It was you, the grass under my bare feet, The campfire in the dead of night, The heavenly black of sky and sea

Menoa ja vilskettä on viikon aikana ollut enemmän kuin tarpeeksi! Vieläkin on univajetta ja väsymystä reissuista sun muista menoista. Viikon kuulumiset tulee tässä:  Maanantaina  menimme aikaisin aamusta suuntautumisporukan kanssa Kannukseen eräälle turkistarhalle vierailulle ja tutustuttiin Keski-Pohjanmaan ammattiopiston navettaan ja kenneltiloihin. Vierailu oli molemmissa paikoissa todella antoisa ja opetti tosi paljon. Paljon löytyi pieniä eroja koulunavettojen välillä, mut perusasiat olivat muuten täysin samat. Oli kivaa päästä näkemään muunlaisia ammattiopistoja.  Nyt tietää mitä niissä opiskellaan, millaiset tilat, ihmiset ja ympäristö ovat. Tiedän kyllä, etten aio enää opiskella Pemon jälkeen mitään, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
 Heti seuraavana päivänä tiistaina otettiin suunta Vaasaan SAKUstars - kisoihin. Se on valtakunnallinen kulttuurikilpailu kaikille ammattiin opiskeleville nuorille. Meitä lähti joku 12 oppilasta YSAO:ta edustamaan + kolme huoltajaa. Matka oli pitkä ja tuskallinen, yli 3 tuntia bussis istuminen ei ollut mitään suurinta herkkua. Perse ja jalat olivat aivan hyytelöä sellaisen jälkeen... Paikalle päästyämme mulla ja mun luokkalaisella alkoi heti ensimmäisenä kilpailut eli Taidetta 2 Tunnissa - sarjassa. Halli oli täynnä osallistujia ja alkoi kovasti jännittämään mitä tuleman pitää. Näihin sarjoihin ei voinut mitenkään valmistautua eikä tiedetty ennakkoon, mitä tulemme tekemään näis taidesarjois. Paikka oli järjestelty niin, että pulpetteja oli vierätysten ja pöydässä osa välineistä oli esillä, kuten hanskat pihdit, hopea ja kuparilankaa, pikaliimaa ja keskellä pulpettia oli Pirkan pussi, joka sisälsi lisää tarvikkeita ja aiheen. Kun saimme luvan katsoa sisällön, siellä oli kaikkea mahdollista mitä ei osannut odottaa. Kaiken maailman naruja, luita, muttereita, simpukoita, nappeja käpyjä yms. Olin aluks et mitä hittoa näistä pitäisi muka tehdä. Aiheena oli tehdä niistä aineksista amuletti, joka edustaisi aurinkoa ja energiaa ja 2 tuntia oli aikaa tehdä sitä. 

Mulle iski kauhia paniikki tehdä sitä, koska en ole aikaisemmin tehnyt vastaavia esineitä noista materiaaleista ja pelkäsin etten kerkeä tehdä sitä kahden tunnin sisään. Siinä sit koitin tehdä sellaisen amuletin, joka ei olisi liian isotöinen ja vaikea. Tein sellasen auringon näköisen rinkulan nauhoista ja kolme isohkoa luuta roikkumaan toisistaan kiinni ja sulka viimeiseen luuhun sidoin valkoisen sulan. Ihme kyllä sain sen tehtyä alle tuntiin, mikä oli omalta kohdalta aika nopee suoritus. Jos olisin malttanut hieman hitaammin tehdä, oisin voinut lisätä jotain koristeita, ettei se olisi ollut liian yksinkertainen. Mut minkäs mahtaa kun on hätähousu eikä oo kokemusta tollasten tekemisistä :s Mut se oli muuten ihan hauska aihe! Sarjasta ei tullut kuitenkaan voittoa.

Mun amuletti Taidetta 2 Tunnissa - sarjassa.

Lopupäivä oli sinä päivänä vapaata ja seurailtiin muita sarjoja Vaasan ammattiopiston tiloissa. Osallistujia oli monesta eri ammattiopistoista ja voi elämä sitä ihmisen määrää! Sarjoja oli myös laaja kattaus, kuten shakkia, piirros-, kuvanveistos-, ja käsityötaidetta, bändisoittoa, yksin- ja ryhmätanssia, näytelmiä, runoja yms. Oli myös hienoo kattoo sellaisia esityksiä ja töitä, jotka olivat ulkomaalaisten tekeleitä. Varsinkin ulkomaalaisten soolotanssit olivat huikeimpia kuin suomalaisten tanssiesitykset. Niissä se oman kulttuurin edustaminen sekä ulkonäöllisesti että musiikillisesti oli vahvaa ja hienoa. He pukeutuivat omiin kansallispukuihin ja heistä näki, että he nautiskelivat lavalla olosta ja tanssia muiden iloksi. Suomalaiset osaavat tanssia ja taitoa löytyy, mutta useimmiten heillä se fiilistely jää kakkoseksi ja keskittyvät liikaa suorittamiseen. Ja se hymy, sitä ei saisi unohtaa esiintyessään lavalla! Suomalaisten tulisi ottaa mallia ulkomaalaisista tanssijoista ja esiintyjistä! 

Toisena päivänä oli toinen sarja, mihin olin osallistunut eli Mallin Mukaan. Tällä kertaa hallissa oli aseteltu maalaustelineitä ja keskellä oli eräänlainen lava, jossa kaksi jätkää istui selin meihin päin ja katsoivat elokuvaa (ja elokuvasta päätellen Fast & Furiousta). Rekvisiittana mässyjä pöydällä ja muutama leffajuliste ympärillä. Tehtävänä oli joko kokonaisuus siitä piirtää mallin mukaisesti tai ottaa joku juttu ja piirtää se paperille. Oikeesti, se aihe oli musta typerä. Ensinnäkin se oli todella sekava ja vaikea mulle. Mä tiesin, että siitä tulee vaikeeta, mut yritin piirtää niin hyvin kuin pystyin. Mä kun sain tehtyä työni loppuun ja vilkaisin muiden tekeleitä, heillä oli enemmän taitoo piirtää kuin mulla plus he löysivät piirrettäväksi sellaisia aiheita lavastuksesta, joita itse en ottanut huomioon............ kyllä ketutti. Tiesin kyllä, etten pärjäisi heille siin kisas, koska taso oli helvetin kova ja olen itseoppinut piirtäjä. Aiheessa olisi parantamisen varaa, koska mun mielestä sen kohde olisi pitänyt olla yksi ja sama kaikilla. Mulle ois kelvannut vaikka alastonmalli. Lavastusjuttu oli sekava, häiritsevä ja typerä. Plus ne telineet olivat kämäset: Kun ihmiset työstivät töitään telineis, heidän työt tippuivat alas telineiltä lähes jatkuvaan ja se ei ole oikeesti kivaa, jos työ menee sen takia pilalle. Oisin halunnut piirtää pöydällä, mut sitä mahdollisuutta ei ollut. Mur. Mut se oli semmonen tapaus. Loppupäivä tuli taas kateltua muiden suorituksia. Mun kisailut oli siltä erää ohi. 

Toinen päivä Vaasas ja väsymys. ah.

Reissu oli muuten todella mukava, mutta mulla oli kahtena peräkkäisinä päivinä ihan jumalaton päänsärky ja se vaikutti mun mielialaan suuresti. Mua vitutti, väsytti, kiukutti ja halusin vain takaisin hotellille nukkumaan. Kaikki päivät vietettiin siellä koululla ja voitte vain kuvitella, miten se väsyttää mua henkisellä tasolla. Jatkuvasti uusia tilanteita, ihmisiä, meteliä, pauketta, pitää mennä sinne tänne tuonne - ei hyvä. Hermot olivat todella kireellä ja sen varmaan kaikki huomasivat siellä. Piti ihan ulos mennä haukkaamaan raitista ilmaa ja olla vähän aikaa yksin. Mulle ei juuri koskaan tule päänsärkyä ja jos niitä tulee, se johtuu joko A) Olen todella väsynyt tai B) Mun niska-hartiaseudut ovat jumissa. Plus en pidä siitä, et mulle tullaan hössöttämään yhtään mistään, kun mua vituttaa tuhannen paljon. Sillon hermostun ihmisiin herkästi.
kaikesta tästä huolimatta mulla oli kivaa, mut mua harmitti suuresti, ettei mulla ollu kameraa matkassa! Mä aluksi luulin, ettei sinne kisaan saa viedä järkkäriä, kun useimmis paikois joutuu pyytää lupaa kuvaamiseen ja järkkäri on ammattilaiskamera ja näin, mut perhana siellä melkei kaikilla oli joku järkkäri messis...... YHYY. Onneks sain pari kertaa kuvata yhen huoltajan Nikonilla, mut omalla kameralla on aina parempi kuvata. Eli mulla ei ole tämän enempää kuvia reissulta :s 

Nyt olen kotona ja pitämässä lehmille jöötä kun isällä on menoja viikonloppuna. Pakko taas todeta, miten mukavaa on olla taas kotona elukoiden ja perheen kanssa :)