Voi tätä riemua kun pääsin pois koulust takaisin kämpille! Voin sanoa että viikkoon mahtui kaikenlaista tohinaa: verta hikeä ja kyyneliäkin ( okei, ei nyt sentään verta vuodatettu mut anyway) tuli tirautettua. En nyt tarkoita et olisin jotenkin liikuttunut siitä, mut se oli mulle sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. Ensin piti tottua aivan erilaiseen unirytmiin, oppia melko lyhyessä ajassa uusia asioita, tekemään sellaisia töitä mitä kotopuolen navetassa ei ole koskaan tultu tehtyä ja kohtaamaan erilaisia tilanteita. Väsymys painoi joka päivä ja lihakset olivat kipeinä vaikka kuinka teki työt omalla tahdilla. Univelkoja oli muutenkin aivan tarpeeksi ja koko homma ylikuormittui. Piti purra huulta ja jaksaa loppuun asti. Viikon aikana oli kaks karjavastaavaa ja molemmat olivat täysin erilaisia: vastaava 1 oli rento, mukava, ei antanut liikaa töitä ja opasti asioissa jos oli epäselvää. Vastaava 2 oli taas aivan erilainen persoona, antoi vähän liikaakin tehtäviä samaan aikaan, luonteeltaan vaativa ja tarkka, oli mukava jos osasi valita oikeat sanansa hänen seurassaan.
Kaiken sen työn jälkeen vastaava 1 arvioi minun työskentelyn koulun navetalla ja sain kiitettävän. Olin oikein iloinen siitä, mielestäni olen ihan hyvin pärjännyt vaikka välillä en osannut tietyissä asioissa luottaa itseeni ja sanoa itselleni että " mä osaan ja oon yhtä hyvä kuin muut". Jos jännitän jotain asiaa paljon ja jään miettimään sitä, sillon oon epävarma ja itseluottamusta ei siinä vaiheessa ole juuri ollenkaan. Oon myös hyvin tunnollinen asioissa, ehkä liiankin + asetan riman korkealle ilman että ajattelen sitä. Itseluottamusta pitäisi todellakin kehittää ja olla tarkkaavaisempi navetalla. Kyl mä tarkkailen ympärilleni, mut navetta on ensinnäkin iso ja elukoita on niin paljon, etten kerkeä/osaa/ kaikkea nähdä mitä ympärilläni tapahtuu. Kaikki se johtuu tästä häiriöstäni. Liikaa asioita mitä pitää muistaa ja tehdä lähes yhtä aikaa. Sit kun haluan tehdä asiat hyvin, oikeaoppisesti ja huolellisesti, käytän siihen liiankin paljon aikaa ja kuormitan lisää taakkaa itselleni..
Palaute sisälsi kuitenkin paljon positiivisia asioita ja kannusti mua olemaan rohkeampi ja luottavaisempi asioissa. Kävin vielä päivätarkastuksessa ja tein määrätyt tehtävät ennen kuin äiti tuli mua hakemaan koululta takaisin kämpille. Kun sain kamat järjesteltyä, hemmottelin itseäni kuumalla vanilijakylvyllä ja kylmällä lonkerolla, sen olin todellakin ansainnut. Uuden Vuoden juhliminen jäi, mutta aion ottaa vahingon takaisin kunhan pääsis täs joku vkloppu viihteen puolelle kavereiden kans.. (;
Nyt voisin vain makoilla, laittaa kynnet uuteen uskoon ja alkaa katsomaan Olipa kerran - sarjaa, huomenna sit takas koulunpenkille, näkee taas kavereita pitkästä aikaa~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti