Never again to be the fool, Now I know that all is going away, Wait and daylight is done, We are terminal

Will the time of my life Be one out of time So seal me off from time Our final night Within vaults That I have been dreaming of  Forever where life is denied

Pian on marraskuu paketissa ja kuukausi vaihtuu joulukuuhun. Täällä lunta on vain ripauksen verran eikä tunnu yhtään siltä, että talvi olisi tällä hetkellä meneillään. Kuin syksy ja talvi oisivat jumittuneet paikoilleen tai jotai. Kylmyys tuntuu luissa ja ytimimissä asti vaikka kuinka paljon villavaatteita tunkee päälle. On tää välillä yhtä taistelemista omankin hyvinvoinnin kanssa, kun mieliala vaihtelee miten sattuu, mikään ei huvita, vituttaa ja haluis vaan nukkua talven yli. Onneksi musiikki pelastaa aina. Siitä saa voimaa, raskaisiin ja melankolisiin biiseihin on helppo samaistua ja siten purkaa omaa oloa paremmaksi. 

Olin viime viikolla tiistaista torstaihin Tampereella käymässä pitkästä aikaa. South Parkista on kulunut jo aikaa, mutta Tampereella on aina mukavaa käydä. Käytiin samana iltana kattomassa Nerve Endin ja The Black Dahlia Murderin keikkoja Klubilla. Molemmilla oli hyvät keikat. Harmi vain, ettei porukka ollut messis Nerven ollessa lauteilla. Tyypit vetää sen verta mehevää settiä, että huhhu. The Black Dahlia Murderin keikka oli taas ihan seko. Kuulin bändistä ekan kerran joskus ala-asteella, kun metalli musana alkoi kiinnostamaan enemmän. En oo hirveesti kuunnellut TBDM:n musaa, mutta kyllä se menevää ja asiallista oli mun mielestä. En saanut napattua mitää bändin keikkasälää, mut eräät herrasmies ojensi toisen settilistoista mulle. Kiitos kovasti hänelle! :) Niin ja sain mä pari hienoo Magic-korttia Nerven aikana, joissa oli hienosti kuvailtu omia bändin jäseniä.. hoho. 
Keikkojen jälkeen alkoi kupittelu ja bailattiin yömyöhään asti. Seuraavana päivänä makoiltiin kaverin kans pitkään potemas krapulaa. Illasta käytiin hakemassa pizzat kämpille ja katottiin Profane Omenin road movie. Se on tehty 2009 vuoden keikoista ja leffan kesto oli vaivaiset 5 tuntia. :D Mun oli tarkoitus kattoo tää jossai vaihees, koska kävin silloin aktiivisemmin PO:n keikoilla ja mut näkee muutamissa videoklipeissä plus tutustuin silloin mun hyvään kaveriin, Tanjaan PO:n keikalla. Sinä vuonna PO tuli todella tärkeäks bändiks ja se on sitä edelleen. Profane Omen on Suomen parhaita metallibändejä, mitä minä tiedän. Voi elämä mitä muistoja toi leffa toi mieleen noilta keikoilta♥ 

Jouluussa olisi sitten vuoden viimeiset keikat. Miten haikeelta se kuulostaakaan. Pidän (määrittelemättömän) tauon ja sit alkais tsekkaileen, että minkäs bändin perään sitä sitten lähtisi. Mulla on ainakin yks keikka tiedossa ja kesällä ois tarkoitus lähtee Tuskaan rellestämään. Saisin mun rässiliivin valmiiks seuraavan vuoden keikkoja ja festareita varten. Mitä kaikkee seuraava vuosi tuokaan tullessaan!

Black Dahlia Murder

Nerve End

These are crazy, crazy, crazy, crazy nights

Syysloma lusittu ja arkeen palattu taas. Kuten aikasemmin olen maininnut, olin alkuviikosta kotona karjahommissa ja sillä sain tienattua rahaa viikonloppureissua varten. Kotosalla ei ollut mitään sen ihmeellisempiä tapahtunut. Välillä tein iltalypsyjä veljien kanssa kun isä oli kyntämässä peltoja ennen kuin pakkaset tulevat. Sain ihan isohkon palkan, jotta pärjäisin vklopun reissulla, enskuussa olevalle keikalle ja noin muutenkin. 

Perjantai koitti ja klo 05.50 heräsin syömään ja pakkaamaan viimeiset tavarat ennen lähtöä rauttikselle. Siinä aamupalaa syödessä katoin ikkunasta ulos ja järkytyin, että lunta oli satanut. Jostain syystä se lumi aina yllättää, vaikka se ei olisikaan enää uusi asia Suomessa. Olinpa fiksu ja tilasin taksin rauttikselle päivää ennen, ettei tarvinnut kävellä kamojen kanssa siinä hirmusessa lumituiskeessa.

Tältä näytti joskus 12 aikaan aamupäivästä ennen Kuopiota (?)

 Junamatka meni oikein mukavasti Treelle, vaikka joutuikin aikaisin heräämään. Siinä matkan varrella kiinnitin huomioni erääseen jätkään, joka oli Iisalmesta asti kulkenut samaa matkaa mun kans Treelle. En yleensä kiinnitä niin tarkasti ihmisiin, jos jotkut on samaa matkaa kulkenut sinne, minne minäkin olen menossa, mutta koska en ollut aikasemmin nähnyt häntä Iisalmessa, se vähän kummastutti. No, Treelle päästyä Tanja oli vastassa ja voi että sitä riemua kun nähtiin pitkästä aikaa! Mentiin Tanjalle viemään kamat ja siinä juteltiin pitkän aikaa ennnen kuin lähdettiin keskustaan metsästämään mulle kivoja korkkareita ja muuten vain kiertelee. Ihanan kotoinen fiilis valtasi mielen, kun kulki Treen kaduilla. Siitä oli todella pitkä aika, kun viimeksi kävin Treen nurkilla. Mulla on ollut ikävä Treetä, siellä mulla on kotoisampi olo kuin Iisalmessa.

Menimme Skopunkten kenkäkauppaan ja valikoima oli todella hyvä! Siellä oli tosi paljon tarjouksia, esim. 2 kenkäparista sai 15% alennusta! Jatkuvaan kenkäkuumeeseen sai viimeinkin helpotusta kun löysin nämä popot pitkän harkinnan ja hintojen punnitsemisen jälkeen:

Vasen: Boots |  oik. VOX Skopunkten

Olin aluksi todella epäilevä noihin kenkiin, mis ei ole korkoa päkiän alla. Olin vaa, et "Ei tollasilla voi kävellä! Ihan överit noi kengät!" Kaveri kuitenkin suostutteli kokeilemaan niitä ja kuinka ollakaan, ne kengät olivat todella mukavat kävellä! Joskin hieman oudot, mutta käveleminen niillä oli helppoa ja vaivatonta. Sit noi BOOTSin kengät olivat kanssa mukavat kävellä ja koolla 39! Siis mitä ihmettä. Kävin Iisalmen styyrmannis yks päivä ja siellä myyjän kans kateltiin kenkiä ja siinä tuli selväks, että mun kannattas lähinnä korkkareiks kattoo kokoa 39. Tosin se riippuu kengän mallista, mutta moni 39 koon korkkarit mahtui hyvin jalkaan mikä oli melkonen järkytys itelle, joka on käyttänyt aina 41-42 kokosia kenkiä :oo Anyway, mä meinasin ostaa vain toiset noista kengistä, mutta koska molemmat olivat mun mieleen ja valinta oli niin vaikee et piti ihan äiteelle soittaa. Ja no, sit ostinkin kahet kengät! Eipähän tarvitse ostaa vähään aikaan uusia korkkareita mistään :D

Ostin myös tosi kivan korun Ginalta(?)~

Popojen metsästämisen jälkeen lähdettiin ruokakaupan kautta takaisin Tanjalle ja alettiin valmistautua iltaan. Olin ostanut meille Rebelle kuoharia, joka on tosi hyvää. Ei sisällä paljoa prosentteja, mutta ihan hyvä alotusjuoma :> Roosteriin päästyämme Nerve End oli jo alottanut keikan, mutta ei me myöhässä onneks oltu kuin joku muutaman minuutin. Olin aikasemmin kuunnellut Nerve Endiä youtubest ja ihan hyvältä se oli kuulostanut, mut ei aivan vakuuttanut mua. Livenä se taas toimi ihan törkeen hyvin! Keikan aikana yleisön seassa juoksenteli Jeesus ja Banaanimiäs :D Bändin jäsenet osoittautuivat myös erittäin mukaviksi jätkiksi, kun juttelimme siinä myöhemmin keikan jälkeen. No, sitku mentiin toisen bändin  Distress of Ruinin keikkaa, olin tosi ällistynyt näkemästä: Se mies, joka oli kulkenut samaa matkaa treelle ku mä oli kyseisen bändin laulaja! Fiilis oli vähän kuin puulla lyödyllä. Lavaenergiaa löytyi ja yleisö oli ihan sekaisin. Bändiä kerkersin kuunnella junas yhen biisin verran ja se osoittautui erittäin loistavaksi bändiksi. Keikan jälkeen oli pakko käydä kysäisemäs, et mistä päin oli tullut ku samaa matkaa oltiin matkattu Treelle asti. Hänkin oli tunnistanut mut junasta ja illan aikana tuli paljon keskusteltua noiden kahden bändien jäsenten kanssa, tosi rentoa meininkiä! Kolmatta bändiä Night Livesiä tuli ehkä yhden biisin verran kuunneltua eikä se oikee kolahtanut. 

Valomerkin sytyttyä meidät pyydettiin poikien messiin ja plääninä oli jatkot jonkun heidän kaverin kämpillä, vähän matkan päässä keskustasta. Eikun tuumasta toimeen ja bileet jatkui! Tarjolla oli ilmasta viinaa, millon viskiä, brandyä, votkaa ja valkkaria. Se oli sitten menoa..... en aio paljastaa yksityiskohtia, oli niin härski meininki välillä siellä että säästän teidät järkytykseltä :D Aamukymmeneen asti me bailattiin, mutta meno oli aivan huippu! Porukka oli sopivan kokoinen, meininki asiallista ja rentoa, ei ollu tappeluita tai muuta vastaavaa, pidettiin hauskaa ihan älyttömästi! 

4h tunnin "yöunet" ja olo oli sen mukainen. Nomutta eikun uuteen nousuun! Koomailtiin kämpillä siihen asti kunnes oli aika lähteä junalle. Rapulanpoikanen ja junamatka eivät sovi yhteen, oltiin aika puolikuolleita junas ja oli sellane fiilis et tästä ei tuu mitää, on niin hirvee olo et ei mitää järkee :D Syötiin hyvin Kampin Memphiksessä ja sieltä siirryttiin Länsisatamaan. Rokkikansaa oli saapunut tosi paljon ja kauniita/komeita sellaisia. Siirryttiin satamasta hyteille, meikit kuntoon, kuteet päälle and it's time to rock 'n' roll!

Private Line

Confess (SWE)

Fatal Smile (SWE)

Tuona iltana en pystynyt paljoo juomaan, koska olo oli vielä hapottava railakan jatkobileiden jälkeen, mutta sen sijaan keskityin keikkoihin ja kaikista noista Fatal Smile iski tajuntaan ja helvetin kovaa. Muutama päivä ennen Merirockia kuuntelin niiden musaa ja tykästyin jo sillon niihin, mut livenä ne toimii sata kertaa paremmin! Thomasin ääni on niin upea, olin sulaa vahaa että ei mitää järkee. Raskaita riffejä ja mieletön meininki♥ Tykkäsin kovasti myös Private Linesta, en ollut aikasemmin nähny bändiä livenä, mut toimii perhanan hyvin. Confess oli kuunneltava, ei kolahtanut niin kovaa kuin Fatal Smile, mut ei siinäkään ollut mitään valittamista. The Ragged Saints oli esiintynyt ekana joten se oli jäänyt katsomatta. Lava oli sairaan kapea ja pieni, mut kyllä ne mahtuivat sinne just ja just olemaan :D Ilta oli mahtava, mut perjantai osoittautui parhaaks illaks koko viikonlopusta. Bileiden jälkeen ei jatkoista ollut tietoo, lähinnä istuskeltiin ja käppäiltiin laivalla. Tanja ja jotkut innostuivat vielä jumppaamaan käytävillä, mut mä päätin lähteä nukkumaan. Tuli sen verran riehuttua edellisenä iltana ja itse sinä iltana, et on aika mennä rauhottuun. Unta tuli ruhtinaat 4h ja se vähän auttoi väsymykseen, mutta laivalta päästyä fiilis oli niin väsynyt, että mieles ei pyöriny mikään muu kuin että haluu jo kämpille. 

Fiilis oli haikea, kun halattiin Tanjan kans Helsingin rauttiksella vähän ennen kuin nousin junaan. Oli niin mieletön viikonloppu, että sellaista ei oo oikeesti ollut pitkään aikaan. Mä tutustuin uusiin bändeihin, uusiin ihmisiin, ei ollut mikään perus keikka tai baari-ilta, kuten yleensä on ollut. Kämpille päästyä siinä yhdeksän aikoihin illasta kroppa oli tuhannen paskana ja unta viikonlopun aikana kertynyt vaivaiset 8h, mutta fiilis oli sitäkin onnellisempi. Tosin seuraava päivä, ruotsintunnit ja koulukuvaus eivät houkuttanut yhtään ja tieto siitä että oli viimeinen lomapäivä harmitti vähäse...

Mutta, tällaisia iltoja lisää kiitos! Yritin olla selittämättä liikaa turhaa ja annoin kertoa kuvien kera siitä, mitä tämä vkloppu on pitänyt sisällään. Pahoittelen myös kuvien laadusta. En kehdannut ottaa järkkäriä mukaan, joten kuvailu tapahtui milloin vanhalla pokkarikameralla tai kännykällä. 

Semmosta, jospa nyt jaksais koulua käydä ja seuraava keikka onkin Danko Jones Oulussa, oijoii♥

Youre mysterious, I wonder if I catch your eye, And do you even notice when I smile at you

Kielo!

pienet pallerot♥

Päivän työt tehty taas navetalla ja fiilis aika tyytyväinen. Sain eilen tehtyä eläinten ruokinta-projektin valmiiks joten siitä ei onneks tarvitse murehtia. Pitäis tässä alkaa pakkaamaankin, huomenna takaisin kämpille ja perjantaina suunta kohti Tamperetta hyvän ystäväni luokse. Siellä tsekataan Tampereen meininki Nerve Endin keikal roosteris ja lauantaina lähetään rokkihommiin kohti Helsinkiä ja laivalle bailaamaan muiden kuumien rokkareiden kanssa! Vkloppu on aivan lähellä eikä millään malttais odottaa että pääsee rellestään! On myös tosi ihanaa nähdä kaveriakin piiitkästä aikaa, siitä on aivan liian pitkä aika kun viimeks näimme, se oli joku kesä taaksepäin. Mut nyt asiaan tulee onneks muutos!

Alkuviikko himas on mennyt oikein mukavasti. Töiden välissä oon katellut leffoja ja sain Copperin ekan tuotantokauden katottua, Nyt sit tykittämään toista tuotantokautta. Oih että kun oon niin lovena siihen sarjaan. Okeiokei, nyt loppuu hehkutus. 

vähän homssuinen ilme ;o

Viuhtipalleron kans posettamista

Tiedättekö sen tunteen, kun on kiinnostunut jostakusta ihan älyttömästi, mutta ei osaa edetä asiassa? Mä oon oikeesti nössö, mä säädän, mietin liikaa ja sit se herra mahdollisuuksien mies kariutuu ties minne ja häviää kuin pieru saharaan. Tämänhetkinen miekkonen ei ole ihan niin helppo tapaus, mutta en aio menettää toivoa sen suhteen. Voin toisaalta kuvitella omiani, että hän on vaikea, mutta ei hän ainakaan paljon tuo asioista itsestään esille. Tai siis et ei juttele ihan niitä avoimesti.

 Edellisestä suhteesta on kohta jo 4 vuotta enkä oo sen jälkee ollut kenestäkään kunnolla kiinnostunut. Halusin antaa itselleni aikaa kunnolla päästä erosta yli. Se jätti arvet, etten "päästänyt" itseni lähelle ketä tahansa miehiä. Mutta toisaalta, multa pitää suoraan sanottuna katkoa jalat, jotta se mies oikeesti kolahtaa ja kunnolla eikä vain pienesti vedä jalkoja alta. Mä en todellakaan kiinnostu/ ihastu ihmisiin niin herkästi. En tiedä miks. Koen sen jollai tapaa hyväks asiaks, koska ei se ihan hyvästä ole, jos ihastuu jokaiseen vastaantulevaan mieheen kaupungilla. Saatan ehkä katella ihmisiä ja todeta et "vitsit toi on hyvännäkönen" mut se yleensä jää siihen. Mut sit kun on tämä et ei vaan kiinnostu kertakaikkiaan kenestäkää, nii sitä jää vaa sinkuks. Alkaa jo nakertamaan tämä sinkkuna olo, mut se et meitsi on älyttömän ujo ja nössö, etten osaa asialle tehä mitään. Riskienkin ottaminen vääntää vatsan mullinmallin. Haluun edetä täs tapaukses hitaasti, mutta jotain pitäis saada aikaan, mutta mitä?

