So I got me some horses, To ride on, to ride on, You say that your demons, Can't go there

Täältä ruudun takaa postaa just herännyt (klo 18.00 tienoilla) mörköinen punapää, jonka päässä ei tällä hetkellä liiku ei niin yhtään mikään. Miten ihminen voi olla oikeesti näin väsynyt?! Jotenkin musta tuntuu, että se viime vklopun riekkumiset vaikuttaa mussa edelleen. Toisaalta, en yhtää ihmettelis, tuli niin vähän nukuttua että melkein maailma pyörii silmissä kun välillä tajuais onko yö vai päivä menossa..

Tällä viikolla ei ole oikeestaan ihmeitä tapahtunut. Mulla alkoi toinen jakso ja ihanat äidinkieli, ruotsi, englanti ja valinnaisaine hevosenhoito hallitsevat seuraavia viikkoja aina joulukuuhun asti. En tykkää teoriapainoitteisista aineista, varsinkaan ruotsista, kun en osaa sitä juurikaan kuin sanoa jag heter Emma ja se jää siihen. Voi pyllynreikä sanon minä! Äidinkielen kanssa on myös yhtä taistelemista, mut englanti menee.  Se vaan että sen aineen opettajat pitävät meitä ala-asteen oppilaina eli lapsosina ja lässyttävät minkä kerkeevät... come oon, oon jo 21, en mä mikää lapsi oo enää :D 

Hevosenhoito on osoittautunut niin mielekkääksi aineeksi jo heti ekasta tunnista lähtien. Käytiin perusasioita läpi ekoilla tunneilla ja samalla kerrottiin omia tarinoita, mitä kaikenlaista on sattunut hevosten kanssa. Välillä eksyttiin teoria-asioita kertomaan pelkkiä tarinoita ja se oli niin kivaa!  Opet on aivan mahtavia, varsinkin kun toinen niistä on mun ryhmänohjaaja, joka on varsinainen ope valinnaisaineen opettamisessa. Se tapa, miten he puhuvat hevosista on jotenkin niin huikeeta. Jo puheesta kuulee, että hevoset ovat heille kuin sielunkumppaneita, ystäviä, jotka ovat ikuisia ja uskollisia aina loppuun asti. Sellaisia ystäviä, ettei ihminen pystyisi olemaan niin lojaali, uskollinen ja vilpitön. Molemmat opettajat ovat työskennelleet hevosten kanssa monta vuotta ja ovat kokeneet monenlaisia kommelluksia niiden kanssa. Heillä on rautainen kokemus ja näkemys hevosista, että ei siinä voi oikeesti muuta kuin ihailla heitä. 

Hevosia oon rakastanut aina pienestä asti. Eläiminä ovat todella kauniita, mahtavia ja erittäin viisaita. Ne osaavat tulkita ihmisiä paremmin kuin me niitä. Ne todellakin osaa huomata, jos olet kiukkuisella päällä tai iloisella mielellä ja ne itse reagoi siihen monella tapaa. Mä muistan sen kuin eilisen, miten hevoskärpänen puraisi minuun monta monta vuotta sitten: Olimme perheen kanssa Kalajoella ja silloisen huvipuiston nimi oli JukuJukumaa. Olin ehkä joku 5-vuotias, kuitenkin alle 10wee. Me oltiin menossa jonnekin ja isä kahtoo ympärilleen, niin äkkiä olin kadonnut siitä isän vierestä. Mulla oli aina tapana lähteä seikkailemaan itekseen ilman että hätäännyin itse siitä. Äiti ja isä olivat hädissään ja olivat lähteneet etsimään mua joka paikasta, eivätkä löytäneet mua mistään. Sitten isä tajusi, että olin siinä yhessä vaiheessa hinkunut paikkaan missä oli paljon eläimiä. Isä lähti sinne kiireen vilkkaa kohti tätä paikkaa ja kohta näkikin minut siellä poniratsastuksen jonossa ja liian iso ratsastuskypärä päässäni. Siitä päivästä lähtien hevosista ja ratsastamisesta tuli mulle todella rakas harrastus. 

Kävin monilla eri talleilla ratsastamassa ja joskus pienenä kävin jollain tallilla hevoskerhossa. Loppujen lopuksi päädyin käymään Iisalmen isoimmalla tallilla, Koljonvirralla säännöllisesti tunneilla ratsastamassa. Esteratsastus oli parasta mitä tiedän. Se vauhti, hypyt ja adrenaliinin virtaaminen suonissa oli aina oma juttunsa ja siitä nautin aina ihan täysillä. Muistan, kun mulle annettiin tuntihevoseksi aina tietty hevonen, jonka nimi oli Vihvi. Tumma torihevonen, jolla oli pitkät "sukat" jaloissa. Se oli yks kauneimmista tammoista mitä tiesin. Tuntihevosena oli ihana, vaikka se välillä halusi heittäytyä hankalaksi. Harmi vain, ettei ole enää tuntihevosena koljuskalla, se nimittäin muutti uuteen kotiin 2010 vapun tienoilla :c En päässyt hyvästelemään sitä tai ratsastamaan sillä edes vielä kerran ennen kuin siihen ei enää pystyisi. 

Nytkin on kauhia ratsastuskuume että en kestä! Onneks ensviikolla päästään Hingunniemelle (Kiuruvedellä sijaitseva hevoskoulu) ajelemaan hevosilla (ravikärryt hevosissa kiinni eli ajelemista). Ratsastustuntejakin tulee myös joten en malta oikeesti odottaa, että pääsee hevosen selkään pitkästä aikaa! Ratsastamista harrastin sen 5-6 vuotta, mutta sitten tuli koulu sun muu eteen, ettei aikaa jääny hevostelulle ja pienoinen kyllästymisen piikki tuli siinä vastaan. Nyt kun oisi motivaatiota taas ratsastuksen alottamiseen, on aika ja raha tiukalla. Ratsastaminen on toki aina ollut kallista, mutta nyt viime vuosina hinnat ovat vain noussut kuten myös rehujen ja muiden hevosten ravinnon hinnat. Onneksi koulun puolesta pääsee hevosteleen ja tää oli kyllä niin täysi kymppi, ei vois olla enempää ilonen tästä :> Millaisia kokemuksia teillä on hevosista? 

inspiroivia kuvia netistä:

Huomenna tämä tyttö ei menekään kouluun vaan Kuopioon pienelle lomalle perheen kanssa. Luvassa shoppailua, kavereiden näkemistä ja juhlimisen meininkiä! Kunhan tää pakkailukin etenisi tässä.. nyt jos kävis suihkussa ja tuhlaamaan elämää Olipa kerran ja Arrow- sarjaan~