Tämänhetkinen sijaintini on koulun asuntolassa, fiilis on kuin jossain mielisairaalassa. Seinät harmaita/valkoisia, joka ikinen ääni kaikuu täällä ja kaikenlisäks olen täällä yksin. Eipä edellisissäkään asuntoloissa ole mitään kehumista, mut tää on ehk pahimpia asuntoloita jossa oon ollu. Puuttuu vain pakkopaita päältä ja vinksahtanut pääkoppa...
Syy miksi olen täällä, mulla on viikon kestävä hoitoviikko koulun navetalla, tehdään siis perushommia navetalla kuten oikeassakin työelämässä. Ei siinä muuten mitään mutta mua huolestuttaa noi aamuheräämiset... Mun pitää herätä aamuviideltä, jotta kerkeän syödä, tehdä aamutoimet, olla vähän ennen kuutta navetalla vaihtamas työvaatteet päälle ja olla valmiina kuudelta. Jos oot minuutin pari myöhässä, karjavastaava nuhtelee sua siitä. En todellakaan ole aamu-ihminen enkä tiedä mitä tuleman pitää, mut sen näkee sitten aamulla.
Viime aikoina päässäni on pyörinyt liikaa kysymyksiä eräistä asioista joista en viiti tälleen yleisesti kertoa. Kuvista voitte päätellä hyvinkin paljon mitä ajan takaa, mutta en aio sen enempää siitä kertoa, ymmärtäkää se. Asioiden pitäisi antaa vain mennä omalla painollaan eikä liikaa miettiä ja hätäillä niiden suhteen, mut minkäs sille mahtaa kun on tämmönen hätähousu, ajattelen asioita liikaa monelta kannalta ja liian järkevästi. Joskus se on oikein, jos kyseessä on ollut sellainen asia/tilanne, jossa on monta eri puolta mutta silti riskialtillinen eikä halua että siitä koituu itselleen mitään huonoa ja välttää sen seuraukset. Toisaalta, en haluisi ajatella kaikkea aina niin järkevästi, en voi sille mitään että ajattelen itseäni niin paljon ja sitä mitä tapahtuisi jos en toimisi järkevästi kuten yleensä toimin, kuin tekisi itselleen väkivaltaa että en tee niin kuin aina teen. Kunpa voisin edes joskus olla ajattelematta järkevästi, menis virran mukana ja miettis sitten miten toimii sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti