These are crazy, crazy, crazy, crazy nights

Syysloma lusittu ja arkeen palattu taas. Kuten aikasemmin olen maininnut, olin alkuviikosta kotona karjahommissa ja sillä sain tienattua rahaa viikonloppureissua varten. Kotosalla ei ollut mitään sen ihmeellisempiä tapahtunut. Välillä tein iltalypsyjä veljien kanssa kun isä oli kyntämässä peltoja ennen kuin pakkaset tulevat. Sain ihan isohkon palkan, jotta pärjäisin vklopun reissulla, enskuussa olevalle keikalle ja noin muutenkin. 

Perjantai koitti ja klo 05.50 heräsin syömään ja pakkaamaan viimeiset tavarat ennen lähtöä rauttikselle. Siinä aamupalaa syödessä katoin ikkunasta ulos ja järkytyin, että lunta oli satanut. Jostain syystä se lumi aina yllättää, vaikka se ei olisikaan enää uusi asia Suomessa. Olinpa fiksu ja tilasin taksin rauttikselle päivää ennen, ettei tarvinnut kävellä kamojen kanssa siinä hirmusessa lumituiskeessa.

Tältä näytti joskus 12 aikaan aamupäivästä ennen Kuopiota (?)

 Junamatka meni oikein mukavasti Treelle, vaikka joutuikin aikaisin heräämään. Siinä matkan varrella kiinnitin huomioni erääseen jätkään, joka oli Iisalmesta asti kulkenut samaa matkaa mun kans Treelle. En yleensä kiinnitä niin tarkasti ihmisiin, jos jotkut on samaa matkaa kulkenut sinne, minne minäkin olen menossa, mutta koska en ollut aikasemmin nähnyt häntä Iisalmessa, se vähän kummastutti. No, Treelle päästyä Tanja oli vastassa ja voi että sitä riemua kun nähtiin pitkästä aikaa! Mentiin Tanjalle viemään kamat ja siinä juteltiin pitkän aikaa ennnen kuin lähdettiin keskustaan metsästämään mulle kivoja korkkareita ja muuten vain kiertelee. Ihanan kotoinen fiilis valtasi mielen, kun kulki Treen kaduilla. Siitä oli todella pitkä aika, kun viimeksi kävin Treen nurkilla. Mulla on ollut ikävä Treetä, siellä mulla on kotoisampi olo kuin Iisalmessa.

Menimme Skopunkten kenkäkauppaan ja valikoima oli todella hyvä! Siellä oli tosi paljon tarjouksia, esim. 2 kenkäparista sai 15% alennusta! Jatkuvaan kenkäkuumeeseen sai viimeinkin helpotusta kun löysin nämä popot pitkän harkinnan ja hintojen punnitsemisen jälkeen:

Vasen: Boots |  oik. VOX Skopunkten

Olin aluksi todella epäilevä noihin kenkiin, mis ei ole korkoa päkiän alla. Olin vaa, et "Ei tollasilla voi kävellä! Ihan överit noi kengät!" Kaveri kuitenkin suostutteli kokeilemaan niitä ja kuinka ollakaan, ne kengät olivat todella mukavat kävellä! Joskin hieman oudot, mutta käveleminen niillä oli helppoa ja vaivatonta. Sit noi BOOTSin kengät olivat kanssa mukavat kävellä ja koolla 39! Siis mitä ihmettä. Kävin Iisalmen styyrmannis yks päivä ja siellä myyjän kans kateltiin kenkiä ja siinä tuli selväks, että mun kannattas lähinnä korkkareiks kattoo kokoa 39. Tosin se riippuu kengän mallista, mutta moni 39 koon korkkarit mahtui hyvin jalkaan mikä oli melkonen järkytys itelle, joka on käyttänyt aina 41-42 kokosia kenkiä :oo Anyway, mä meinasin ostaa vain toiset noista kengistä, mutta koska molemmat olivat mun mieleen ja valinta oli niin vaikee et piti ihan äiteelle soittaa. Ja no, sit ostinkin kahet kengät! Eipähän tarvitse ostaa vähään aikaan uusia korkkareita mistään :D

Ostin myös tosi kivan korun Ginalta(?)~

Popojen metsästämisen jälkeen lähdettiin ruokakaupan kautta takaisin Tanjalle ja alettiin valmistautua iltaan. Olin ostanut meille Rebelle kuoharia, joka on tosi hyvää. Ei sisällä paljoa prosentteja, mutta ihan hyvä alotusjuoma :> Roosteriin päästyämme Nerve End oli jo alottanut keikan, mutta ei me myöhässä onneks oltu kuin joku muutaman minuutin. Olin aikasemmin kuunnellut Nerve Endiä youtubest ja ihan hyvältä se oli kuulostanut, mut ei aivan vakuuttanut mua. Livenä se taas toimi ihan törkeen hyvin! Keikan aikana yleisön seassa juoksenteli Jeesus ja Banaanimiäs :D Bändin jäsenet osoittautuivat myös erittäin mukaviksi jätkiksi, kun juttelimme siinä myöhemmin keikan jälkeen. No, sitku mentiin toisen bändin  Distress of Ruinin keikkaa, olin tosi ällistynyt näkemästä: Se mies, joka oli kulkenut samaa matkaa treelle ku mä oli kyseisen bändin laulaja! Fiilis oli vähän kuin puulla lyödyllä. Lavaenergiaa löytyi ja yleisö oli ihan sekaisin. Bändiä kerkersin kuunnella junas yhen biisin verran ja se osoittautui erittäin loistavaksi bändiksi. Keikan jälkeen oli pakko käydä kysäisemäs, et mistä päin oli tullut ku samaa matkaa oltiin matkattu Treelle asti. Hänkin oli tunnistanut mut junasta ja illan aikana tuli paljon keskusteltua noiden kahden bändien jäsenten kanssa, tosi rentoa meininkiä! Kolmatta bändiä Night Livesiä tuli ehkä yhden biisin verran kuunneltua eikä se oikee kolahtanut. 

