kirkkaanpunainen paita päällä), nämä laukaa tarhassa ees taas  täyttä häkää eikä ne pysähtyneet ollenkaan. Yritin lähestyä ja rauhotella niitä samalla, mut eikun ralli vaan koveni. Kysymysmerkki pyöri pääni ympärillä ja mietin, mikä hitto niitä oikeen vaivasi. Päätin sit mennä laittamaan takin päälle, joka mulla oli yleensä päällä hevosia hakiessani ja kokeilin uudestaan lähestyä niitä kaurakauhan kanssa. Ne olivat rauhottuneet ja silloin ne antoi ottaa kiinni ilman mitään metkuja. Mitä hittoo oikeesti? :D Joko näytin niiden mielestä vieraalta, kun en aikasemmin ole hakenut niitä ilman takkia tai halusivat pelleillä mun kanssa. Ei noista hevosista ikinä tiedä, hahha :D 


Ja juu, mulla oli tylsää kuvista päätellen.

Tuleville kuukausille on tulossa paljon tapahtumia. Noiden Stam1nan keikkojen lisäksi lähden huhti-toukokuun vaihteessa Ruotsiin. Se on kaksi viikkoa kestävä ntensiivikurssi ja sisältää paljon käytännönopiskelua, kuten harraste- ja pieneläinopetusta sekä esim. metsästys- ja eräkoulutusta eli kurssi sisältää monipuolista ohjelmaa. Meitsi on tästä niiin innoissan! Tällainen mahdollisuus päästä ulkomaille on oikee unelma! Kurssille lähtee monesta eri koulusta oppilaita messiin ja mun luokalta lähtee mun lisäks yks oppilas, joten paikkoja siihen kurssille ei riitä kaikille. Maltan tuskin odottaa matkaa ja kurssia, aivan mieletön juttu että ei mitään järkee! 


Vennyy ja paukkuu.



Oikeassa kuvassa on Vieskeri valjaissa, jonka valjastin hiittikuntoon työnohjaajalle valmiiksi. Ilmeestä päätellen Vieskeri ei ollut kovin iloinen, kun taas pitää lähteä töihin :D


Puhdas ja siisti kämppä ♥


Innostuin pitkästä aikaa akvarelliväreistä ja susista. Väkersin tällaisen työn ja ihan tyytyväinen siihen olen. Aikaisemmin tausta oli sinipunainen, mutta se kusi ihan täysin, joten päätin vetää tausta tummansinisellä. Kuva vääristää taustaa ja piirroksen värejä aika paljon, mut kyllä se paremmalta näyttää kuin edellisen taustan kanssa. Mitäs tykkäätte? :>

Ensviikolla koulu alkaa, mut sitä ennen haluan huilata ja rentoutua kunnolla ennen tulevaa rysäystä tehtävien ja projektien kanssa. Parillakin oli tosi jees käydä baaris, mut pitää säästää kovasti Stam1nan keikoille, sillä Kuopion keikkoihin ei ole enään pitkä aika ;>  Saa nähdä mitä ilta tuo tullessaan. Mut meikä häippäsee tästä kauppaan, hyvää viikonloppua kaikille!♥

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Sunlight fall down on the fields, Sunlight fall down over me, Work all day, be all that I can be


Mieletöntä koreakamaa pitkästä aikaa, varsinkin Garyn biisis biitti on totaalisen sick! Suosittelen katsomaan myös alemman artistin biisin VIXX:in musavideon, musta se on ihan pirun siisti! Postaan paremmin vkloppuna, joten tässä tulee gallerian gallupin hakkausta. Hoho~

ordinarymom.ca


1.

Mitä teit eilen? - Tallillahan minä hepostelin ja valjastelin hiittiä varten. Päivä oli harvinaisen pitkä ja kroppa oli sen jälkeen ihan hellänä, yhhyh :o 
Onko suunnitelmia huomiseksi? - Huomenna taas tallille klo 07.00 aamuks, se ois toiseks viimeinen päivä työssäoppimassa, wuhuuu! 
Rehellisesti, menevätkö asiat suunnitelmiesi mukaan? - Ehei todellakaan, lähes aina sattuu jotain kun on suunnitellut jotain!
Muistatko kuka oli ihastuksesi viime vuonna tähän aikaan? - Jaa-a, enpä muista enää, enkä kyllä haluisikaan. 

2.


Mitä odotat? - Perjantaina, luokkakavereiden näkemistä, stam1nan keikkoja jaja vaikka mitä! 
Mitä sinun pitäisi olla nyt tekemässä? - Nukkumaan pitäis tässä kohta puoliin mennä, jotta jaksaa huomenna taas hepostella!
Missä kännykkäsi on nyt on? - Tossa pöydällä se on.
Oletko mukava kaikille? - Yleensä olen mukava kaikille, mut jos mulle ollaan epäkohteliaita nii turha saada vastineeksi mukavaa kohtelua multa! 

3.


