Päivä 5: kuva unelma miehestä/naisesta

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva jostain mitä teet/olet tehnyt tänään
Päivä 5: kuva unelma miehestä/naisesta

Yoseob♥

Siwon♥

Minho♥

Jay Park♥

Kim Jaejoong♥

Gikwang♥

Rain♥

T.O.P♥

Mir♥

Drunken Tiger♥

Korealaiset miehet ovat sitten niin törkeen hyvännäköisiä et ei mitään rajaa !

Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit
Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi
Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttää
päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi
Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeeksi
Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempi paikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempi juomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

day 09| mitä mietit

Mitäs minä mietin? No, siitä tulisi liian pitkä lista, joten valitsin yhden niistä, joka on tullut viime aikoina monesti esille: Ihmiset. Olen saanut pettyä monesti ihmisiin -tavalla tai toisella- ja alan pikkuhiljaa menettää toivon ihmisiin. En halua kertoa nimiä tai yksityiskohtia, mut ylipäätään olen pettynyt ihmisiin. Ja millä lailla sitten? Otetaanpa esimerkki: Olen tyyliin kotona ja yksin. Haluaisin ihmisten ilmoille ja hengailla jonkun kanssa. Yritän soitella ihmisille ja kysellä voiko nähdä, lähdetäänkö leffaan tai jotain. Olen monesti huomannut, että minä olen yleensä se, joka haluaa muiden seuraan ja otan yhteyttä muihin, mut harvemmin kukaan ottaa muhun yhteyttä. Aina mä saan olla soittelemassa ihmisille silloin kun kaipaan seuraa. Silloin alan ajattelemaan, et eikö kukaan halua hengailla mun kanssa, kerta mun pitää hakeutua muiden seuraan? Olenko kenties huonoa seuraa? Onko mussa joku vikana? Olenko ei toivottu- ihminen?  Vai eikö ihmiset muuten vaan halua ottaa muhun yhteyttä?

On se kumma, täytyy sanoa. Olen nimittäin kyllästynyt siihen, että mun pitää ottaa aina ottaa yhteyttä muihin silloin kun kaipaan eniten ihmisten seuraan ja olla aina ehdottamassa jotain. Joko tyydyn olemaan itsekseni ja jään kotiin datamaan itteni pöydän alle tai ottamaan yhteyttä johonkuhun siinä toivossa, et joku vastaisi puhelimeen ja pystyis olemaan mun kanssa. Mua on kehuttu mukavaksi, iloiseksi, hauskaksi ja ihanaksi ihmiseksi, mut mut silti koen, ettei mun seura ei ole toivottua tai itse ihmisenä en ole toivottu. Jos se ei pidä paikkaansa, sanokaa se. En halua arvailla tuon kaiken kannalta et olenko kenellekään toivottu. Ikään kuin sillä saralla musta ei välitettäisi. En tarkoita et kaikkien on alattava pitää muhun jatkuvasti yhteyttä ja muuta sellaista. Olisi kiva, et edes joskus joku ottaisi omasta vapaasta tahdosta muhun yhteyttä ja pyytäis lähtemään jonnekin. Olen nimittäin lähes aina ollut se, joka on muiden perään soittelemassa ja se alkaa ärsyttämään. Miettikääpä omalla kohdallanne. Miltä teistä tuntuisi, jos olisitte aina muiden perään vailla seuraa, mut lainkaan sun seuraan?

Ei tunnu kovin hyvältä tollanen. Sit alan ajattelee, et " Mä muutan vittu Alaskaan ja hankin niin monta eläintä, etten olisi yksin ja et ei tarttis pettyä ihmisiin." Joskus jopa olen ihan harkinnut tuota, jos tulee se päivä, että petyn lopullisesti ihmisiin ja menetän niihin toivon kokonaan. Ei se välttämättä ole hyvä vaihtoehto, mut eipähän tarvitsisi ihmisiin enää jatkuvasti pettyä. Kuten on todettu, eläin on ihmisen paras ystävä. Jopa lehmätkin ovat kivempia kuin ihmiset...

Mikähän on sitten tämän kaiken syy? Ajattelemattomuus? Harva ihminen ajattelee enää toisen ihmisen "Miltä toisesta tuntuisi" kannalta. Nykyään ajatellaan omaa napaa, omaa itseään tai sit ei ajatella lainkaan. Kaikki se empatia on lähes kadonnut ihmisistä, mut pieni osa ihmisillä on se luonteenpiirre.
Jos se ei ole ajattelemattomuudesta kiinni, niin mistäs sitten?

En tarkoita et tyrmään kaikki ihmiset tällä, on varmasti poikkeuksiakin, mut tämä asia on ollut päällimmäisenä mielessä ja halusin tuoda sen esille.

Heartbreak's a Blessing

Moii! Siitä on jo hieman aikaa ku viimeks postasin tänne, on ollut paljon kaikenlaista, nii ei ole kerinnyt tänne kirjoitteleen. Noh, kesä alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa, ilmat viilenee ja koulut alkavat jo ensviikolla ihmisillä - paitsi minulla, mulla alkaa vasta elokuun lopussa eli mulla on vielä rutkasti lomapäiviä. Toisaalta, haluaisin et koulu alkais, ootan koulunalkua innolla ja haluais jo päästä valokuvaamaan ja tekemään kaikkee kivaa :) Tuli käytyä tos joku viikko sitten Kuopiorockis, molempina päivinä tuli hurjasteltua ja oli hauskaa! Mukaan tarttui tällaisia aarteita: 

Oikeasta vasemmalle: Turmion kätilöiden, Danko Jonesin ja W.A.S.P:in plekut

Kolme plekua, kaks settilistaa (Dankon ja W.A.S.Pin) ja kätilöiden jonkun jäsenen ihanan My Little Pony t-paidan! Lisäksi sain Petri Nygårdin keikan aikana vaahtopesun, sain ehdotteluja toiselta räppääjältä lavalta ja mua puristettiin tissistä, huhhu. Tuli myös juotua paljon, mut toisena päivänä ei menny alkoholi enää niin paljoa alas... Olin siis Kporockis kattomas varsinaisesti W.A.S.Pia ja toisena päivänä Danko Jonesia, mut siinä samalla tuli muitakin bändejä tsekattua, esim. Reckless Love, Vermilion, Petri Nygård, Uniklubi yms.. Kporock 2011 oli loistava ja ensvuonna varmaan vielä loistavampi!

Nyt itse asiaan mitä olin kertomassa: Kävin tänään ratsastamassa n.5 vuoden tauon jälkeen, ette usko kuinka hyvä fiilis siitä jäi! Olen siis ratsastanut aikasemmin mut olin sillon nuorempi, karkeasti sanottuna olen ratsastanut yhteensä jotain 5-6 vuotta, mut ylä-asteelle tultaessa kiinnostuksen kohteet muttui ja ratsastus ei enää napannu, mut tänä vuonna mulla on ollu himo päästä ratsastamaan, mut ikinä ei ollut aikaa tai rahaa lähteä, mut nyt sain korjattua asian! Sain tuntihevoseksi suhteellisen helpon hevosen nimeltä Leps, hyvin korkeasäkäisen, mutta hyvin lempeän ja mukavan hevosen. kävimme läpi lähinnä perusjuttuja mikä oli sinänsä ihan mukava juttu, ravaamista, laukkaamista yms.

Oli ihanaa olla tekemisis hevosten kans pitkästä aikaa. En muistanut, kuinka ihanaa oli harjata hevosta ja jutella kaikkea kun toinen rouskuttelee siinä vieressä. Nautin suuresti hevosten hoitamisesta ja niiden seurasta, ne ovat hyvin kuuliaita, kauniita ja ihania otuksia, niihin eläimiin en kyl koskaan kyllästy. Aion tästä lähtien pitää harrastusta yllä ja käydä sillon tällön ratsastamassa aina kun on aikaa ja rahaa lähteä. Nyt en enää pidä taukoa, hevoskärpänen on purrut sen verran lujaa, et se ei parane lainkaan!

tähän loppuun pistän Danko Jonesin "First Date" Biisin, jonka kuulin eka kertaa tältä poppoolta. Tää biisi on loistava ja Jonesin ääni.. ah, tää mies on nami♥