Valomerkin sytyttyä meidät pyydettiin poikien messiin ja plääninä oli jatkot jonkun heidän kaverin kämpillä, vähän matkan päässä keskustasta. Eikun tuumasta toimeen ja bileet jatkui! Tarjolla oli ilmasta viinaa, millon viskiä, brandyä, votkaa ja valkkaria. Se oli sitten menoa..... en aio paljastaa yksityiskohtia, oli niin härski meininki välillä siellä että säästän teidät järkytykseltä :D Aamukymmeneen asti me bailattiin, mutta meno oli aivan huippu! Porukka oli sopivan kokoinen, meininki asiallista ja rentoa, ei ollu tappeluita tai muuta vastaavaa, pidettiin hauskaa ihan älyttömästi! 

4h tunnin "yöunet" ja olo oli sen mukainen. Nomutta eikun uuteen nousuun! Koomailtiin kämpillä siihen asti kunnes oli aika lähteä junalle. Rapulanpoikanen ja junamatka eivät sovi yhteen, oltiin aika puolikuolleita junas ja oli sellane fiilis et tästä ei tuu mitää, on niin hirvee olo et ei mitää järkee :D Syötiin hyvin Kampin Memphiksessä ja sieltä siirryttiin Länsisatamaan. Rokkikansaa oli saapunut tosi paljon ja kauniita/komeita sellaisia. Siirryttiin satamasta hyteille, meikit kuntoon, kuteet päälle and it's time to rock 'n' roll!

Private Line

Confess (SWE)

Fatal Smile (SWE)

Tuona iltana en pystynyt paljoo juomaan, koska olo oli vielä hapottava railakan jatkobileiden jälkeen, mutta sen sijaan keskityin keikkoihin ja kaikista noista Fatal Smile iski tajuntaan ja helvetin kovaa. Muutama päivä ennen Merirockia kuuntelin niiden musaa ja tykästyin jo sillon niihin, mut livenä ne toimii sata kertaa paremmin! Thomasin ääni on niin upea, olin sulaa vahaa että ei mitää järkee. Raskaita riffejä ja mieletön meininki♥ Tykkäsin kovasti myös Private Linesta, en ollut aikasemmin nähny bändiä livenä, mut toimii perhanan hyvin. Confess oli kuunneltava, ei kolahtanut niin kovaa kuin Fatal Smile, mut ei siinäkään ollut mitään valittamista. The Ragged Saints oli esiintynyt ekana joten se oli jäänyt katsomatta. Lava oli sairaan kapea ja pieni, mut kyllä ne mahtuivat sinne just ja just olemaan :D Ilta oli mahtava, mut perjantai osoittautui parhaaks illaks koko viikonlopusta. Bileiden jälkeen ei jatkoista ollut tietoo, lähinnä istuskeltiin ja käppäiltiin laivalla. Tanja ja jotkut innostuivat vielä jumppaamaan käytävillä, mut mä päätin lähteä nukkumaan. Tuli sen verran riehuttua edellisenä iltana ja itse sinä iltana, et on aika mennä rauhottuun. Unta tuli ruhtinaat 4h ja se vähän auttoi väsymykseen, mutta laivalta päästyä fiilis oli niin väsynyt, että mieles ei pyöriny mikään muu kuin että haluu jo kämpille. 

Fiilis oli haikea, kun halattiin Tanjan kans Helsingin rauttiksella vähän ennen kuin nousin junaan. Oli niin mieletön viikonloppu, että sellaista ei oo oikeesti ollut pitkään aikaan. Mä tutustuin uusiin bändeihin, uusiin ihmisiin, ei ollut mikään perus keikka tai baari-ilta, kuten yleensä on ollut. Kämpille päästyä siinä yhdeksän aikoihin illasta kroppa oli tuhannen paskana ja unta viikonlopun aikana kertynyt vaivaiset 8h, mutta fiilis oli sitäkin onnellisempi. Tosin seuraava päivä, ruotsintunnit ja koulukuvaus eivät houkuttanut yhtään ja tieto siitä että oli viimeinen lomapäivä harmitti vähäse...

Mutta, tällaisia iltoja lisää kiitos! Yritin olla selittämättä liikaa turhaa ja annoin kertoa kuvien kera siitä, mitä tämä vkloppu on pitänyt sisällään. Pahoittelen myös kuvien laadusta. En kehdannut ottaa järkkäriä mukaan, joten kuvailu tapahtui milloin vanhalla pokkarikameralla tai kännykällä. 

Semmosta, jospa nyt jaksais koulua käydä ja seuraava keikka onkin Danko Jones Oulussa, oijoii♥