Onko joku pettynyt sinuun tällä hetkellä? - Enpä osaa sanoa, ei tietääkseni? Ei kukaan ole siitä ainakaan julkisesti ilmoittanut. 
Millainen kesäsi oli? - Niin siis viime kesä? Aivan huippu, tule kesä äkkiä sieltä talven syövereistä!
Nauratko vakavissa tilanteissa/tilaisuuksissa? - Ai että nauranko.............noei, kyllä osaan olla kunnolla jos tarve vaatii. 
Itketkö helposti? - VOI KYLLÄ, turhankin herkkä. 
Miltä sinusta tuntuu nyt? - Väsynyt, joka paikkaa kropassa kolottaa. 

4.


Koska katsoit viimeksi kauhuelokuvan? - Eipä tuu nyt mieleen. Oon niistä pysynyt nyt vähän aikaan erossa, koska ne tekee mun unista liiankin villejä.............
Käytkö usein kävelyillä? - Kyllä yritän käydä lenkillä, nyt taas koitan ottaa kävelyillä käymisen joka päiväseks tavaks. 
Ketä halasit viimeksi julkisella paikalla? - Eääh en muista :O
Ikävöitkö ketään? - Kamuja toki, jotka asuu muualla kuin Iisalmessa. 
Joku ajattelee sinua juuri nyt, eikö niin? - Paskanmarjat kukaa ajattele mua :D




I agree!


5.

Onko kukaan sanonut rakastavansa sinua päivän sisällä? - Ei ainakaa vielä :o 
Oletko turhautunut johonkin ihmiseen? -  Ai että oonko - Voi kyllä ! 
Seurustelu vai yhden yön juttu? - Seurustelu, mut sinkkunaki menee hyvin.  Miehii ei oo, mut ruoka maistuu senkin edestä!


6.

Onko mahdollista olla sinkku ja onnellinen? - Tietenkin. Se on täysin omista valinnoista ja asenteesta kiinni ja täyttää sit muilla hyvillä ja mieleisillä asioilla suhdejutut.
Uskotko että asiat muuttuvat seuraavien 3kk aikana? - Asiat muuttuu koko ajan oli se sit huomenna tai kolmen kk päästä, sitä ei vaan tiedosteta.
Oletko saanut ikinä halia keneltäkään ihastukseltasi? - Kyllä. Silloisilta ihastuksilta. 
Oletko suudellut ketään kenen nimi alkaa M:kirjaimella? - Hmmmmmm. Ei tuu mielee. 

7.


Oletko koskaan pussanut ketään? - Olen. 
Haluatko isona naimisiin? - En vielä moneen vuoteen ja tällä hetkellä oon sitä mieltä etten edes haluaisi. Voi se muuttuakin, mutnii. 
Oletko ikinä tunnustanut tunteitasi humalassa? - Kyllä ja se  jos mikä hävettää seuraavana päivänä, thyi. 
Voisitko mennä naimisiin rahan takia? - En. 
Ihastutko helposti? - En todellakaa, multa pitää katkoo jalat, että se ihastus tuntuis jossain! 
Oletko koskaan ollut rakastunut? - Luullut niin, mut en täysin rakastunut ole ollut koskaan. 
Oletko koskaan ollut kihloissa? - No en :D Enkä haluu sitäkää vielä pitään aikaan. 

8.


Onko kukaan koskaan sanonut rakastavansa sinua? - On. 
Oletko romanttinen? - Jossain määrin olen, kai? 
Luullaanko sinua erilaiseksi kuin oikeasti olet? -  Voipi olla, en tosin tiedä kuinka erilaiseksi. 

9.


Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit? - ....En mä ketään ole ajatellut. 
Kuka viimeksi herätti sinut puhelinsoitolla? - Ei oo kukaan herättänyt mua soitollaan aikoihin :o 


10.


Nukutko mieluummin jonkun kanssa vai yksin? - Mieluiten yksin, peitto, tyynyt ja sänky is mine! 
Miltä kuulostaisi kimppakämppä hyvien ystäviesi kanssa? - EI IKINÄ. Mä viihdyn ihan yksikseni!




gurl.com

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Let your spirit free, through window of your mind, Unchain your soul from hate, all you need is faith



(Pirhana vie kun kesti pitkään saada linkki pelkkänä palkkina näkymään, nyt on voittajafiilis noiden koodien säheltämisen jälkeen, jesjes!......)


Oih, mikä biisi WASPilta, rakastanrakastan♥ kasari on pop. Ja Within Temptationin versio Titaniumista on niin mahtava, että se kuulostaa paremmalta kuin alkuperäinen biisi. me likess.

Mulla ollut tohina päällä, etten ole kerinnyt taas tänne päivitellä viime päivien meininkejä. Mulla aika menee yksinkertaisesti kortille, kun töitä tekee tallilla, on ihan sippi ja kotosalla on sitten joko navetalla isän kaverina tai katselen elokuvia silmät ristissä, että jaksais pysyy hereillä iltaan saakka. Please, forgive me guys! Lupaan ryhdistäytyä postauksien kanssa.Vielä ois viikko jäljellä työssäoppimista. Tosi nopeesti menee tää aika taas, vaikka tekee joka päivä samoja asioita samojen eläinten kanssa. Mut ne päivät, ne eivät koskaan ole samanlaisia. Aina oppii jotain uutta ja kaikenlaista sattuu hevosten kanssa - niin hyviä kuin huonoja kömmähdyksiä. Voin sanoa, että mulle on sattunut hevosten lisäks muiden isojen eläin kanssa vaikka sun mitä. Milloin jäänyt lehmän alle juoksumatoks, jäänyt puristuksiin, tullut jahdatuks laitumella, voi herttileijaa sentään! Näitä sattuu, vaikka kuinka olisi varovainen ja varuillaa elikoiden kanssa. Onneks ei kuitenkaan jopa päivä ole eläinten runnottavana, sit ois syytä miettii, et mikä saattaa olla vialla.... :D

Olen toisaalta iloinen, että toppi loppuu pian. Onhan tässä ollut pitkä työputki päällä! Pääsee kouluun pitkästä aikaa ja näkee kavereita, mut tuleva jakso ei mun motivaatiota nosta kirveelläkään. Kolmen viikon sisään pitäis käydä kolmea eri kurssia läpi ja niistä kaks on sellasia, et ne ei oikeen kiinnosta mua: Kemia ja pieneläinten hoito/perinnöllisyyden perusteet ja koiran jalostus. Mä kuolen noille tunneille, varsinkin kemian tunneille, kun oon siinä niin huono :s En sillä sano, etteikö noista oppisi mitään ja että uusi tieto asioista on hyvä asia, mutta mä tiedän, että tuun olemaan tulevaisuudessa enemmän tekemisissä tuotantoeläinten kanssa, koen ainakin tuon koiranjalostushomman jossain määrin turhaksi. Tuotantoeläinten hoito/ kotieläinjalostus kurssi pelastaa, kun on ees yks kurssi lyhyehkössä jaksossa, joka itseään kiinnostaisi. Se on vain kolmen viikon rumpsi, sit pääsee hiihtolomalle.

Sain valmiiksi mun ennakkotyöni SakuStarsiin, mutta en tiedä saako sitä nyt julkaista missään, joten päätin olla laittamatta kuvaa siitä, mut laitan sen myöhemmin esille blogiin, jos olen päässyt kisaan osalliseksi. Työn teemana piti siis olla aurinko ja energiaa ja nämä asiat pitää tulla esille piirroksessa, biisissä, runoissa tms. Mut suostuteltiin osallistumaan tähän kisaan, kun eräs opettaja ihastui mun piirroksiin. Opettaja lähettää työt tuomareille ja muutaman viikon (?) sisään saan tietää, olenko päässyt kisaan vaiko en. Sitten varsinaiset kisat on Vaasasssa. Tää mun ennakkotyö on faktiota (=faktaa ja fiktiota samassa), että saa nähä, onko se tuomareiden mieleen ja antaako se hyvän syyn päästä kisaan. Pidetään siis peukut ja varpaat pystys!

Mulla on vaikee valinta kesän festareiden kanssa. Nummirock houkuttelee mua kovasti mahtavalla bänditarjonnalla (WASP, Poisonblack, Turmion kätilöt yms), mutta matka sinne on hankala ja huokeita majoituspaikkoja Nummijärven lähistöllä tosi vähän (telttailu ei tuu kysymykseenkään, ellei sit joku porukka lähe messiin). Kyllä ärsyttää, ärrinmurrin! Se festari jääköön sit näkemättä.. Sit aloin tsekkailee muita festareita, osa festareista ei ole edes päivitellyt sivuja tälle vuodelle ja joissaki on taas vain muutamia artisteja julkaistu eikä nekään hirveesti ole houkuttanut mua lähtemään. Ei pitäis vielä hätäillä, on vasta helmikuu ja festareiden järjestäjät alkavat vasta nyt niitä tulevia tapahtumia kehitteleen. Aloin oleen epätoivonen, mut sit tsekkasin Qstockin sivuja ja siellä mainittiin Volbeatista ja että heillä on tänä kesänä ainoa Suomen keikka siellä! Voisin jopa harkita tuota festaria, kunhan he alkaisivat julkaista lisää muita bändejä. Volbeat on mieletön bändi, mutta kertaakaan ole päässyt todistamaan sitä livenä. Nyt kun kesäl pääsis nii ois helekatin bueno! Mut pakko sanoo, että tämän kesän festareiden bänditarjonta on aika kehnoa. Ei oikeen missään ole hyviä bändejä tarpeeks, minne oikeesti lähtis täältä Jumalan perskannikoiden välistä kahtomaan. Käyttekö te kesällä festareita? Jos käytte, niin mikä/ mitkä festarit ovat mielestänne hyviä?
 
Jonain päivänä mä lähen pittiin mukaan. Ehkä. tumblr
...........tai WOD:iin eli Wall of deathiin. En ainakaan heti ensimmäises rivis. huiiikeeee. tumblr
tumblr
weheartit.com

quoteko.com