En ala

Että osaakin olla tuuria: Olin juuri viikon kipeä, poskiontelotulehduksessa. Tänään alkoi kivasti menkat ja ihanan kivuliaat, otin lääkkeen, helpotti, MUTTA olo oli edelleen huono. Tuli pahoinvointiaaltoja, kävin vessassa et oksettaako, ei tullu mitään. Ravasin moneen kertaan vessas ja oksensin sappinesteet pihalle, ai että tuntui mukavalle. Olo on entistä huonompi, en voi syödä mitään kun on niin huono olo enkä halua oksentaa uudestaan. oon ollut tämän vuoden aikana monta kertaa kipeänä... ei kiva.

Toiseksi viimeinen viikko on siis lähtenyt käyntiin huonolla tavalla eli tulla näinkin kipeäksi taasen. On se jännää että yks vuosi vierähtää niin nopeasti ohi, että sitä ei edes huomaa. Välillä aika menee toosi hitaasti, mut sitten välillä liiankin nopeasti, ettei meinaa pysyä menossa mukana. RB:n kanssa olisi vielä kolme keikkaa, torstaina lutakon kahvilassa, perjantaina Äänekosken Bub Markuksessa ja sunnuntaina Makkararock. Toivottavasti olisin keikkoihin mennessä paremmassa kunnossa, missasin jo yhen keikan viime viikolla, yhtään keikkaa en ole muistaakseni missannu sen takia et oisin ollu kipeänä. Nojaa, kai ne pärjäsivät hyvin ilman minuakin, oon vaan yksi laulaja....

Joka paikkaan särkee ja koskee enkä saa missään olla oikein rauhassa kuin ainoastaan kirjastossa. En voi edes nukkua tai levätä omassa huoneessani kun kiekkohullut rääkyy ja huutaa ja kiroavat oleskelussa telkku aivan täysillä. Haluaisin vain, että olisi hiljaista eikä mistään kuuluisi mistään mitään melua. Täältä sitä sopii toivoa, missään ole hiljaista.... paitsi kirjastossa tietenkin. Haluisin kyllä omaan huoneeseen lepäämään, mut noi hirmut pitää sen verran kovaa meteliä, ettei ees Erkki Venäläinen kestäisi korvien puolesta melua....

I'm going to have to run away, I'm sure that I belong some other place
I've seen another side of all I've seen,

It's hard enough to see the world as it is and hold on anything
without these quiet times, coming round here