Deep beneath the cover of another perfect wonder, Where it's so white as snow

The eye

Bilelook viime lauantailta~

bored

Jopas on tyhjä pää kun ei millään keksi järkevää sanomista. Tämänhetkinen ilma on niin arsesta, et ei ees kiinnosta lähteä ulos lenkkeilee, vaikka se olisi vain tekosyy sille. Siivotakin pitäisi, mut se ei oikein houkuttele  mua yhtään. Koulus menee ihan kivasti, mitä nyt tänään hajotti kavereiden kans ja kasvitentti meni varmasti päin persettä. Haluan valokuvaamaan jotain kivaa, mutta ei ole inspiraatiota ja bleeeh. Voi kiinnostuksen kivivyöry ja laiskuus maksimus! Teen huomenna ne, koska sain vapaata koulusta aivan liian lyhyen koulupäivän takia enkä viiti äiteetä pyytää hakemaan mua koulust kaupungin toiselta puolelta.

Viime aikoina olen ollut sitä mieltä, että realistinen elämä on ihan liian yliarvostettua. Liikaa vastuuta, pitää opiskella kovasti jotta valmistuu koulusta ja pääsee mahdollisimman äkkiä töihin. Kaikki asiat otetaan niin vakavasti, ei jousteta ja painostus on kova. En nyt tarkoita et perhe olisi asialla painostamassa, mutta koen jatkuvaa painostusta jossain ja joltain. Syy voi olla yhteiskunnassa - kuten se yleensä on- tai sitten asetan tiedostamattani riman korkealle. 

Voin ehkä kuulostaa hairahtaneelta tytönheitukalta, jolla ei ole kaikki murot kulhos, mut joskus mä oikeasti toivon, että olisi oikeasti sellainen maailma, minne voisin paeta vähäks aikaa tätä realistista, vakavaa maailmaa, josta kukaan muu ei tietäisi siitä kuin ainoastaan minä. Elää niiden ihmeellisten olentojen keskellä, joista olet lukenut vain satukirjoissa. Luoda maailma, joka on sun näköises etkä tuntisi itseäsi enää yksinäiseksi ja että kuulut oikeasti jonnekin. Aina en vain jaksa olla aikuinen, tietää mitä maailmalla tapahtuu, olla tietoinen kaikesta siitä mitä sun pitää olla ja mitä ei. Kaikkialla on pahuutta, kuten kiusaamista, sotimista, naisia ja lapsia raiskataan, kouluampumisia, kaikkea mahdollista. Luottamus ihmisiin hiipuu sitä mukaan, kuinka ne kohtelevat ja jättävät pienimmätkin asiat tekemättä, mitkä voivat vaikuttaa johonkin lopun ikään.

 Uskon henkimaailmaan ja olen aina ollut kiinnostunut Kreikan mytologiasta ja niiden olennoista, kuten kentaureista. Myös lohikäärmeet ja vampyyrit kuuluvat kiinnostuksen kohteisiin. Ne ovat niin kiehtovia, upeita olentoja. Unelmoin monesti niiden olemassaolosta ja niiden näkemisestä. Siksi luen ja katson paljon kyseisiä elokuvia, animea ja kirjoja, ollakseni oikeasti aivan jossain muualla kuin kämpilläni.

En tiedä teistä, mutta minä ainakin uskon noihin otuksiin omalla tavallani ja pakenen kaikkea lukemalla, katsomalla elokuvia, joista vain harva tykkää katsoa niitä mun kans ja unelmoimalla tietenkin. Pointtini oli se, että jatka niiden asioiden haaveilemisesta ja unelmoimisesta, vaikka asioiden toteutuminen/ olemassaolo olisi epätodennäköistä. Sillä ainakin itse säilytän sitä, etten ole niin aikuinen, ainakaan kokonaan. Vähän pitää olla lapsi, jotta elämästä osaa nauttia edes jotain. 

Pientä mainostusta: Kuuntele M4M - Sadness! Korealaisiks he laulavat yllättävän hyvin Kiinaks, koukuttava biisi!♥