En tiedä miksi, mutta tämä kuva kuvaa tämänhetkistä elämääni. Jos luulette kuvan perusteella ettenkö ole onnellinen niin päinvastoin. Olen onnellinen kuin koskaan ennen. Tai että olen surullinen, ei se ole sitäkään. Ehkä tuo kuva kuvaa sitä, että olen hieman eristäynyt ja yksinäinen - positiivisella tavalla. Olen jo lapsesta asti viihtynyt omissa oloissani tähän päivään asti, vaikka näin vanhemmiten koin sen negatiiviseksi asiaksi. Vähitellen tajusin, että yksinäisyys voi olla iloinen asia, aloin opetella sitä ja olen lopulta hyväksynyt asian sellaisenaan kuin se on. Toki pidän muiden ihmisten seurasta, kunhan ei ole liikaa ihmisiä samassa seurueessa.
Koen olevani aina yksin sekä hyvällä että huonolla tavalla. Isossa porukassa olen totaalisen yksin, vaikka olisin monen kanssa siinä tilassa, kaikki ovat omissa porukoissaan enkä osaa liittyä seuraan koska olen asioista ihan pihalla mistä he parhaillaan keskustelevat ja se saa minut vaivaanntuneeksi. mutta jos on vain yksi ihminen, joka on seurassani, silloin en ole yksin. Kaksin on paljon helpompi olla, pystyy keskustelemaan syvällisistäkin asioista ja itse koen sen miellyttäväksi kuin isossa porukassa keskusteleminen. No, sitten kun ketään ei ole seurassani, voin olla omissa oloissani, nauttia hiljaisuudesta, mietiskellä ja olla vain eikä ole kiire minnekään Sitten tulee halu nähdä ihmisiä ja juuri silloin olisi seura paikallaan, mutta sitä ei aina ole saatavilla, maaseudun peräsuolessa kun asun. Kaikki hyvät kaverit asuvat kaukana ja heitä ei tule nähtyä kovin usein.
Yksinäinen, mutta onnellinen.
<3
VastaaPoista