There's a voice deep inside of me
It took me by surprise,
Now I know where my soul lies..
A feeling I can't deny
It made me realize
Now I know why my heart cries.
Olenko ainoa, jolla ei inspiraatiota irtoa blogin kirjottamiseen, kun työ ja kiire ovat tyrehdyttäneet luovuuden ihan täysin? Poden sitä nimittäin tällä hetkellä, älkää ihmetelkö, jos teksti on vähän tönkköä. Toivon mukaan täs postaukses olisi jotain lukemisen arvosta settiä :). Mulle kopsahti akuutti poskiontelontulehdus torstaina juuri kun olin valmis alottamaan varsinaiset lomitustyöt seuraavana päivänä. Tää on niin mun tuuria. Olin aamunavetalla ja mua alkoi huimaamaan ihan sikana. Tavarat tyylii tippuivat käsistä ja kurkku tosi kipeä. Ei muuta kun lääkäris käymään, hakee lääkkeet, viedä saikkulappu toimistolle ja kotiin sairastamaan. Olin siis to-su saikulla ja huomenna olisi töihinlähtö. Tulehdus on lähes kokonaan selätetty, räkittää hirveesti, mut muuten fiilis on oikein hyvä. Otetaan homma uudestaan alulle, ei sitä kipeenä voi työskennellä!
Mitäs minä teille kertoisin? No fiilis on välillä ollut apea eräiden asioiden takia, joista en aio puhua postauksessa. Sanotaan näin, että nämä ovat arkisia asioita, enemmän tai vähemmän esillä olevia perheissä. Pääsääntöisesti fiilis on ollut tosi jees. Puuhaa kyllä riittää Iitan kanssa ja nyt kun pääsen töihin, tekemistä riittää ja paljon. Jos on tarpeeks paljon tekemistä, se vie mun ajatukset muualle, enkä keskity märehtimään asioita yksinäni omassa huoneessa. Sitä jää helposti pyöritteleen kiperiä asioita yksinään, varsinkin minä. Siihen kun vielä lisää huonosti nukutut yöunet ja muut pienet turhat asiat, jotka paisuvat omassa päässä isoksi nii voi jippii miten kaikki tuntuvat menevän päin helvettiä. Mut ei mitään hätää, kyllä tämä tästä, kuten aina. Asioilla on tapana aina järjestyä, vaikka se kuinka turhamaiselta ja kliseiseltä kuulostaa.
Näiden omien höpinöiden lisäksi mulla pieni aiheen tynkänen tälle postaukselle, joka nimeltään on rehellisyys. Se on ihmisille sekä kauhunpaikka että helpotus omalle mielelle, kuin paino tippuisi harteilta kun asiat ovat selvät. En aio tästäkään asiasta kertoa yksityiskohtia. Se, että on itselleen ja muille rehellinen ei ole aina helppoa. En nyt tässä tapauksessa tarkoita valehtelua tai selän takana paskanpuhumista, vaan sellaisia asioita, jotka eivät sovi itselleen lainkaan ja kokee asiat olevan paremmin toisella tavalla. Joo tiedän, tää kuulostaa hölmöltä, kun en kerro kokonaisuutta tästä jutusta. Mut nii, se mikä siinä oli vaikeinta, oli sen kertominen ja miten ihmiset siihen reagoi. Onko hän sinut sen asian kanssa, alkaako haastamaan riitaa tai jotain, mihin ei ole varautunut asiaa kertoessa. Päivää ennen kuin kerroin asiasta, olin menettäny yöunet sen takia, että miten mä tän asian ilmaisen hänelle ilman, että se kuulostaa ilkeeltä tai loukkais ketään. Saimme sen kuitenkin selvitettyä ja kaikki on hyvin omalta osaltani. Helpotuksen tunne ja sen määrä oli suuri. Kyllä, olen joutunut opettelemaan asioita sanomaan suoraan ja rehellisyydenkin kanssa on vieläkin opettelemista. Ja se on ihan hyvä asia, ei kukaan osaa kaikkia asioita täydellisesti,varsinkin kun kyse on rehellisyydestä ja suoraan puhumisesta. Oli mikä asia tahansa, asioita opitaan ja opetellaan edelleen, oli ne sitten tuttuja tai tuntemattomia juttuja.
Sepä meni henkeeväks, huhu. Noh, on mulla muutakin kerrottavaa. Oon pitkään haaveillut omasta rässiliivistä ja tos pari päivää sitten päätin, et mä teen sellaisen itselleni. Thrash-liivi eli rässiliivi on hihaton, farkkukankainen liivi, johon on ommeltu erilaisia bändilogoja ja hihamerkkejä ja tietysti niiden artistien hihamerkkejä, joista itse diggaa. Liivi oli varsin yleinen vaate thrash - metal kulttuurissa 80- luvulla ja sen kehittelivät tuon ajan hevarit, punkkarit sun muut raskaan musiikin ystävät ja möröt. Rässiliivit ovat edelleen suosittuja ja niitä näkee tosi paljon hevareiden päällä, sekä miehillä että naisilla. Oon lukenut netis rässiliivien teosta ja millainen on "oikea" rässiliivi, tietoo on tullu paljon, mut joihinkin kysymyksiin en ole vielä saanut vastausta. Liivin ompelemisoperaation aion teetättää erääs ompelupaikas, koska mä en osaa enää käyttää ompelukonetta ja mun käsis liivi vain tuhoutuisi palasiks :D Mut kloorivalkaisun aion tehdä kotosalla, kuuleman mukaan liivin kuuluis olla joko musta tai sininen. Toi mun liivi on sellanen tummansininen, että siitä sais muutama tummuusaste lähteä nii ois tosi jees. Niittejäkin ois kiva laittaa, mut kattoo nyt miten toi liivi lähtee muotoutumaan. Miltäs kuulostaa, oletteko nähneet kyseisiä liivejä ihmisten päällä esim. keikoilla? Täs vähän inspiroivia kuvia rässiliiveistä:
 |
| tumblr |
 |
| tumblr |
 |
| tumblr |
Toivon mukaan mun rässiliivistä siitä tulis hieno ja valmistuis pian, että pääsis pitämään sitä päällä keikoilla ja muualla :) Siit tulee varmasti niin badass !
