How infinite is space, And who decides your fate, Why everything will dissolve into sand

Tämänkertaisen postauksen pyhitän Dysfasialle, että mihin asioihin se vaikuttaa, miten se vaikuttaa ja millä tavalla. Jos joku nyt ei vielä tiennyt, mulla on keskivaikea Dysfasia eli se on puheen- ja kielenkehityksen häiriö. Puheesta sitä ei enää"huomaa", kävin lapsena paljon puheteraupeteissa ja puhe on todella hyvin kehittynyt. Mutta sen kanssa joutuu painimaan silloin, kun pitää käyttää aivoja paljon. Teen nämä aihealueittain, niin on ehkä helpompi ymmärtää, missä häiriö tulee missäkin vastaan.Varoitan jo nyt, että tekstiä tulee melkoisen paljon. Tää asia on mulle tärkeä, joten siksi tästä tulee pitkä postaus. Huomautan myös, että postauksessa on kyse siitä, miten Dysfasia vaikuttaa muhun eikä yleisesti.

Koulu: Koulussa opitaan jatkuvasti uusia asioita ja se tuottaa itselleni välillä ylikuormitusta uusien asioiden ymmärtämisessä ja asioiden sisäistämisessä. Mulle vaikeita aineita koulussa ovat matikka, kemia, fysiikka, äidinkieli, biologia ja ruotsi. Ja kas kummaa, ne kaikki sattuu olemaan teoreettisia lukuaineita. Ne sisältävät paljon, PALJON teoriaa laajamittaisessa kaavassa. Opettajalla on myös tässä asiassa merkittävä asia, että miten hän sen opettaa ja millä tavalla se tuo sen opetuksessa esille. Onko se vain powerpoint esitystä toiseen täynnä ufotekstiä vai yksinkertaistettua tekstiä ja esimerkkejä, joiden avulla ymmärtäisi asiat helpommin? Myös se että kuinka hyvin hän ottaa sun erityisvaikeudet huomioon. Jotkut opettajat joko ymmärtävät sen ja ottavat sen huomioon sekä opetuksessa että kokeissa, mut joitakin se ei kiinnosta hittoakaan tai ota sitä tosissaan, ottavat sen pikkutietona vastaan eikä opetus muutu sen kummemmin. 

Tämä tunne kun et kerta kaikkiaan ymmärrä jotain. Tumblr

Asioiden oppiminen: Kun opettelen uutta asiaa, siihen suhtautuminen riippuu ensin siitä, onko kyseessä lemppariaine vai täysin inhokki aine. Jos inhoan jotain ainetta, yleinen syy siihen on se että en ymmärrä siitä mitään. Kyl mä niitä aineita oikeesti inhoon kun eivät kiinnosta mua, mut pääsyynä on sen vaikeus ymmärtää. Hyvänä esimerkkinä kemia. Liikaa teoriaa, numeroita ja asioita, jotka tarkoittavat samaa, mutta ovat kuitenkin erilaisia. Se riittää sotkemaan mun pään sekaisin. Toki yritän tehdä parhaani mukaan ja olla tunnilla mukana, mut siinä kohtaa joudun tekemään tuplasti enemmän tekemään töitä siihen että ymmärrän ja opin jotain. Se rasittaa aivoja ja väsymys iskee nopeasti, koska aivot raksuttaa jatkuvaan kun painii vaikean asian kanssa.  Sitten väsyttää ja jopa kiukuttaa, kun ei osaa tehdä aineeseen liittyviä tehtäviä tai ei vaan kerta kaikkiaan onnistu tai ymmärrä. Opettelutilanteessa en sitä tiedosta, mutta koulun jälkeen on järkyttävä väsymys ja joskus voi päätä särkeä, mut sitä on hyvin harvoin. Kun menee liian vaikeeks ja alkaa ahdistamaa, sillon pistetään stoppi päälle ja tehdä ratkaisuja opettajan kanssa, miten pääsis kurssin läpi helpommal taval ja että mulla olisi miellekkäämpää opiskella. Se on saatu järjestettyä niin, että kokeet on helpotettu tai saan tehdä materiaalien kanssa ja helpotetut tehtävät.

Käytännön asioita opettelemises ohjeet tulee olla selkeät, opettajalla paljon kärsivällisyyttä ja päästä tekemään sitä opeteltavaa sitä niin, että siihen tulee paljon toistoa. Se on paras tapa oppia käytännön asiaa ja kun oon monta monituista kertaa tehnyt sen, mä osaan tehdä asian rutiininomaisesti eikä dysfasiasta oo tietookaan siinä vaihees. Se jää takaraivoon muistiin. Muutenkin käytännön asiat jäävät paljon paremmin mieleen kuin teoria-asiat.

Ei mitään lisättävää. Tumblr

Arkielämä: Jos koulua tähän kastiin ei lasketa, niin asioiden hoitaminen ja selvittäminen tuntemattomille ihmisille on välillä vaikeaa. Ensinnäkin mua ne tilanteet aina tahtovat jännittää, että muistanko varmasti sanoa ne tietyt asiat, selvittää ne oikein ja että tulen ymmärretyksi ja että ymmärränkö heitä myös. Joskus äiti tai isä kulkee mun kans mukana asioita hoitamas - ei sillä ettenkö itse uskaltais niitä hoitaa - vaan et asiat tulee oikein hoidettua ja ovat taustatukena. En häpeä tätä, koska tiedän että se tuottaa hankaluuksia ja sen olemassaolo mussa on hyväksyttävä. Asioiden hoitaminen puhelimitsekin on vaikeeta ja vältän sitä aina viimeseen asti kunnes on ihan pakko. Jos on tuttu puhelimes nii ei siin mitää, mut auta armias jos on täysin tuntematon ihminen langan päässä. Mä sössötän ja jos jännittää liikaa nii saatan jopa änkyttää. Inhoan änkyttämistä..... Tunnen nolaavani itteni siinä tilantees ja sillon tekee mieli hautautua maan alle iäksi. 

Keskustelu ihmisten kans riippuu siitä, kuinka paljon ihmisiä on siinä tilanteessa. Tää on tullut monesti esille, että en tykkää isoissa porukoissa olla tai kulkea. Sellasis on vaikee keskustella kenenkään kanssa kunnolla tai et pystyis asian kertomaan niin että kaikki kuuntelis, mut se ei koskaan mee niin. Se jos mikä ärsyttää yli kaiken että sua ei kuunnella. En ehkä ole niin nopea kertomaan asioita kuin muut tai mun aiheet ei ole niin in juttu, mut se on törkeetä et mua ei voi kuunnella kerrankin kun saa sen suu auki sellases mölyapinakerhossa. Käy niin etten jaksa puhuu ja jään tarkkaileen ja kuunteleen muiden juttuja. Sit kysytään, et mikä sulla on kun oot niin hiljainen...............  Mielummin sit oon yhen kahen ihmisen kans, mut en sen isommas porukas mielellään ole. Tää voi kuulostaa typerältä, mut believe me, nää jutut ei oo mulle ihan sama. Joskus keskustelemises avainsanojen hakeminen vie aikaa tai jos joku asia on vaikee selittää, mä en saa sitä puettua sanoiks ja se jää vaa hakemiseks.

Aika usein käy myös selittämisessä niin, että tiedostamattani saatan sanoa niinsanotusti pahasti, vaikka se ei olisi tarkoitus. Sanat eivät ole ehkä selityksessä oikeat, mutta asia tulee vähän oudolla tavalla esille. Joskus on käynytkin niin, että olen sanonut asioita, joilla en todellakaan ole tarkoittanut pahaa ja sen aiheuttamana on tullut kavereiden kesken kähärmiä. 

Muisti: Dysfaatikoilla on lyhyt muisti. Töitä tehdessä en pysty tekemään kuin yhden asian kerrallaan ennen kuin aloitan seuraavaa työtä tekemään. Mulle käy usein niin, et jos annetaan 3 asiaa, mitä mun pitää tehdä, mä muistan sen ensimmäisen hyvin, toisen jotenkin, mut kolmatta en enää muista. Siksi joudunkin kyselemään usein, että mikä se oli tai miten se pitää tehdä. Mä haluun tehdä työt oikein ja hyvin, ettei tule turhaa sanomista. Yleensä kirjaan ylös työt, että muistaisin ne paremmin.

Liiankin tuttu tunne. Tumblr

Uusien asioiden opettelussa toistoo täytyy olla, jotta ne asiat jäisivät mieleen paremmin, mutta jos niitä opittuja asioita ei tule tehtyä pitkään aikaan, mä kerkeen ne unohtaa. Olen myös unohtanut lapsuusmuistot ja peruskoulun aikaiset muistot, emmä niistä muista enää mitään kuin sen että oli masennus päällä sillon. Ei sillä, et niitä pitäis muistaa, mut kun tietoo ja uusia muistoja tulee lisää, sitä mukaan myös muut muistot poistuu mielestä. U know what I mean.

Tässä jaksos on kolme kurssia eikä sinä aikana ole lainkaan käytännön tunteja. Voin sanoa jo tässä vaiheessa että kuolema tulee. Tänään oli kaksi vaikeaa ainetta samana päivänä eli koiranjalostus ja kemian tunnit. Mulla oli koko päivän sellanen olo, et mua lyötiin pölkyllä päähän joka kerta kun yritin keskittyä tunnilla ja ymmärtää opettajan selityksestä jotain. Sit koulupäivän jälkeen soittelin äitille ja yks kaks mä vain aloin itkemään vuolaasti. Tämä kertoo siitä, että mittari on liian täynnä ja  mulla se kaikki purkaantuu itkulla ja väsymyksellä. Siinä pillittäessä kirosin äiteelle kaikki mahdolliset tästä päivästä ja argggh. Vieläkin tahtoo itku tulla kun tätä kirjottaa.....Onneksi kyseisen koiranjalostuksen kurssin opettaja oli sen verran mukava, että ymmärsi tilanteeni ja että edetään kohdallani helpomman kautta. Rankkoja päiviä tulee lisää, se on varma, mut jospa saisi helpotuksia aineisiin niin välttäisin pahimmat itkupotkuraivarit koulun takia.

weheartit.com

Koulussa oon aina joutunut ponnistelemaan häiriön kanssa ja se rasittaa mua henkisellä tasolla. En ehkä valita siitä tai noin muuten tilanteessa näy olevan päällä, mut tollasen rankan päivän jälkeen se purkaantuu ja kaikki paska ja ahdistus lähtee sisältä pois. Mä haluan oppia, tulla ymmärrettyks ja että itse ymmärtäisin asiat, mut dysfasia kulkee mukana ja pistää välillä vastaan asiassa kuin asiassa. Se ei parane vaan sen kans pitää elää. Tää teksti ja niihin liittyvät selitykset voivat kuulostaa tyhmiltä ja tekosyiltä ja että pistän kaiken dysfasian syyksi, mutta te ette voi ymmärtää sitä ja miten paljon se oikeasti vaikuttaa mun elämään. Teillä, joilla ei ole Dysfasiaa on paljon helpompi tehdä asioita, kun oppii, ymmärtää ja osaa tehdä asiat nopeasti. En oo katkera, mut sitä ei ihmiset ymmärrä. Vain ne joilla on Dysfasia, niin tietävät miltä se tuntuu, kun ei osaa tai ymmärrä tai kukaan ei ymmärrä sua, et miksi oot tollanen. Dysfasia on yleistynyt häiriö, mutta siitä ei ihmisten kesken paljon puhuta tai tiedetä noin yleisesti. En tiedä tietääkö kovin moni tästä, mut Orlando Bloomin lapsella on diagnosoitu Dysfasia. Siitä on ollut joskus juttua lehdessä, mutta siitä on pitkä aika kun sen jutun sain tietoon. Kuitenkin, sitä löytyy ulkomailtakin, en tosin tiedä kuinka yleinen se on siellä, mutta kuitenkin.

Viimeisenä asiana kerron, että oon hidas lukemaan, kirjoittamaan ja yleensä mitä teenkin on hitaampaa. En tee muiden tahtiin asioita, vaan teen omaan tahtiin ja niin hyvin kuin pystyn, en pinnistele asian kanssa yhtään sen enempää. Jos teen enemmän kuin yleensä, mä väsyn paljon nopeammin ja seuraavien asioiden omaksuminen ja tekeminen hidastuu vielä enemmän.

Tässä tuli lähes kaikki julki mun Dysfasiasta. Saatoin ehkä jostain jotain mainita, mut pääasiat tuli  kuitenkin esille. Kiitän niitä, jotka ovat jaksaneet lukea loppuun asti :) Tähän loppuun vielä hyvä biisi!