tiistai 25. marraskuuta 2014

Never again to be the fool, Now I know that all is going away, Wait and daylight is done, We are terminal



Will the time of my life
Be one out of time
So seal me off from time
Our final night
Within vaults
That I have been dreaming of 
Forever where life is denied


Pian on marraskuu paketissa ja kuukausi vaihtuu joulukuuhun. Täällä lunta on vain ripauksen verran eikä tunnu yhtään siltä, että talvi olisi tällä hetkellä meneillään. Kuin syksy ja talvi oisivat jumittuneet paikoilleen tai jotai. Kylmyys tuntuu luissa ja ytimimissä asti vaikka kuinka paljon villavaatteita tunkee päälle. On tää välillä yhtä taistelemista omankin hyvinvoinnin kanssa, kun mieliala vaihtelee miten sattuu, mikään ei huvita, vituttaa ja haluis vaan nukkua talven yli. Onneksi musiikki pelastaa aina. Siitä saa voimaa, raskaisiin ja melankolisiin biiseihin on helppo samaistua ja siten purkaa omaa oloa paremmaksi. 



Olin viime viikolla tiistaista torstaihin Tampereella käymässä pitkästä aikaa. South Parkista on kulunut jo aikaa, mutta Tampereella on aina mukavaa käydä. Käytiin samana iltana kattomassa Nerve Endin ja The Black Dahlia Murderin keikkoja Klubilla. Molemmilla oli hyvät keikat. Harmi vain, ettei porukka ollut messis Nerven ollessa lauteilla. Tyypit vetää sen verta mehevää settiä, että huhhu. The Black Dahlia Murderin keikka oli taas ihan seko. Kuulin bändistä ekan kerran joskus ala-asteella, kun metalli musana alkoi kiinnostamaan enemmän. En oo hirveesti kuunnellut TBDM:n musaa, mutta kyllä se menevää ja asiallista oli mun mielestä. En saanut napattua mitää bändin keikkasälää, mut eräät herrasmies ojensi toisen settilistoista mulle. Kiitos kovasti hänelle! :) Niin ja sain mä pari hienoo Magic-korttia Nerven aikana, joissa oli hienosti kuvailtu omia bändin jäseniä.. hoho. 

Keikkojen jälkeen alkoi kupittelu ja bailattiin yömyöhään asti. Seuraavana päivänä makoiltiin kaverin kans pitkään potemas krapulaa. Illasta käytiin hakemassa pizzat kämpille ja katottiin Profane Omenin road movie. Se on tehty 2009 vuoden keikoista ja leffan kesto oli vaivaiset 5 tuntia. :D Mun oli tarkoitus kattoo tää jossai vaihees, koska kävin silloin aktiivisemmin PO:n keikoilla ja mut näkee muutamissa videoklipeissä plus tutustuin silloin mun hyvään kaveriin, Tanjaan PO:n keikalla. Sinä vuonna PO tuli todella tärkeäks bändiks ja se on sitä edelleen. Profane Omen on Suomen parhaita metallibändejä, mitä minä tiedän. Voi elämä mitä muistoja toi leffa toi mieleen noilta keikoilta♥ 




Jouluussa olisi sitten vuoden viimeiset keikat. Miten haikeelta se kuulostaakaan. Pidän (määrittelemättömän) tauon ja sit alkais tsekkaileen, että minkäs bändin perään sitä sitten lähtisi. Mulla on ainakin yks keikka tiedossa ja kesällä ois tarkoitus lähtee Tuskaan rellestämään. Saisin mun rässiliivin valmiiks seuraavan vuoden keikkoja ja festareita varten. Mitä kaikkee seuraava vuosi tuokaan tullessaan!

Black Dahlia Murder
Nerve End

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti