torstai 6. maaliskuuta 2014

When the love in letters fade, It's like moving in slow motion, And we're already too late if we arrive at all


Don't these people mean nothing to ya,
Don't these people belong to ya,
Ain't there anything left inside us? 


Voi miksi, miksi nuhan pitää iskeä juuri silloin kun on lomaa?! Tää ei oo todellista. Mulla oli parin päivän ajan kurkku kipee ja ajattelin, että ei se siitä ehkä pahene, päinvastoin... Oikee sierain välillä tukossa, nokka vuotaa vuolaasti ja ihanat räkäpaperit vellovat meren lailla pitkin kämpän lattioita.... Okei, ei nyt ihan mut melkein. Kuumetta ei ole yhtään, mut se kyllä auttais ajamaan tämän nuhapaskan tiehensä. Mulla oli kuumetta viimeks lapsena eikä oo sen jälkeen kuume noussu kun on tullut aikuisikään. Paranemisprosessi kestää siis mulla sen viikon + antibioottikuuri, nice. Mä niin tykkään tästä.


 Himas osa perheest on kans sairaana ja silti hommia on tehtävä, vaik kui ois kipee. Isän kanssa siirrettiin pari vasikkaa muihin karsinoihin tossa pari päivää sitten. Vaikka niiden kanssa ei tarvinnut taistella tai mennyt pitkään niiden siirtämises, silti tuli hirvee hiki ja molemmat puuskutettiin homman jälkeen jonkun aikaa. Ei oo hyvä tämä.... Plus mun piti pesuril pestä kolme pientä vasikkakarsinaa, kun enskuussa poikii ainakin 6 lehmää, että siihen mennes tilaa on oltava ja puhtaina seuraaville vasikoille. Paska ja rapa roiskuis kaaressa joka suuntaan ja naamaan, mut eipä se haitannut, se kuuluu asiaan :D Tosin hiukset piti pestä kunnolla sen urakan jälkeen...


Tosi ilonen fiilis, jeejee.

Kämpille päästyäni purin tavarat ja aloin tykittään Basilisk - sarjaa kunnolla, kerta kun oli rutkasti aikaa ja tarkoitus vain levätä vkloppua varten. Katoin sarjan loppuun asti ja pakko on sanoa, että Basilisk on ihan mieletön. Vaikka kyse onkin ihan fiktiivisestä sarjakuvasarjasta, siihen voi samaistua, miten asiat muualla maailmassa on tällä hetkellä. Joissain päin maailmaa on sota käynnissä tällä hetkellä, jossain taas osoitetaan mieltään jonkin asian puolesta. Sarjassa kaks klaania vihasi toisiaan ja tarkoitusenaan tappaa toisensa viimeiseen veripisaraan saakka ja silti he kaikki olivat yhtä lailla ihmisiä kuten mekin. Vallanhimo, viha ja pyrkimys ottaa kaikki hallintaan lisää ihmisen nälkää tuhota kaikki tieltään ja asettaa itsensä korkeampaan asemaan. Tällaista alistamista ja vallan himoamista en ole koskaan ymmärtänyt ihmisessä enkä tule koskaan ymmärtämäänkään. Sotia on aina ollut, eikö verenvuodatus jo riitä? On se vaikeaa elää sulassa sovussa, arvostaa toinen toistaan sellaisenaan kuin olemme, kielestä, väristä ja ulkonäöstä riippumatta. Kaikki olemme tasa-arvoisia, miksi pitäisi olla toistaan parempia? Kaikki olemme yhtä arvokkaita. Ilman että spoilaan ketään tästä sarjasta, viimeinen jakso oli todella koskettava, sitä ei kyllä osannut ennalta arvata ollenkaan. Surullinen, mutta ehkä reilu molempia klaaneja kohtaan. Ja kyllä, minä itkeä pillitin vikan jakson aikana. Snif.


Kuumaa teetä, Cosmoa, Basilisk, Muskettisoturit-leffa ja paaaaljon nessuja. Kroisantit unohtuivat kuvasta, mutta niillä ninjailin nuhaa vastaan!

Tänään on tarkoitus kahtoo vielä toi Kolme Muskettisoturia-elokuva, se on oikeesti legenda, koska Charlie Sheen, Kiefer Sutherland ja Chris O'Donnell! Leffan oon ties kuinka monta kertaa nähnyt, mutta kokonaisuudessaan niin viihdyttävä, mukaansatempaava ja toimintaa täynnä, että siihen en ole kyllästynyt ollenkaan! Vielä pitää myös pakata, huomenna suuunta taas Kuopiota ja BLD- bileet luvas, fuckyeahhh!

Seuraavista postauksista voisin sen verran sanoa, että keikkaraporttia on tulossa ja niiden kuvauksista sekä vähän vakavemmasta asiasta, joka on saanut mut kiukustumaan pariin otteeseen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti