Ihmissyöpää sydänsyöpää, Hengen vei kai sydänsyöpä

"He was ready to push and shove Ready to fight for love But I've seen it before And it can make you crazy The eyes are what you see"

Onkohan maailmankaikkeudella jotain mua vastaan? Kun mulla piti olla kivoja suunnitelmia tälle viikonlopulle, mutta syystä tai toisesta ne eivät sitten onnistuneet niin kuin elokuvissa. Tää on niin tätä mun tuuria että ihan ärsyttää! Sen sijaan sitten yritin lukea, piirtää, kattoo elokuvia, mut mikään ei auttanut siihen fiilikseen. Halusin lähtee kämpästä ulos ja muutamalla käymään baaris, mut seuran kysely kavereilta ei innostanut, nimim. aina seuraa kysymässä. Onneks kävi sit niin että sain parista luokkalaisestani seuraa vähäks aikaa ja loppuillasta näin sit lisää tuttuja naamoja muissa baareissa. 

Stam1nareissusta raporttia taas! Eli nyt ollaan 3/5 vaiheessa Stam1natripin kanssa ja reissu itessään oli oikein mukava, jos ei lasketa kipeitä jalkoja, niskoja ja kipeää poskea. Kyllä, poski on kipee, kun otin vähän osumaa keikalla. 

Ouluun lähin keskiviikkona aamupäivän tienoilla ja saavuin kahen tienoilla Oulun nurkille. Jos oikein muistan, niin Oulussa kävin marraskuun puolella Danko Jonesin merkeissä. Aika taas vierähtäny kovasti viime visiitistä! Venailtiin muita kavereita bussiasemalta, käytii viemäs kamat kaverille ja takasin keskustaan. Menimme Oulun äxään stam1nan ninmarisessioon moikkaamaan poikia. Olin mein porukasta ekana nimmareita lunastamassa ja siinä Pexi totesi mulle, et " Et taida olla eka kerta kun olet nimmareita hakemassa!". Ajattelin mielessäni, et voi vittu nyt se tunnisti mut ja sanoin että pistä Emmalle nimmarit. Ihmekseen Hyrde tokaisi mulle, että 'Oulun Emma.' Olin siitä vähän hämilläni ja sanoin, etten ole Oulusta vaan Iisalmesta :D Hyrde, joka ei juuri koskaan sano mulle mitää tokaisi jotain aivan yllättäen. Hänellä oli oikeesti hyvä päivä tai hänen pääsään viiraa pahasti, haha.

Eihän siinä, pienen hämmenyksen tilassa sanottii pojille heipat ja sit keskustaan syömään ja alkon kautta kaverille pistään nassut ja kuteet päälle keikkaa varten. Pelattiin aliasta kovalla tahdilla, enpä ees muista millon viimeks oisin pelannut aliasta! En hirveemmin pidä pelistä, koska en osaa selittää nopeasti asioita ja se on mulle vaikeeta. Olin alkosta ostanut viinipullon ja tarkoitus oli nauttia vähäsen. Seuraavan kerran kun katoin pulloa nii se olikin tyhjä. Ups..... 

Lähdettiin nopeesti eteneen keskustaan päin ja perille päästyämme oli nelivitosen edessä aika pitkä jono. Oli sillai heikot mahdollisuudet päästä eteen mikä harmitti vähäsen. Nähtii jonossa muita tuttuja ja pääsimme sisälle juuri ennen kuin pojat alko soittaan. Varsinainen keikkatila sijaitsi yläkerrassa ja voin sanoa, että se oli helvetin pieni keikkapaikaks. Kaiken lisäks lavan kohdal oli tolppa, joka oli suht leveä ja kivasti näkökentän edessä. Ihmisiä änkesi älyttömästi yläkertaan ja tuntui ettei voinut olla kahta sekunttia pitempään siinä ryysiksen keskellä. Mietimme hetken, että koitetaanko mennä lähemmäs, jos tilaa ois enemmän kuin takana. Kaveri yritti ensin lähtee meitä viemään eteenpäin, mutta porukkaa oli paljon ja ihmiset loivat meihin murahtelevia ilmeitä. Minä viinipäissäni otin ohjat käsiin ja lähdin viemään porukkaamme lähelle lavaa. Joka ikisestä rakosesta ja välistä änkesin minkä kerkesin ja lopulta päästiin johki 5 riviin ja siellä oli paljon enemmän tilaa kuin takana. Mä en harrasta eturiviin rynnimistä, koska ennakoin aina keikalle mentäessä, mutta tuo tilanne vaati sitä. Ei ois tullu mitään jos oltais jääty sinne taakse, kun ihmiset ravasi baaritiskillä plus porukkaa oli takana paljon enemmän, oltii siellä kuin sillipurkissa tiiviisti. 
Eläpä mitään, toisen biisin soidessa pitti alkoi muodostua taakseni ja sen aiheuttamasta voimasta minä lensin suoraan sen tolppaa vasten ja mut lytättiin siihe, mikä oli juuri siinä lavan edessä. Jos en ois ottanut alkoholia ennen keikkaa, olisin ollut tosi vittuuntunut ja ihmisille heristämässä nyrkkiä. Muuten mä vain nauroin ja kun katsoin ympärilleni, olin päässyt eturiviin, mutta muut tytöt olivat hieman taaempana musta. Meikä sit riehui eturivis ja joku tyttö tuli vähän liian lähelle mua riehutessa ja siinä heilautin päätä poski edellä toisen hartiaan. Vähän aikaa oli poski turvoksis, mut ei käyny onneks sen pahemmin. Ja mikä hauskinta, tolpan takana soitti Emil ja häntä ei paljoo näkynyt sen takaa, et hän joutui vilkuileen molemmilta puolilta keikan aikana :D 

Keikka oli mahtava jälleen kerran! Oli kiva myös kuulla Muuri - biisi livenä pitkästä aikaa. Se sai porukkaan enemmän toimintaa ja pitti pyöri helvetin lujaa biisin aikana. Keikan jälkee sain Pexiltä plekun, yay ♥ nyt on 24 plekua mun keräilykokelmassani. Keikalta lähdettiin baaris käymään, tytöt menivät karaokebaariin ja minä Mestaan moikkaamaa toista kaveria, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Oli mukavaa, vaikka koko porukka ei ollut samas paikas. Stam1nan pojat olivat vissiin menneet karaokebaariin heilumaan, joten pilkun jälkee lähdimme kämpille nukkumaan.  Torstaina heräsin jo yhdeksältä eikä rapulasta ollut mitään tietoa. Olin kuitenkin juonut yhden viinipullon tyhjäks ja 3 drinkkiä baaris. Ihan jees ettei ollut rapulaa, ois junamatkasta tullut yhtä tuskaa. Muut vielä nukkuivat kun tein siinä aamutoimeni ja pakkasin kamoja lähtöä varten. Kaveri saattoi mut juna-asemalle ja matka kotiin oli pitkä ja tylsä. Kana Cesar salaatti ja musiikki kuitenkin piristivät kotimatkaani. 

Keikkalookkiaaa. 

Toi mun keltainen juoma oli taivaallista, omnommmm ♥

Jallukola ja Seksiä & väkivaltaa - drinksut~

Ensviikolla mulla on ne Sakustars - kisat Vaasassa eli menee muutama päivä ennen kuin teen taas postauksia. Pitäkää peukkuja, saa nähä mitä siitä reissusta oikein tulee! 

Lehmä - tuotantoeläin ja sen käsittely omasta näkökulmasta

Olen jo jonkin aikaa lupaillut tehdä eräästä asiasta postauksen, joka on aiheuttanut mussa pieniä isoja kiukunpuuskia. Ennen kuin avaudun asiasta, mulla ei ole mitään kyseistä henkilöä mitään vastaan henkilökohtaisella tasolla. Kerron vain oman mielipiteeni, miten koen asian ja myös omat näkökulmat ja tiedot asiasta. Löytyy myös esimerkkejä, miten tilanteissa toimia ja miten ei. Eli lukekaa ajatuksen kanssa eikä tuomita toisen muodostettua mielipidettä ihan heti, jookosta? :)

Elikkäs, minä seuraan paljon eläimiin liittyviä uutisia sekä netistä että sanomalehdistä, varsinkin tuotantoeläimistä. Se edesauttaa mun omaa tietoutta ja osaamista eläintenhoitajan alalla ja ne asiat muutenkin kiinnostavat minua. Tässä yks päivä törmäsin tällaiseen uutiseen, jossa eläintenhoitajaksi opiskellut tyttö nimeltä Eveliina Lundqvist on kirjoittanut Salainen Päiväkirja Eläintiloilta - kirjan. Hän vieraili/ työskenteli erilaisilla eläintiloilla alle vuoden ajan ja sanoo huomanneensa eläintuotannon perustuvan väkivaltaan. Tämän kirjan avulla hän halusi kertoa kokemuksistaan, jotta ihmiset sais tietää, mitä tuotantotilojen suljettujen ovien takana oikein tapahtuukaan. Hänen mukaan eläimiin kohdistuva väkivalta on yleistä. Tässä eka linkki ja toinen linkki, lukekaa se ennen kuin alatte lukemaan yhtään alemmas. Lukekaa ekasta linkistä myös kommentit! Ja kyllä, tästä tulee romaania, olen siis varoittanut.

Artikkelin luettuani mulla alkoi höyry nousta korvista ulos ja näin pelkkää punaista. Myönnän, että hän teki rohkean teon, toivon mukaan tiesi riskinsä. Hän haluaa nostaa asioita mediaan ja vaikuttaa niihin, mutta sillä on omat varjopuolensa. Olen puhunut tästä artikkelista muutamien ihmisten kanssa ja minun lisäksi moni muukin on tuohtunut asiasta. Ensinnäkin että lähdetään yleistämään väkivallan käyttöä tuotantoeläimiin tai muutama kymmen tuotantotila ei kerro todellista totuutta asiasta. Kirjaa en ole saanut käsiini, mut mulle tuli itse artikkelista sellainen fiilis, että ihmiset, joilla ei ole mitään käsitystä tuotantoeläimistä tai niiden käsittelemisestä, alkavat kohta ajatella kaikista maanviljelijöistä, että he tekevät pahaa eläimille tahallaan, ei ajatella eläintä lainkaan tai niitä ei muka osata käsitellä. Se EI pidä paikkaansa! Kirjan tekijästä päättelin myös, että hän ei ole karjatilan tyttöjä tai ylipäätään ole kotoisin tuotantoeläinten keskeltä niin kuin minä. Itse olen koko ikäni asunut maalla, nähnyt ja kokenut yhtä sun toista lehmien kanssa ja voin omasta puolesta sanoa, että tytöllä ei ole tuon syvällisempää käsitystä tuotantoeläinten käsittelemisestä. Plus että hän on vegaani ja aktivisti. No, ne ovat omia valintoja, mutta nämäkin tiedot kertovat paljon ihmisestä. Tulee fiilis, että kosketuspintaa on lähinnä noihin nyrkin kokoisiin elukoihin.

Kuri ja väkivalta ovat kaksi täysin eri asiaa. Kurilla tuodaan navettaan järjestystä ja sillä kerrotaan eläimelle, että ihminen on pomo ja sitä tulee totella. Se tuo myös turvallisuutta sekä itselle että eläimelle, kun molemmat tietävät oman roolinsa. Lehmät voivat paremmin, kun kuri ja oikea käsittelytapa ovat asiallisia. Jos kuria ei löydy, sä et voi hallita eläintä ja työ eläimen kanssa on raskasta ja jopa vaarallista. Kun eläimellä on valta, se tekee mitä lystää, voi olla aggressiivinen, hallitsee muita eläimiä eikä ihminen saa eläimeen kontaktia. Ei ne päänsilittelyt ja kauniisti pyytäminen tuollaisissa tilanteessa auta yhtään, pikemminkin vaarantaa vaan omaa turvallisuutta.

 Väkivalta aiheuttaa eläimelle pelkoa ja jatkuvaa stressitilaa. Rankka kuri (jatkuva lyöminen esim. metalliputki) aiheuttaa eläimelle kipua ja jopa pysyviä vammoja ja se näkyy lihassa teurastuksen yhteydessä. En kiellä, etteikö olisi tiloja, joissa kurinpito menee väkivallan puolelle. Niitä löytyy varmasti, mutta ei sitä kaikkialla esiinny. Kokematon ihminen, joka ei ole koskaan ollut lehmien kanssa tekemisissä tai tiedä niistä, voi hänen näkökulmastaan näyttää hurjalta ja väkivaltaiselta toiminnalta, kun läiskitään lehmiä persuuksille. Lähes kaikki toiminta on asianmukaista suurimmaks osaks. Lehmä kuitenkin painaa sen 400-600 kg, että niiden kanssa joutuu käyttämään voimaa. Siksi on hyvä tietää väkivallan ja asiallisen kurin erot eikä mennä sitä nokkaa työntämään sellaisiin asioihin, joista itsellä ei ole mitään käsitystä.

Eläinten siirtäminen ja käsittely riippuu myös omista eläinkäsittelytaidoista ja kehonkielestä. otetaanpa esimerkki: Mansikki nimisen lehmän on aika mennä robotille lypsylle ja sen on noustava makuualustaltaan. Jotkut lehmät nousevat ylös mukisematta, kun niitä käsketään topakasti, mutta niin että äänensävy ei ole äkänen. Tilanteessa ollaan rauhallisia, mutta määrätietoisia. Lehmä vaistoaa, jos olet äkäisellä tuulella tai pelkäät sitä. Silloin se ei varmasti ole yhteistyökykyinen ja epäröi tehdä seuraavaa liikettä.

 Jotkut lehmät eivät siihen reagoi ja vaativat pari topakkaa potkua tai lantakolalla kopsaus kyljelle, äänensävy korottuu, mutta ei edelleenkään kuulosta äkäseltä. Tässä pitää muistaa myös se, että annetaan lehmälle aikaa nousta eikä olla jatkuvaan potkimassa lehmän perseetä punaiseks. Jos ei tapahdu mitään, eikun uudestaan. Osa lehmistä voi olla niin tuhannen laiskoja, etteivät reagoi mihinkään näistä. Silloin pitää koventaa otteita eli ääntä korottaen ja kovempi potku persiille. On myös sellaisia tapauksia, että lehmällä on niin kankeat jalat, ettei se laiskuuttaan jaksa nousta ylös. Viimeisenä vaihtoehtona voi olla sähköpiiska. Sillä kun napauttaa persiille nii se yleensä tehoaa kertaheitolla. Sähköpiiskan käyttö on kuitenkin vähentynyt vuosien varrella, että olen nähnyt vain yhdellä tilalla käytettävän sähköpiiskaa, kun lehmä ei jalkojensa ja laiskuuden takia noussut lypsylle. Jos oltaisiin heti ensimmäisenä tuikkaamassa lehmää sähköpiiskalla persiille, on sen ihmisen käsittelytaidoissa parantamisen ja miettimisen varaa. Meillä ei ole koskaan käytetty sähköpiiskaa, meillä lehmät osaavat nousta ylös joko nimen ja käskysanan kera tai parilla potkulla/kosketuksella.

Lehmälle pitää tehdä myös selvät pelisäännöt, mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos se tekee ilkivaltaa eli tyyliin puskee robottiruokkijaa, lipeksii ja repii lypsyletkuja tai  muuta sellasta mistä voi aiheutua vahinkoa, siitä pitää rangaista. Eläimen ilkivalta pitää kitkeä heti, jos sitä ei katkaista, se tekee sen uudestaan ja se oppii tekemään sitä aina eikä lopeta.

Voimankäyttöä ja siihen tarkoitukseen soveltuvia välineitä tulee käyttää tilanteen mukaan, mutta niin että se on hallittua eikä se aiheuta eläimelle strssiä, kipua tai pelkoa. Itse sallin voimankäyttöä, kunhan se ei mene väkivaltaiseksi. On tilanteita, jolloin joutuu enemmän tai vähemmän käyttämään voimaa, elukasta riippuen myös. Esimerkki: Hieho pitää siirtää karsinasta parsipaikkaan. Näissä tilanteissa käy useimmiten niin, että hiehoa liikuttaessa se jäykistyy joka solulta, kun sille tehdään jotain uutta ja outoa. Se johtuu osin myös arkuudesta tai itsepäisyydestä. Jo päitsien laittaminen on haasteellista, riippuen toki onko kyseinen elukka kesy, että se antaa laittaa päitset ilman taistelua. Hiehoa lähestytään rauhallisesti, jutellaan lempeällä äänellä ja sujautetaan päitset/ naru hiehon päähän huomaamattomasti. Liikkeelle lähtö on vaikein osuus, koska se pystyy etujaloilla stoppaamaan esim. ritilään ja sillä on enemmän massaa kuin ihmisellä. Tätä hommaa ollaan tehty isäni kanssa paljon. Hiehoa kiskotaan tasaisesti ja pieniä taukoja pidetään välillä. Jatkuva kiskominen ja taistelu pahentavat asiaa. Jos ei tapahdu mitään, tässä vaiheessa minä menen hiehon taakse ja tasaisesti työnnän sitä eteenpäin. Ei kovasti, mutta topakasti. Silloin se yleensä lähtee liikkeelle ja se viedään omaan parsipaikkaan. Hieho saattaa pysähdellä matkan varrella, haistella, katsella outoja asioita ja siinä tilanteessa mennään ajan kanssa ja taas ajetaan nätisti eteenpäin. Jotkut osaa olla niinkin vikureja ja ovelia, että ne stoppaavat joka ikiseen kohtaan, minne ne saavat sorkkansa survottua. Se on aina tapauksesta riippuen, mutta olemme isän kanssa sen verran hyvä tiimi, että hiehojen siirtelyt ovat sujuneet nopeasti, mutta kivuttomasti.

Kaiken toiminnan ei kuitenkaan tarvitse perustua voimankäyttöön. Myös kaurasankolla houkuttelu ja eläimen kesyttäminen auttavat. Kesyttäminen lähtee sieltä vasikasta, jolloin sille tulee tutuksi sen hoitajat, käsittelytavat ja tilat, missä se elelee. Tämä vaatisi päivittäistä vasikoiden ja hiehojen kanssa olemista, mutta sitä aikaa ei yksinkertaisesti tilallisilta aina löydy. Minä olen taaperosta asti käynyt päivittäin hiehojen laitumella rapsuttelemassa ja juttelemassa niille, kun ei minun ikäisiä lapsia asunut lähistöllä. Lehmät olivat mun parhaita kavereita ja ovat edelleen. Mun ajankäyttö ja käsittelyn ansiosta hiehoista tuli kesyjä, helposti käsiteltävissä olevia eläimiä. Sillä on suuri merkitys monessa suhteessa.

Jos luitte kommentteja artikkelin alta, Suomesta löytyy tuotantotiloja, joissa oikeasti välitetään omista elukoista ja eläimen hyvinvointi on etusijalla.  Ne tilalliset, jotka rakastavat eläimiä ja nauttivat työstään, he tekevät sitä tunnollisesti ja rakkaudella. Vaikka lehmät ovat tuotantoeläimiä, on ne kuitenkin sen verran pitkäikäisiä, että niihin kiintyy ja niistä tulee työkavereita, lemmikkejä. Ei tilalliset - ihmiset eivät ehkä osaa ajatella lehmistä/ tuotantoeläimistä niin, mutta minä ajattelen. Tilallisen ihmisen pitäisi tietää, että kaltoin kohdeltu eläin ei voi hyvin, ei tuota eikä siitä saa rahaa ja siitä eläimestä riippuu hänen elantonsa. Tuotantotilat ovat eläinvirastojen ja eläinlääkäreiden tarkkailun alla ja jatkuvasti pyrkivät parantamaan eläinten olosuhteita tekemällä yllättäviä tilakäyntejä ja säädöksiä eläinsuojeluun, mutta suurin muutos lähtee itsestä.

Vasikoiden nupotuksesta sen verran (= sarveisaineen kasvaminen pysäytetään eli ettei kasva sarvia), että tammikuussa vuonna 2011 Suomen Eläinlääkäriliiton hallitus hyväksyi käytännön, että nupoutuksia ilman kivunlievitystä on kielletty. Vasikalle annetaan paikallispuudutus ja kipulääkitys sisältyy toimenpiteeseen. Lisää säädöksistä ja tuotantoeläimiin liittyviä asioita löytyy Eviran sivilta ja täältä, Suomen Eläinlääkäriliitto.

Toisessa linkissä tuli ilmi, että Eveliina suunnittelee jonkinlaista turvakotia tuotantoeläimille eli eläinsuojelukeskuksen. En sillä sano etteikö se olisi hyvä idea, mutta mikä tarkoitus tällä loppujen lopuksi on? Pelastaa kaikki Suomen lehmät, kanat, siat, turkiseläimet? Mitä tästä kaikesta hyötyy? Tienaako tuolla keskuksella leipänsä vai? Tämä on surullinen totuus, mutta nämä ovat tuotantoeläimiä, joista saamme lihaa, maitoa ja muita tuotteita. Niillä on oma elinkaarensa, joillakin se on lyhyt joillakin taas pidempi.  Minä eläintenhoitajana ja eläinrakkaana ihmisenä joudun ajattelemaan asiat niin kuin ne ovat. Kun kyse on omasta elannosta ja lehmän tilasta riippuen on joko poistettava tai hoitaa se kuntoon ja se on täysin tilallisen päätettävissä oleva asia. Lehmien hoidot eivät ole mitään halpoja ja niihin uppoo helvetisti rahaa. Myös paranemisprosessi voi olla hyvinkin pitkä ja kyky tuottaa maitoa heikkenee entisestään.  En minäkään pitäisi lehmää karjassa, joka tuottaa heikosti eikä sen paraneminen mene suuntaan tai toiseen. Nämä ovat kakspiippuisia asioita. Ei siinä, lykkyä pyttyyn, jos hän saa ärhäkät känkkäränkkälehmut liikkeelle silittämisellä ja nätisti pyytääen ilman kuria.

Tästä puuttuu moni asia, mitä tuoda esille, mut yhteenvetona tästä kaikesta on se, että asioita ei voi yleistää ja kaikella toiminnalla on syynsä. Olen kirjoittanut tätä lähes koko päivän, kirjoitusvirheitä voi löytyä, mutta olen yrittänyt katsoa tekstin niin että se olisi sujuvaa lukemista. Olen puhunut, aamen.

Be yourself is all that you can do

    So, Happy trails! I'll see you there, Through the dust and flare, Got no choice but to try (again, again and again) In this vortex of vain need I reset and recreate Myself again through  A thousand seas Through the wrath And sweet relief..   

Biisiin voisin niin samaistua tällä hetkellä, koska fiilis on ollut välillä todella epätoivoinen ja stressaantunut. Mut ei hätää, osa asioista on nyt saatu siihen kuntoon, että niistä ei tarvitse huolta kantaa.  Helpottaa taas omaa oloa kummasti. Mä ajattelen asioita liikaa ja liian pitkälle tulevaisuuteen. Se ei ole omal kohdal hyvä asia, mut sit tuntuu taas siltä, et mä en välittäis mistää jos en ajattelis niitä. Yritä nyt siinä sit välittää ja olla välittämättä välimaastos ja elää päivä kerrallaan...   Tänään kun tulin tossa vähän yli kolmen kämpille, tuntui siltä kuin musta ois puristettu viimeiset mehut kropasta ja mielestä. Tekis mieli vaa lysähtää sohvalle ja nukkua loppupäivän. Ei jaksa, ei huvita ja ärrinmurrinmurrr. Kiukuttaa ja väsyttää vuorotellen. En tykkää yhtään tästä olotilasta, mikä mulle tulee aina koulun jälkeen, mut minkäs sille mahtaa? Tää ei oo musta vaan häiriöstä. Pitkä päivä/ tunnit, paljon miettimistä, aivotyöskentelyä, kirjoittamista, jatkuvat sosiaaliset tilanteet = Dead.   Oon saanut useampana päivänä painia vaikeiden asioiden kans ja se turhauttaa ihan prkleesti. Lähes jatkuvaan on sellanen olotila, et mua ei joko oteta koulus tosissaan Kielellisen erityisvaikeuden suhteen tai eivät tiedä siitä mitään ja sen takia eivät osaa suhtautua siihen. Kaiken sen ärtymyksen ja tunnekuohujen välillä olen saanut idean tehdä viestin opettajille kertoa Kielellisestä erityisvaikeudesta. Kertoo perustietoja häiriöstä, millä lailla se mulla esiintyy koulussa, miten koen mitäkin aineet vaikeiksi, miten toimia vaikeuden asioiden tullen ja muutenkin valottaa opettajia ymmärtämään häiriötä ja nähdä asiat mun näkökulmasta. Helpottaisi se omaa että opettajan asemaa koulussa ja yhteisymmärrystä löytyisi. Kuten erääs postaukses mainitsinkin, Kielellinen erityisvaikeus on vuosien saatossa yleistynyt hurjasti, mutta siitä ei puhuta tai tiedetä mitään. Mun mielestä asiaan on tehtävä muutos ja minähän en häpeä puhua siitä! Voisin vaikka jokaiselle vastaantulijalle kertoa tästä. Okei, en nyt ihan jokaiselle, mut mä haluan että ihmiset ymmärtäisivät mua ja hyväksyisivät mut sellaisena kuin olen.  

      Kivoja asioita on tapahtunut ja lisää sellaisia on tulossa tän ja enskuun puolella hurjalla vauhdilla, etten tiedä pysynkö ees menossa mukana. kuten:   ♥ Olen selvittänyt tämän hetkisen tilanteeni kouluasioiden suhteen. Jos saan opinnäytetyön ajallaan tehtyä ja kaikki opintoviikot sun muut on suoritettu tavalla tai toisella, arvioitu valmistuminen ois ensvuoden hiihtolomaan mennessä. Oujea, aivan mahti juttu!! ♥  Sakustars - kisat lähestyy ja olen osallistunut kahteen eri sarjaan. Ennakkotöistä kaks muuta meidän koululta on palkittu niistä töistä, mut mä en valitettavasti kuulunut palkittuihin. Eipä tuo haittaa, oon kuitenkin osallisena Taidetta 2 tunnissa ja Tee mallista - sarjoissa + koulu maksaa reissun :) ♥ Oon innostunut taas lukemaan pitkästä aikaa. LOTRin ja Dracula kirjat ovat edelleen kesken, mutta nyt otan itteeni niskasta kiinni ja antaa aikaa enemmän lukuhetkille, joita harrastin yhessä vaiheessa tiuhaan tahtiin! ♥ Kävimme tiistaina tutustumassa erääl  lampolatilal ja satuttiin ihan kreivin aikaan vierailemaan, kun yks uuhi(=naaraslammas) alkoi poikimaan. Oli siistiä nähdä emäntä tositoimis ja avusti uuhia poikimistilanteessa! Ja ne karitsat siellä olivat niiiin sulosia! ♥ Ensviikon keskiviikkona Ouluun Stam1nan tahtiin joraileen, cant wait! ♥ Stam1nareissun jälkeen olisi tarkoitus pitää tyttöjen- ja kauhuleffailta kavereiden kanssa viikonloppuna, kerrankin tulossa jotain mukavaa toimintaa hyvässä seurassa!  ♥ Profane Omenin uusi Reset - albumi kolahti muutama päivä sitten postiluukusta! Loistavan levyn ovat pojat tehneet jälleen kerran, tää bändi on timanttia! Vielä kun pääsis livenä pian kuuntelee :)    

 

♥ Onnistunut viini-ilta hyvä ystävän kanssa kera henkeevien keskustelujen, tahtoo lisää tällaisia iltoja!

 

Vähän sekavaa tekstiä, mutta tärkeimmät tulivat ainakin esille postauksessa. Enskerralla yritän saada sen kiukkupostauksen tehtyä eräästä aiheesta, josta olin jo aikasemmin maininnut!

Take me away, Far from this day, And let me stay, And believe in my shadow

 

"I am falling
To see what's left behind
I am fallen
To you I must be blind
Is this the blinded calling?
Is this the mindless falling?"


Ihanaa olla taas kotosalla! On taas taas ollut yhtä sekamelskaa kouluasioiden kanssa. Pää on ihan tuhannen sekaisin, mut onneks koulu loppui torstaina yheltä ja pääsen viettämään pitkää viikonloppua, kun tänään ei ole koulua mulla. Mikä helpotus! Saan levätä kotinurkilla ja jättää kouluasiat mielestä vähäks aikaa tauolle. Uuden jakson alettua koulus mulla oli matikan kanssa hirveetä taistelua ja tuntuu, ettei sille loppua juuri näy. Mulla meinaa pää räjähtää ihmisten kans, jotka eivät tajua miltä musta tuntuu olla tunneilla, jossa ahdistun ja turhaudun siitä, kun ei ymmärrä mistään mitään. En oo sellanen, joka antais periksi, mut läheltä liippaa, että heitän kohta pyyhkeen kehään ja annan vaan olla. Mut ei, en halua tehdä sitä. Mä taistelen viimeiseen asti. En todellakaan ole luovuttajatyyppejä. Unirytmi vaihtelee ihan miten sattuu ja asiat pyörii mieles jatkuvasti. Noo, jospa tää tästä. Onneks on vanhemmat, joille voi purata asioita ja mahtava ryhmänohjaaja, joka saa asioita aikaan kun sanoo asiat kerran hänelle.

Jotta tämä ei menis ihan masentavaks, oli mulla mukaviakin juttua tällä viikolla. Mulla alkoi tässä jaksossa tuotantoeläimiin suuntautuminen eli me käsitellään laajalti erilaisia tuotantoeläimiä, kuten turkiseläimiä, lampaita, vuohia, sikoja yms. muita erikoisia tuotantomuotoja. Lehmiä me käydään jonkun verran läpi, mutta sitä ollaan viime ja tän vuoden puolella käyty paljon läpi, että sitä tulee kolmantena vuotena ja perehdymme siihen vielä syvemmin. Tässä suuntautumisjutussa on hassuinta se, että tuotantoeläimiin suuntautuneita on vain 5 ihmistä ja loput meidän luokkalaisista ovat suuntautumassa pieneläimiin (eli meitä on jtn 20 oppilasta yhteensä). Ei oo tuotaneläimiin suuntautumises yhtään ruuhkaa... :D Mut se on jokaisen oma valinta kummalle puolelle suuntautuu, itse koen että tuotantoeläimet on mun juttu ja työllistymisestä ei tarvitse olla huolissaan. Lypsykarjatiloilla töitä riittää ja pula karjatyöntekijöistä on kova. Pääsee töihin heti kun on saanut valmistujaispaprut käsiin!

Kotiin päässyt, väsynyt, messy hair, mut se ei haittaa kotosal ollenkaan!

School selfiee.

Ahkeraa opiskelemista ja lempparimusaa. ah.

Kävimme tosa keskiviikkona tuotantoeläimiin suuntautuvien kanssa vierailemassa villisikatilalla, joka sijaitsi jonkun matkan päässä koulusta. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt villisikoja joten odotin vierailua innolla. Otin myös kameran matkaan, koska halusin kehittää taas kuvaustani ja saada kivoja kuvia villisikoista. Perille päästyämme näky oli huikea: Iso aitaus täynnä erikokoisia ja näköisiä sikoja joka puolella. Niiden lukumäärä oli valtava, ainakin musta :D Siinä sit menimme sinne aitauksen lähelle ja emäntä kertoi perustietoja villisian kasvattamisesta, tuottamisesta, sen olosuhteista ynnä muusta siihen liittyvää. Mulla keskittyminen meni lähinnä kuvaamiseen, sikoja tuli joka puolelta ja sain jatkuvasti hyviä kuvaustilanteita sikoista! Kamera vaa räpsi ja räpsi, ja kyllä, sain luvan kuvata niitä! Oli ne kyllä melkoisia kavereita. Niin symppiksiä!

 Emännällä oli toinen lapsista mukana aitauksessa, joka oli joku n. 3-4 vuotias tyttö. Tämä paimentyttö taaperti villisikojen seassa eikä ne elukat tehneet tytölle yhtään mitään. Sitten kun hän siirtyi kauemmas pehkupaalien puolelle missä on sikojen makuupaikat, puolet laumasta seurasi häntä sinne ja tyttö kellahti makuulle pehkujen päälle villisikojen ympäröimänä. Aivan uskomatonta, miten se käveli siellä ilman että se säikkyi tai että eläimet olisivat olleet paniikis tai aggressiivisia. Kuulemma emäntä oli opettanut lapsensa kulkemaan siellä niin, että eläimet ja tyttö tulisivat tutuiksi toisilleen. Ihan niin kuin minä, joka temmelti hiehojen laitumella päivittäin, juttelin  ja silittelin niitä kaiket päivät. Sitä mukaa ne kesyyntyivät ja niitä sit oli paljon helpompi käsitellä myöhemmin lypsylehminä. Tuli jotenkin nostalginen fiilis, kun itsekin on joskus ollut niin pieni ja samalla tavalla liikkunut eläinten keskellä pienestä pitäen.

Kiven päällä tsippailemista!

On herkuttelun aika!

 Esittelen myös mun tilaamani paidan, johon rakastuin ihan totaalisesti. Olin jossain postauksessa näyttänyt EMP:n tuotteita, jotka olivat mun mieleen ja tarkoitus oli jotain niistä tilata itselleni. Paidan koko oli juuri sopiva, mukavan tuntuinen päällä, ainut vaan että kaulan ympärillä oleva kaulus on hieman oudon tuntunen, mut kyllä siihen aikanaan tottuu. Selässä oleva aukko on kans vähän outo, mut sekin on tottumiskysymys. Hassun ilmava jokapuolelta, kun on paljon pitsiä, mut noi tykkään älyttömästi tosta pitsiruusukuvioinnista. En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mut toi paita on tosi seksikäs. Hyvällä tavalla, se ei ole mauton mistään kohasta ja sopii mulle todella hyvin!♥ Tässä parit kuvat, hyvää viikonloppua kaikille! (:

Heilahtanut kokokuva..

Poseeee.

We've got to hold on ready or not, You live for the fight when it's all that you've got

You built a wall around yourself,
Feel the burden of stones.
Mind is secured and sealed,
Oblivion forevermore.
The only thing that matters in your twisted mind,
Admiration at any cost - Ongoing fight

Loma tuli, loma meni. Omituista, ihan kuin loma olisi äsken alkanut, mut se onkin jo loppumassa. Huomenna koulunpenkille jatkamaan opintoja eteenpäin, arvatkaa kaks kertaa onko motivaatio taas huipussaan..  Loma oli ihan ok, harmittaa kun perhe oli kipeenä, minä mukaanlukien ja osa suunnitelmista meni mönkään, kuten hierojalla käynti ja keilausreissu. Noo, kerkee sitä myöhemminkin käydä noissa. Sairaustapauksille kun ei voi mitään, sillon pitää levätä kunnolla. Loman pääsin kuitenkin käymään kosmetologilla naamanputsauksessa, levätä kotona, pääsi näkemään kavereita ja päästä vähäks aikaa taas Iisalmesta pois. Kummasti piristää tuo maiseman vaihtaminen!

Loman kruunasi Black Light Disciplinen keikka, jota olin valokuvaamas muutaman muun kaverin kanssa. Lähdin perjantaina rauttikselle käveleen ja siinä kävelymatkan aikana mun toinen kenkä kastui ihan läpimäräks. En muistanut lähtiessä että se kenkäpari, minkä pistin jalkoihin, oli ne mitkä menee märäks heti. Kaiken lisäks ulkona tuuli kovasti ja räntää satoi reippaasti. Mielessäni manasin ja jupisin kengät alimpaan helvettiin, ärsytti ihan kunnolla. Onneks matkan varrella oli jonkun kerrostalon katospaikka, missä sain vaihdettuu toiset kengät jalkoihin. Ne oli mustat pikkukengät, jotka oisin laittanut keikkaa varten, mut kun tilanne vaati kenkien vaihtamisen nii ei ollut muuta vaihtoehtoo. Thank god mulla tosiaan oli toiset kengät messis! Matka jatkui rauttikselle ja sieltä juna lähti Kuopion suuntaan klo 12.46.

Kuopion asemalle jäätyäni Rea tuli vastaan ja mentiin hänen luokse heittään kamat ennen kuin menimme keskustaan hengaileen. Kuopiossa keli ei ollut sen parempi kuin Iisalmessakaan. Märkää, loskaa ja paskaa joka puolella. Räntäsade koveni sen verran, että meidän valokuvaussessiot tyssäsi siihen. Siinä sit mun pikkukengätkin meni pilalle ja mua alkoi toden teolla ärsyttään mun kenkätilanne. Että osasi olla huono kenkätuuri sinä päivänä, päivän aikana mennyt kahdet kengät pilalle! Rea ehdotti sitten, et mentäis kirppikselle kattoo kenkiä, jos sieltä sais halval jotkut kengät jalkojen alle. Me marssittiin kirppikselle ja alotin perusteellisen kenkämetsästyksen. Löysin 3 kengät, joita kokeilin, mietin ja kattelin, mut yhdet olivat juuri sellaiset, mitkä täytti mun kriteerit: Sopivan kokoiset, ei purista, pieni korko ja paksumpi pohja. Kaiken lisäks kengät on sellaset tekonahkasta tehdyt saappaat. Mulla ei oo koskaan ollut saappaita tai pitänyt sellaisia kenkiä jalois. Ostamani saappaat olivat todella mukavan tuntuiset ja niillä oli helppo kävellä ilman että mistään puristi. Hintaa oli joku 6-8e, alta kympin kuitenkin, Ne sit lähti matkaan. Kävimme jossain välissä syömässä Raxissa (again, haha) ja minä herrasnaisena tarjosin raxis käymisen. Kämpil hengailtiin ja laittauduttiin keikkaa varten ja ysiltä ovet aukesi Henkassa. 

BLD:tä piti lämpätä Project Silence - bändi, mutta se oli perunut keikkansa ja sen korvaajaksi tuli DJ Toxic Green. Ennen keikkaa käytiin kuunteleen DJ:n musaa ja kajareista lähti sellaiset hardstylejumputukset että huhhuijjaa! Ihan hyvältä kuulosti ja livenäki oli iha jees. Porukka ei ollu messis aluksi, mut kyl loppua kohden ihmiset joras musan tahtiin. Kyl sitä kuunteli tollee keikal tai taustamusana, mut en jaksais kuunnella päivittäin päätä jyskyttävää musaa. Välil tulee kuunneltua, mut niiden pitäis olla oikeesti hyviä biisejä, et niitä jaksaa kuunnella :D BLD aloitti kympin tienoilla ja voi vitsit kui ilonen olin, kun näki pojat pitkästä aikaa livenä! Keikka oli mahtis, uudet biisit toimi tosi hyvin ja porukkaa oli ihan älyttömästi paikal. Vaikka se oli mun kolmas keikka, en oo muual nähnyt niin paljon populaa BLD:n keikal ku perjantaina. Olin vähän hukas kuvaamisen aikana, kun en ollut ennen sitä kuvaillut pitkään aikaan yhtään mitään. Keikan puoles välis alkoi tatsi palautua ja  kuvaus sujumaan paremmin. Kuviin olen tosi tyytyväinen, muutama onnistunut kuva oli just sellasia mitä olin lähtenyr tavoittelemaan keikalla.. Lisää kuvia keikasta löytyy mun Emma Laitinen photography Facebook sivuilta, käykääpä tsekkaamas!

Keikkalook~

Rokkihommissa!

Takkutukat!

Keikan jälkeen käytiin vaihtamas poikien kans kuulumiset ja hengaltiin Henkas jonkun aikaa. En ees juonut paljookaan tuona iltana, ennen keikkaa ehkä pari ja sen jälkee pari taas. Kuvaamisen takia en juonut sen enempää, en halua että alkomahooli sotkee keskittymistä kuvaamisen aikana. Kuka nyt haluis kännissä kuvata järkkärikameralla ja jos sattuu vielä toikkaroimaan oikeen kunnolla keikal tai tiputtamaa kameran käsistä? Joo ei. Henkasta lähettii joskus kolmen (?) aikaan, sanottii pojille heipat ja lähettii kämpille nukkuun. 

Kuopiosta lähdin junal Iisalmeen aamupäivän tienoil ja tuona päivänä aurinko paistoi mukavasti pitkästä aikaa. Voispa se kesä tulla pian! En kestä tätä harmaista, masentavaa talvea jos tätä talveks vois ees kutsua ku ei ole lunta missään... Hengailin kämpil, mut mulla ei ollu mitään suunnitelmia illaks. Siinä sit kävi niin, et kysyin kaveria baariin muutamalle ja meno baaris oli iha jees! 

Pikkukakkonen-shotti ja siideriä, yummy~

mmeowww~

Semmonen viikonloppu, kiitti kaikille niille, jotka olivat messis mukana ja erityiskiitos BLD:lle, nähdään pian uudestaan! toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikonloppu/ hiihtoloma! :)♥

When the love in letters fade, It's like moving in slow motion, And we're already too late if we arrive at all

Don't these people mean nothing to ya, Don't these people belong to ya, Ain't there anything left inside us? 

Voi miksi, miksi nuhan pitää iskeä juuri silloin kun on lomaa?! Tää ei oo todellista. Mulla oli parin päivän ajan kurkku kipee ja ajattelin, että ei se siitä ehkä pahene, päinvastoin... Oikee sierain välillä tukossa, nokka vuotaa vuolaasti ja ihanat räkäpaperit vellovat meren lailla pitkin kämpän lattioita.... Okei, ei nyt ihan mut melkein. Kuumetta ei ole yhtään, mut se kyllä auttais ajamaan tämän nuhapaskan tiehensä. Mulla oli kuumetta viimeks lapsena eikä oo sen jälkeen kuume noussu kun on tullut aikuisikään. Paranemisprosessi kestää siis mulla sen viikon + antibioottikuuri, nice. Mä niin tykkään tästä.

 Himas osa perheest on kans sairaana ja silti hommia on tehtävä, vaik kui ois kipee. Isän kanssa siirrettiin pari vasikkaa muihin karsinoihin tossa pari päivää sitten. Vaikka niiden kanssa ei tarvinnut taistella tai mennyt pitkään niiden siirtämises, silti tuli hirvee hiki ja molemmat puuskutettiin homman jälkeen jonkun aikaa. Ei oo hyvä tämä.... Plus mun piti pesuril pestä kolme pientä vasikkakarsinaa, kun enskuussa poikii ainakin 6 lehmää, että siihen mennes tilaa on oltava ja puhtaina seuraaville vasikoille. Paska ja rapa roiskuis kaaressa joka suuntaan ja naamaan, mut eipä se haitannut, se kuuluu asiaan :D Tosin hiukset piti pestä kunnolla sen urakan jälkeen...

Tosi ilonen fiilis, jeejee.

Kämpille päästyäni purin tavarat ja aloin tykittään Basilisk - sarjaa kunnolla, kerta kun oli rutkasti aikaa ja tarkoitus vain levätä vkloppua varten. Katoin sarjan loppuun asti ja pakko on sanoa, että Basilisk on ihan mieletön. Vaikka kyse onkin ihan fiktiivisestä sarjakuvasarjasta, siihen voi samaistua, miten asiat muualla maailmassa on tällä hetkellä. Joissain päin maailmaa on sota käynnissä tällä hetkellä, jossain taas osoitetaan mieltään jonkin asian puolesta. Sarjassa kaks klaania vihasi toisiaan ja tarkoitusenaan tappaa toisensa viimeiseen veripisaraan saakka ja silti he kaikki olivat yhtä lailla ihmisiä kuten mekin. Vallanhimo, viha ja pyrkimys ottaa kaikki hallintaan lisää ihmisen nälkää tuhota kaikki tieltään ja asettaa itsensä korkeampaan asemaan. Tällaista alistamista ja vallan himoamista en ole koskaan ymmärtänyt ihmisessä enkä tule koskaan ymmärtämäänkään. Sotia on aina ollut, eikö verenvuodatus jo riitä? On se vaikeaa elää sulassa sovussa, arvostaa toinen toistaan sellaisenaan kuin olemme, kielestä, väristä ja ulkonäöstä riippumatta. Kaikki olemme tasa-arvoisia, miksi pitäisi olla toistaan parempia? Kaikki olemme yhtä arvokkaita. Ilman että spoilaan ketään tästä sarjasta, viimeinen jakso oli todella koskettava, sitä ei kyllä osannut ennalta arvata ollenkaan. Surullinen, mutta ehkä reilu molempia klaaneja kohtaan. Ja kyllä, minä itkeä pillitin vikan jakson aikana. Snif.

Kuumaa teetä, Cosmoa, Basilisk, Muskettisoturit-leffa ja paaaaljon nessuja. Kroisantit unohtuivat kuvasta, mutta niillä ninjailin nuhaa vastaan!

Tänään on tarkoitus kahtoo vielä toi Kolme Muskettisoturia-elokuva, se on oikeesti legenda, koska Charlie Sheen, Kiefer Sutherland ja Chris O'Donnell! Leffan oon ties kuinka monta kertaa nähnyt, mutta kokonaisuudessaan niin viihdyttävä, mukaansatempaava ja toimintaa täynnä, että siihen en ole kyllästynyt ollenkaan! Vielä pitää myös pakata, huomenna suuunta taas Kuopiota ja BLD- bileet luvas, fuckyeahhh!

Seuraavista postauksista voisin sen verran sanoa, että keikkaraporttia on tulossa ja niiden kuvauksista sekä vähän vakavemmasta asiasta, joka on saanut mut kiukustumaan pariin otteeseen. 

And what is left is our world on fire, It’s now under my knife

Postauksen aiheena on Black Light Discipline. Pistäppä ylhäällä olevia biisejä soimaan ja lukase mistä tässä on kyse. Pientä infoo bändistä: BLD on Kuopio/helsinkiläinen Industrial/ elektrometallia soittava bändi. Bändin jäseniin kuuluvat Toni Valha (Laulu), Janne Kankkunen (Synat), Joonas Pulkkinen (Kitara), Veikka Jokela (Rummut) ja Jani Rissanen (Basso). BLD on tehnyt ahkerasti keikkoja sekä Suomessa että ulkomailla eli fanikantaa on kertynyt eri maista.
Jotkut ovatkin nähneet faces ja Instas tämän alla olevan kuvan, missä on bändin nimi julisteessa. Oon liittynyt BLD:n Streat Teamiin ja aloitin julisteiden vuoraamisen ilmoitustauluille Iisalmessa. Julisteissa mainostetaan bändin tulevaa levyä nimeltä "Death by a thousand cuts" ja se on bändin kolmas albumi. Sain ainakin 5 eri paikkaan julisteita laitettua ja luvan kanssa. Omin luvin niitä ei saa laiteilla, muuten saa sakkoja siitä. Tai no, riippuu paikasta, mutta kysyin kuitenkin luvat kaikkiin, jotta ongelmilta välttyis ja onneks kaikki suostuivat siihen. Muutama juliste on vielä tallessa, että pitää kattoo jos torstaina kerkeen levitellä niitä keskustas ennen perjantaita. 
Kaveri oli jonkun aikaa sit linkannut bändin Streat team yhteisöä mulle Faces ja päätin liittyä siihen mukaan. En ole koskaan aikasemmin ollut missään tiimis mukana ja tää on musta mukava juttu. Pääsee mainostaan hyvää bändiä ja saada ihmiset kuuntelemaan heitä. Vaikka se onkin vapaaehtoistyötä, se ei mua haittaa! 

Torinkulman (Supermarket) ilmoitustaulu/seinä.

