Morrjens! Viikko on taas pian finaalissa. On jo sellanen fiilis, et haluan jo pois täältä Pemolta ja aloittaa viettämään viikonloppua hyvässä seurassa! Lypsyviikko on mennyt todella hyvin, en ole oikeastaan oppinut sinä aikanaan mitään kovin uutta, koska olen kotopuolella lypsänyt periaatteessa koko ikäni ajan. On toki muutamia juttuja, mitä kotopuolella ei ole, mutta perusasiat on samat. Aamuvuoro on 6- 10 eikä se aika tunnu mun mielestä missään. Aamulla on tosin tympeetä herätä, mut kun pääsee navetalle ja lypsyhommiin nii siinä kummasti piristyy. Lypsyllä on loppujen lopuks aika rento meininki: Rokki soi radiosta, lehmät vaa seistä möllöttävät paikoillaan/ mussuttavat ruokaa samalla ja kunhan tarkkailee et lypsy sujuu hyvin. Aika kotoinen fiilis, ihan kuin olisin kotona lypsyllä isän ja veljien kans kuten aina.
Jotta tämä postaus ei olisi vain lypsämistä ja kantturoita, on mulla vähän muutakin asiaa. Nimittäin sana kiire. Kiireellä tarkoitan sitä, että on päästävä joka paikkaan nopeasti, äkkiä ja nyt heti. Saanko kysyä, että miksi? Mitä sä siitä hyödyt, jos sun pitää päästä jonnekin mahdollismman nopeasti? Tai jos on vaikkapa syömässä, niin miks ei vois syödä ateriaansa rauhassa ja nautiskella siitä? Tai jos ollaan muuten vaa menossa jonnekin paikkaan, kävelytahti on lähes juoksemista ettei itse pysy muiden perässä koska kiire? Mun mielestä tässä elämässä ei ole mihinkään kiire. Okei, se on aivan ymmärrettävää, jos on esim. nukahtanut pommiin tai muu vastaava tilanne. En ymmärrä sellaista kiirettä, että pitää olla joka paikkaan juoksemassa eikä voi ottaa ees vähän rennommin. Jos ihmiset tajuais ottaa rennommin eikä olisi kiireitä, tietyistä elämän asioista voisi nautiskella niin pitkään kuin haluaa, kuten ruokailessa. Ihmiset sais ottaa mallia ulkomaalaisista, varsinkin pariisilaisista ja ranskalaisista. He voivat ruokailla peräti 2 tuntia! Ateriaa syödessä he keskustelevat, lukevat lehtiä - tai yksinkertaisesti nautiskelevat ateriastaan. Tuo on sitä nautiskelemista!
 |
| Uusin luomus, "Music is the answer of the world, Music is the power to survive" |
Ei millään pahalla, mut joka kerta kun käyn Helsingissä, mua huvittaa helsinkiläisten juoksentelu kaupungilla. Itse kävelee sellasta löntystelyvauhtia ja katselee ympärilleen, kun muut säntäilevät sinne tänne, saattaa jopa kiireissään tönäistä eikä edes pyydä anteeksi. Näin on käynyt niin monta kertaa, et suorastaan naurattaa. Missään muualla en ole nähnyt sellasta vilinää kuin Helsingissä. Okei, iso paikka ja paljon ihmisiä, mut silti. Mietin joka kerta Helsingissä ollessani, että onko kiireestä tehty muoti-ilmiö vai onko ihmisillä oikeasti aina niin helvetin kiire joka paikkaan? Enhän minä tiedä siitä mitään, olen maalaisjuntti ja nuoruuteni elin maalla, lehmien keskellä eikä mulla ollu siellä kiire mihinkään, ellei siis oikeesti ollu sitä. Tai sit en vain ymmärrä sitä ja sen hienoutta. En kyllä näe siinä mitään hienoa, se vain stressaa, vitutuskäyrä nousee ja paniikki. En tykkää kiireestä, jos se tulee yhtäkkiä eikä voi tehdä muutaku ehtiä tiettyyn paikkaan niin nopeasti kuin pystyy. Oon ainakin itse opetellut nautiskelemaan tietyissä tilanteissa pitkään. Itse olen huomannut sen, että elämästä nauttii pikkusen pitempään, kun ei hoputa itseään ja suorita asioita tosta vaan. Elämästä pitää nauttia välillä niin, ettei ole mitään menoa eikä kiireitä. Kunhan olla möllöttää vaan!
 |
| Juu ei, ei ole tatuointi, Piirsin ruususet äidinkielentunnilla, oli vähän tylsää. |
Huomenna sit on vika aamuvuoro ja sen jälkeen pääsen kämpille ja noin kahen aikoihin nokka kohti Kajaania! Lähden parin kaverin kanssa kiertelemään Kajaanin kauppoja ja sen ihmeellistä elämää. Sit illalla The Ballsin lauteille astelee Turmion Kätilöt! Maltan tuskin odottaa, en ole sit Kuopiorockin jälkeen nähnyt Kätilöitä livenä pitkään aikaan, täällä ollaan jo täpinöissä!
Mun puolesta aurinkoista viikonloppua kaikille~ :)
Songs of the day
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti