So if you want to love me, Then darlin' don't refrain, Or I'll just end up walkin', In the cold November rain

Täs päiväs on sekä hyviä että huonoja puolia. Ekaks mulla on vapaapäivä, koska koulussa on rästipäivä ja jos ei ole rästejä listas, heillä ei ole koulua. Mulla siis ei ollut mitään rästissä, yay! Sain nukkua pitkään ilman kiirettä, mutta herättyäni kunnolla, tunsin kuinka kurkku oli täynnä räkäpaskaa. Et voi olla tosissas, enkai oo tulossa kipeeks?!  Äkkiä särkylääkkeitä ottamaan ja heti perään kuumaa teetä kurkusta alas. EI nyt, en halua olla kipeenä, mene pois kurkkukipu! Just kun oon ollut pitkän aikaa ilman mitään flunssaa ja muuta semmosta nii nytkö se päätti saakeli iskeä. Oli myös tarkoitus tässä vklopun aikaan tehä kaverin kans jotai tai käydä parilla baarissa. Just go away pleasee!

Simo varusteissa ja uunituore Triviumin Vengeance Falls - levy♥

Pitää yrittää pitää ittesä lämpimänä ja olla rehkimättä liikaa. Kyllä keljuttaa tämä, ei hyvää päivää sentään! Noh jospa se tästä. Viikko on taas vierähtänyt eikä koulussa ole ollut mitään ihmeellistä. Eilen tosiaan mentiin Hingunniemeen kärryilemään ja sitä odotin ihan täpinöissäni! Mä ja toinen luokkalainen saatiin hoitaa Simo - niminen heppa kuntoon ja valjastaa yhdessä. Kuitenkin sit kävi niin, että se kärryreissu ei ollut kuin lyhyt kiekka jossain ja tultiin takas. Ei voitu myöskään ees vähän ravata, koska tie oli jäässä eikä siis saatu ajella sen kovempaa kuin mennä käynnillä. Tuli kieltämättä karu pettymys. Ei se mua ois haitannut ettei menty kovempaa, mut oltais nyt ees vähän pitempi lenkki tehty! Muutkin olivat aika pettyneitä, että tässäkö nyt se kauan kehuttu ajelu oli. Näille ei oikeen voi mitään. 

Huikean ajelun jälkeen tutustuttiin Hingunniemen tiloihin ja käväistiin ulkona katsomassa muita hevosia. Siinä kun porukka oli siirtynyt vähän kauemmas jotai kattomaan, näin eräällä laitumella varsan. joka oli varmaan jonkun vuoden ikäinen. Se tuli siihen aitauksen lähelle tarkastelemaan meidän touhuja. Menin lähemmäs laidunta ja kiskaisin maasta pienen ruohotupon. Ojensin aidan lävitse pikkuiselle ja se syödä mussutti sen. Sit kun lähdin kävelemään aitanvierttä pitkin porukan luokse, varsa lähti seuraamaan mua ja aitauksen päässä oli iso portti, josta se mahtui työntämään päänsä läpi ja ikään kuin pysäyttäen mut, et "älä lähde vielä, haluun lisää ruohoa!" - ilmeellä ja lempeästi tyrkkäs mua turvalla. Jäin sitten siihen, otin käsineen pois kädestä ja annoin sen haistella mua. Se puhalsi lämmintä ilmaa sieraimista ja veti ilmaa syvään. Välillä se kuikki laitumen puolelle ja taas haisteli ja tutki minua. Kokeilin antaako se rapsuttaa kaulasta ja korvan takaa. Voi että se tykkäsi siitä! Sit yhtäkkiä se tunki päänsä mun kainaloon ja mä melkein liikutuin siitä. Olin sillee " Aaaaw voi sinua pientä kun olet niin ihana!". Sit huikkaan mun ryhmänohjaajalle varsanpää kainalossani, että voinko mä ottaa tämän mukaan kun tämä tykkää musta :D Se varsa oli niin hellyyttävä ja kait se osasi aistia musta, että en tee sille pahaa ja se pienen hetken yhteys meidän välillä oli selkeä ja molemmat ymmärsivät toisiaan. Oisin voinut ottaa sen siitä laitumelta mukaan ja viedä se kotiin. Se oli niin suloinen ja rauhallinen varsa ;__;♥

You can't take me, I'm free

Se, että molemminpuolinen yhteys eläimen ja ihmisen välillä toimii, on jotenkin maagista ja sitä osaa arvostaa. Pienestä pitäen käsitellyt isoja eläimiä ja oppinut niistä elekielistä lähtien. Lapsenakin kävin kesäisin joka päivä hiehojen laitumella juttelemassa ja rapsuttelemassa korvan takaa ja temmeltää niiden kanssa kuin sitä ois tehnyt aina. Eläimet eivät puukota selkään, puhu paskaa tai käyttäydy kaksnaamaisesti niinkuin ihmiset. Ne ovat vilpittömiä ja ne kyllä ilmaisee selkeästi, mistä ne pitää ja mistä ei. Jos ruokit ja pidät eläimestä hyvää huolta päivittäin, se antaa takaisin kaiken ja sydämen. Siksi vietän paljon eläinten kans aikaa kuin ihmisten, ne osaavat olla oikeita ystäviä. En nyt tarkoita, et ne kokonaan korvaisivat ihmisytävyyttä ja kyllä multa löytyy hyviä ystäviä, mut ihmisen ja eläimen ystävyys on syvällisempi ja kestää niin pitkään kunnes kuolema erottaa eikä kuolemakaan välttämättä erota, kun se ystävyys jää mielen syövereihin ja muistelee eläintä lämpimillä muistoilla mitä on kertynyt sen aikana. Niin kuin meillä se Tiivitaavi - kissa, persoonallinen ja omisti suuren sydämen. Niitä edesmenneitä, rakkaimpia ja uskollisimpia eläimiä ei pidä koskaan unohtaa.

Viikonlopun suunnitelmat on aivan auki. Saa nähä antaako tauti myöten vai meneekö sit sairasteluks. Ainakin tämän päivän omistan elokuville, mässyille ja levolle. Nappeja naamaan nii jospa se siitä pikkuhiljaa lähtis menemään. 

Se ois 1. päivä marraskuuta. Tää ajankulku jaksaa vaan yllättää mut joka kerta.