Ei voi muuta sanoa kuin, että tää räkätauti osaa olla sitkeä. Tähän päivään asti olen nukkunut todella huonosti, nukkunut pätkittäin ja heräillyt siihen kun ei voi hengittää nenän kautta, joutunut niistämään joka hemmetin kerta nenä aivan verille ja koittaa nukahtaa uudelleen kunnes sama toistuu aina uudestaan ja uudestaan. Olen koko ajan väsynyt, mikään ei kiinnosta, ei haluta syödä tai tehdä mitään, leffojen katseleminen piristää hieman ja musiikin kuuntelu. Tänään piristyin kovasti kun postista tuli tilaamani liput KuopioRockiin. Odotan sitä festaria innolla. Vakkarifestari, missä käyn joka kesä, sanoisinko että Suomen parhaita festareita.
Sitten aloin vanhempien kanssa keskustelemaan autokoulusta, niiden opiskeluista sun muusta. En tiedä, mutta mua alkoi arveluttaa koko homma aloittaa tänä kesänä. Vaikka olen kohta 19, mua silti hieman pelottaakin koko ajatus. Mietin, että miten Dysfasia vaikuttaa minuun sinä aikana kun olen liikenteessä, muistanko kaikkia niitä asioita, mitä pitäisi muistaa tien päällä? Muistaa kaikki liikenteenmerkit? Musta jotenkin tuntuu, etten ehkä ole vielä valmis menemään autokouluun. Voisin himas isäni avustuksella opetella ajamaan autoa ja muutaman vuoden päästä - Kun on enemmän varmuutta ja itseluottamusta asiaan - voisin sitten mennä autokouluun. Onneksi vamhempani ymmärsivät eivätkä painostaneet mua aloittaa autokoulua. Aloin sitten jostain syystä itkemään. Kai minua pelotti ja osakseen väsytti ja kun olen edelleen kipeä. Reagoin asioihin kai turhan herkästi....
Toisaalta jos aloittaisin autokoulun nyt, mulla olisi vapaus kulkea autolla minne haluan, töihin jotka sijaitsevat kaukana kotoa, lähteä kaverin luokse jos hän itse ei pääse meille, olla kuskina kavereille tai jos on joku reissu ja pitää lähteä kauemmas niin auton rattiin ja menoks. Silti musta tuntuu ettei mulla ole vielä tarpeeksi varmuutta aloittaa autokoulua. Se maksaa ihan hemmetisti ja tulee maksamaan vielä enemmän. Kaikki teoriatunnit, ajotunnit samassa paketissa. Ja miten Dysfasia ilmenee autokoulun opiskelussa? No, sanotaan näin, että opin paremmin käytännössä kuin teoriassa. Teoria-asiat eivät jää mieleeni lainkaan, ehkä sellaisia pieniä asioita. Käytännön kautta muistan paremmin mitä kussakin asiassa tehdään, sitä kautta oppiminen on minulle helpointa enkä menetä hermojani, kun taas teoria-asioissa jokunen kirosana saattaa lentää ja liikaselitettyjä asioita on hankala muistaa. Joudun tekemään joka ikisessä asiassa tuplasti enemmän töitä kuin ns. "normaalit", joilla ei ole kyseistä häiriötä.
On toki olemassa sellaisiakin ihmisiä, joilla on sama häiriö, mutta oppivat paremmin teorian kautta kuin käytännössä. Tiedän tämäntapaisia henkilöitä, jotka taitaa teoriat sun muut, mutta sitten kun siirrytään käytännön oppeihin, se on heille hankalaa. Jos asiasta kiinnostuitte, laittakaa Googleen hakusanaksi "Dysfasia".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti