The only time I can sing in tune, Is when I sing a song for you

Isabella

The empty scream

Tribal dolphin

Siinä on pläjäys uusia piirroksia joita olen piirrellyt viime aikoina. The empty scream kiehtoo minua kovasti ja yllätyin miten hyvä siitä tulikaan. Olen säästämässä rahaa uuteen tatuointiin ja tatuoinniksi aion ottaa jonkun piirroksistani, joka on mielestäni tatuoinnin arvoinen kuva ja jolla on jotain merkitystä minulle. Tuo saattaa olla yksi niistä vaihtoehdoista joista saatan ottaa leimattavaks mutta sitä harkitsen vielä pitkään. 

Nyt itse aiheeseen: Olin eilen illalla äitini kanssa tyttökuoro Allegron 15 - vuotisjuhlakonsertissa. Olen laulanut Allegrossa ylä- asteen aikoina ja olin mukana 2½ vuotta. Olisin ollut pitempäänkin, mutta masennus kävi ylivoimaiseksi eikä minulla ollut voimia enää käydä harjoituksissa joten lopetin kuoron kun pääsin ysiluokalle.

Olen harrastanut laulamista pienestä pitäen. Kaikki oikeastaan lähti siitä, kun yhtenä päivänä  koulussa oli laulukoe ja kaikki jännitti sitä hirveästi. Biisiksi olin valinnut Bryan Adamsin "Heaven" koska se oli sopi mun ääneen, hienot sanat ja kappale oli muutenkin upea.  Kun tuli mun vuoro, itsekin jännitin mutta kun avasin suun ja aloin vaan laulaan, jännitys häivisi ja annoin palaa niin paljon kuin lähti. Laulamisen jälkeen ope sanoi lyhyesti ja yitmekkäästi: "Wau. En osaa sanoa mitään, puhdas kymppi!" Olinko edes riemuissani tästä ja jos muistan oikein, mä olin ainut luokalta joka sai kympin laulukokeesta, muut oli aika kateellisia sen jälkeen :D

Kuoroon päädyin, kun olin musiikintunnilla ja jos oikein muistan, oli meneillään joku laulukoesysteemi tai ihan normi tunti. Opettaja piti mun äänestä ja kutsui mut kuoron koelauluihin mistä innostuin kovasti. Jännitin koelauluja ja että mitä tuleman pitää. Kokeissa minun piti laulaa joku itse valitsema kappale, testattiin rytmitajua ja kuinka korkeelle pääsee omalla äänellä. Voin sanoa että koe mun kohdalta ei menny mun mielestä ihan putkeen. Olin koeajalla mutta näköjään en sitten enää ollut kun olin ollut kuorossa jo jonkun aikaa eikä asiasta tullut mitään puhetta.

Kuoron myötä laulaminen alkoi olla  osa  minua entistä enemmänja yksi tärkeimmistä asioita elämässäni. Se, että pääsi kehittämään omaa lauluääntään sekä itseään kuorossa, tekemään töitä sen eteen, esiintymään ja matkustelemaan sekä Suomessa että ulkomailla. Itsensä ilmaiseminen laulamalla on jotain niin parasta mitä ihminen voi tehdä. Alussa mulla oli hieman nasallinen ääni, mutta kuorossa ollessa nasallisuus hävisi, ääni vahvistui ja hengitysharjoitusten ansiosta pääsin paljon korkeammalle laulaan kuin yleensä! 

Kuorossa on neljä ryhmää jotka ovat jakautuneet 1- 2 alttoihin ja 1-2 sopraanoihin. Olin 1. altoissa, ääni oli sopivan matala ja siinä ryhmässä oli hyvä olla. Kuoron aikana koin hienoja asioita kavereiden kanssa ja huomasin oman kehitykseni niiltä ajoilta jolloin ääneni ei ollut niin hyvä ennen kuin liityin kuoroon. Olen siitä kiitollinen kuoronvetäjille ja kaikesta siitä mitä sain kokea kuorossa.

Kuorossa oli paljon nuoria, uusia kasvoja joita en tuntenut lainkaan, mutta olivat sen ikäisiä kun minä ja moni muu minun aikaan oli kuorossa. Ohjelmistossa oli myös muutama tuttu kappale joita tuli laulettua joskus, tuli tippa linssiin kun niitä kuuli pitkästä aikaa. Kaikki kuoromuistot tulvahtivat mieleen, ne onnistuneet keikat, kuoromatka Latviassa yms, muut muistot. Sillä hetkellä kaipasin niitä hetkiä ja myös niitä musiikintunteja, mitä oli ylä-asteella. Muistelen niitä lämmöllä, ne antoivat voimaa aina kun niitä muistelee. Konsertti oli kokonaisuudessaan mahtava, olen todella iloinen että kuoro on pysynyt niinkin pitkään kasasssa ja toivottavasti pysyvät vielä pitkään. Konsertin jälkeen kävin toista kuoronvetäjää (joka oli minun entinen musiikinopettaja ylä-asteella) kiittämässä hienosta konsertista ja siitä että olen saanut olla osallisena kuorossa ja kaikesta siitä liittyvästä. Olin todella iloinen että hän tunnisti minut vaikka me näimme viimeksi koulun kevätjuhlassa. 

Laulaminen on edelleen tärkeä asia mulle, vaikken sitä harrastaisi missään tai laula usein niin kuin joskus kuoroaikoina. Haluaisin toki jotain sen tapaista tehdä jotta laulaminen ei jäisi kokonaan pois, mutta koulu vie aikaa sun muut. Tekosyitähän nuo toisaalta on, jos oikeasti haluaisin jatkaa laulamista nii pitäis asialle tehdä jotain, mut nii, se jääkin sitten siihen. Ehkä joku päivä otan itteäni niskasta kiinni ja teen jonkun ihmeen että pääsisin taas laulamaan niin kuin ennen. 

I've been waitin' for so long 

for something to arrive

for love to come along

now our dreams are comin' true

through the good times and the bad

Yeah, I'll be standin' there by you