on nää jutu sit niin vaikeita, kaikki ois helpompaa jos en ois näin nössö :c

Muttah mäpä alan tästä pakkailee ja odottelemaan vkloppua, seuraavan kerran postaan seuraavalla viikolla, joten joudutte nyt hieman venailee postaustani :) Toivotan jo nyt teille oikein hyvää viikonloppua!

Run and tell the angels that everything's alright

Look me in the eyes, Oh Wolver, This ain't your fairytale.

Lomat on lomailtu, on taas aika palata arkeen. Viikko meni niin nopeasti etten tajunnut sitä ollenkaan kun vasta sunnuntaina et mulla on seuraavana päivänä töitä. Hiihtolomani meni oikein mukavasti: alkuviikko meni perheen kans ollessa ja kävin Tampereellakin to-su välisenä aikana. Siitä on jo muutama vuos aikaa ku viimeks kävin Treen mestoilla, tais olla sillon ku olin katsomassa Iron Maidenin keikkaa Ratinan Stadionilla joskus kesällä. Eipä ollut Tampere muuttunut mikskään eikä fiilis kaupunkia kohtaan ole hävinnyt. Jostain syystä oloni on paljon kotoisampi Treellä kuin Iisalmessa,  rento meininki ja sopivan kokoinen kaupunki mulle. Oon luvannut itselleni et vielä mä muutan Tampereelle kun elämäntilanne sen sallii. Se kaupunki vetää mua puoleensa kuin magneetti.

Päästyäni Iisalmeen sunnuntai- iltapäivänä, menin asemalta suoraan kummityttöni 1wee synttäreille. Voi että kun tyttö oli kasvanut kovasti ja mennä porskutti kuten aina. Tykkäsivät kovasti lahjastani ja itse tekemästäni kortista. Olisin laittanut siitä kuvan tänne, mut empä sit tietenkään muistanut ottaa kuvaa siitä :/ Kortti oli kuitenkin vaaleanpunainen, keskelle piirsin iloisen nallen joka pitelee sylissään isoa muffinssia ja sen päällä oli kynttilä. Sisälle kirjoitin söpön runon nallesta, jonka löysin netistä. Lahjaksi annoin vaaleanpunaisen pituusmittarin, jonka keskellä on valokuvakehyksiä, joihin voi halutessaan laittaa kuvia.

Asiat alkaa taas rullaamaan hyvin. Töissä menee hyvin, itsetunto on kohdallaan, kouluihin on haettu ajoissa, ei ole mieltä painaavia huolia, ihmisten kanssa on välit hyvät -  paremmin ei voisi mennäkään. Ainut vaan että unirytmi on aika sekaisin, vkloppuna tuli nukuttua pitkään ja valvottua, mut jospa se siitä korjaantuisi. Jännitän kovasti koulujen soveltavuuskokeita, miten tulen pärjäämään niissä ja ylipäätään tuloksia et mihin sit on viimein valittu opiskelemaan. Olen hakenut eläinhoitajan puolelle Peltosalmelle, valokuvaajan opintoihin Kuopioon ja Joensuuhun media-assariksi (joka keskittyy vain valokuvaukseen/graafiseen suunnitteluun). Hassuinta tässä on se, että haen ensimmäistä kertaa ammattiin valmentaviin koulutuksiin eli en ole valmistunut vielä mihinkään. Olen kokeillut kaikenlaista ja päätin et nyt olisi varmaan jo aika kouluttautua johonkin ammattiin ja et päästä elämässä eteenpäin. 

Eipä mulla muuta, tähän loppuun BLD:n "Serene", makiaa tavaraa sanoisinko!