Bändiin tutustuin vuonna 2011 kun poppoo oli lämppäämäs Turmion Kätilöitä House of Rockissa, Kouvolassa. Kyseisestä keikasta voi olla postaus blogissa, mutta siitä on jo niin pitkä aika, että ette varmasti tykkää pahaa jos tulee jotain samantapaista tekstiä vastaan. En ollut siis ennen keikkaa ollut aikaisemmin kuullut bändistä ja keikka itessään oli ihan extempore, koska olin saapunut Jklään kahtomaan toista bändiä, joka olisi ollut seuraavana päivänä. Kaveri oli soittanut mulle vähän ennen kuin saavuin Jklään, että Kätilöil ois keikka Kouvolas, meille on kuski ja liput ei maksa paljoo, et lähetäänkö. No, ei tarvinut miettiä pitkään että eiköhän myö sitten lähetty! Ostettii juomat matkaan, otettiin auto alle ja suunta kohti Kouvolaa. Bändi kolahti kertalaakista sekä musiikillisesti että livemeiningiltään ja siitä lähtien oon kuunnellut bändiä tähän päivään asti. Harmillisen vähän olen päässyt bändiä näkemään livenä, mutta Kuopion yöelämässä oon bändin jäseniin törmännyt useaan otteeseen ja hengaillu heidän kanssaan :D
BLD:n musa on melodista, raskasta ja tarttuvaa saundia löytyy joka lähtöön. Livenä pojat pistää sellaset bailut pystyyn että sille ei tule loppua ei sitten yhtään! Ja Tonin ääni on huikea, kylmät väreet juoksee pitkin selkärankaa. Suosittelen tutustumaan bändiin, jos vähääkääm diggailette metallista tai kiinnostuit tästä orkesterista!
BLD:llä on perjantaina 7.3 levyjulkkarikeikka Kuopiossa, Henry's pubissa ja liput on 6e. Jos sulla ei oo tekemistä perjantaina tai tykästyit bändiin, tuu ihmees paikalle ja bailaa BLD:n tahtiin, meikä on siellä kuvaushommissa! 
Tässä BLD:n sivustoja:
Black Light Discipline on Facebook BLD on Youtube BLD Official Website

You can turn this world around, And bring back all of those happy days, Put your troubles down, It's time to celebrate

We take medication to be someone else An we take off our clothes to pay for the bills Where downloading content will bu you sentence And murder is free in the Hollywood hills

Arvatkaas mikä mulla tänää alko? No hiiiihtoloma! Tätä onkin odotettu kovasti. Mulla oli viikon mittainen hoitoviikko koulun pieneläintilassa. Pientä infoo voisin tähän pukata Pemon pieneläintilasta että mistäs tässä on kyse: Pieneläintilallta löytyy paljon pieneläimiä, kuten matelijoita, jyrsijöitä, lintuja, hyönteisiä (kyllä, luit oikein), pupuja, marsuja, lampaita ja sen lisäksi on koirahoitola Tassutupa, minne ihmiset voivat tuoda omia koiria/kissoja hoidettavaksi, jos ovat vaikkapa lomalle lähdössä. Hoitoviikko oli koulun aikaan eli siinä koulun jälkeen parin tunnin tauko ja viidestä kahdeksaan oli iltavuoro arkisin ja viikonloppuisin jaettiin joko ilta-tai aamuvuoroja. Itse tein lauantaina illalla ja tänään aamuvuoron, jotta kotiinlähtö ei menisi myöhäiseks ja et meen isän kaveriks iltanavetalle töihin. 

Viikon aikana en hirveesti oppinut uusia asioita, mutta huomasin itsestäni, et olin hieman rohkaistunut tekeen pikkuelukkahommia itsenäisesti ja varmemmin kuin aikaisemmin. Vaikka mä en pieneläimistä välitä niin paljon kuin lehmistä, on se hyvä ees opetella käsittelemään niitä, jos tulevaisuudessa joutuukin käsittelemään. Olin aika ylpee itestäni kun rohkaisin itseäni käsittelemään jotain pieniä eläimiä, kuten Syyrialaisia hamstereita ja yhtä marsua. Ne olivat onneks todella kesyjä ja rauhallisia, etteivät käyneet heti irvihampaillaan sormiin kiinni. Hyönteiset menee sillä tasolla, että siivoon ja ruokin ne, mut mä en piru vie koske niihin. Mä en kerta kaikkiaan pysty. HYII. Sain välil kivoja inho/kiljumiskohtauksia, kun siivosin tyyliin okapirujen bokseja ja ne ninjaili millon mistäkin luukunraosta tai tepastelivat pöydällä.................. saakelin pirulaiset. 

Kille ruokailee~

Viikon aikana tuli myös hengailtua paljon luokkakavereiden kanssa, joiden kans ei koulun jälkeen yleensä hengaile, kun en asu asuntolas ollenkaa. Tuli naurettuu vatsa kippurassa, hakattua Wiitä ihan kympillä, puhuttu henkeeviä, tehty yhdessä safkaa, kaikkee mukavaa tekemistä, mitä harvemmin teke ylipäätää kenenkää kans. Musta on varmaa  tullu ultimatinen erakkoeukko O__o. Pitäis parantaa tapansa ja nähä ihmisiä enemmän. Olen myös alkanut piirtämää enemmän. Koulus välitunnit ovat välil niin tylsiä, että kulutan sen ajan mielummin piirtämiseen. Aika kuluu nopeemmin, kehitän itteeni uusilla aiheilla ja tuntuma piirtämiseen pysyy jatkuvasti. 

Tyyppi keikkuu yläilmois.

Tommone aivopieru.

Grrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrnau.

Hehkeenä. kheh.

Osa ihmisistä tietääkin jo, että oon alkanut käyttämään Instagramia pitkän harkinnan jälkeen. Ensin koin, ettei Instagram oo mun juttu ja aliarvioin sen. Aloin sit kelaan, et siellä ois ehkä paljon helpompaa seurata julkimoita kuin Twitteris, mis tulee miljoonia tsiljoonia twiittejä päivittäin, kuka jaksais kaikki ne selata ja ettii niiden julkimoiden twiittejä? Nii-i. Kaverit sit vielä ylipuhuivat mut lataan Instan sovelluksen ja no, nyt sitä ollaan siellä! Elikkä jos haluut seurata mua siellä, pistä hakuun ememmma. Muista kolme ämmää laittaa, muuten et löydä mua! :D

Chinchillat nukkuvat vierekkäin♥♥

Takaisin asiaan siis; Olen tyytyväinen hoitoviikon suorituksiin, nyt voin ottaa rennommin ja antaa aikaa itselleni. Lomalle onkin kaikenlaista mukavaa luvassa, nimittäin huomenna mulla on kasvohoito (ja promoomishomma, mistä mä kerron sit huomisen postaukses enemmän ;)), sit oon himas ja teen kotihommia, keskiviikkona mennään perheen kans keilaamaan ja syömään, torstaina on hierojalle aika, perjantaina Kuopioon bailaa & valokuvaushommia (josta kerron myös huomenna) ja lauantaina kaverin synttäreitä juhliin Iisalmeen. Ei ollenkaan paha plääni, menoa ja meininkiä löytyy joka lähtöön! 

Jokos te olette lomilla vai loppuiko se kenties? Onko suunnitelmia hiihtolomaa varten? :)