Vihdoin ja viimein Nikon D3100 on saapunut kotiin! Kävin äidin kanssa keskustassa ja oli puhetta että nyt olisi korkea aika hankkia järkkäri mulle, kesän aikana on tulossa muutamia kuvauskeikkoja ja keikkoja varten ostettiin tuo murikka, kamera on nyt latauksessa että koitan odotella kärsivällisesti että se latautuisi kunnolla ja pääsisin harjoittelemaan järkkärillä kuvaamista. Olen niin iloinen uudesta kamerasta että ei mitään rajaa! Nyt pääsen kunnon kameralla kuvaamaan ja saada hienoja kuvia. Lupasin vanhemmilleni, että teen kameranhankintaa vastaan töitä kotona ja meidän kotitilasta kevätalbumin, ottaa siis kuvia meidän eläimistä, arjen työstä, pelloista, metsistä - kaikesta mitä isä tekee työssään ja mitä siihen kuuluu, maksavat mulle siitä myös pientä korvausta, että teen albumin mielelläni heille.
Nyt sitä ollaan kauan odotetulla kesälomalla, koulu loppui tuossa viime perjantaina. En jäänyt kevätjuhliin kun ne alkoi vasta viideltä eikä isä olisi pystynyt iltahommien takia lähteä minua hakemaan, joten lähdin siinä aamupäivästä, pakattiin kamat kämpiltä autoon ja hyvästelin ne ihmiset ketä näin, kaikkia muita halasin siinä ketkä oli ympärilläni - Paitsi exää en halannut. Eipä hänkään näyttänyt siltä et oltaisiin voitu halaa. Ihan sama, ei kiinnosta. Eipähän tarvitse nähdä sen ihmisen naamaa - toivottavasti ei enää koskaan. En ehtinyt ihan kaikkia ihmisiä halaamaan, mikä harmittaa hieman mua, mut sille ei voi enää mitään, onneksi voi soitella ja pitää yhteyttä netissä niihin ihmisiin ja koittaa nähä heitä ees joskus.
En ole sittenkään varma haluanko oikeasti nuoriso-ohjaajan koulutukseen. Vaikka minulta löytyy luonnetta siihen, ei se ole haaveilemani ammatti ja tehdä sitä lopun ikääni kyllästymättä siihen. Mietin sitten, että minne muualle ja mitä voisin opiskella ja valmistua siitä ammatikseen. Aluksi mietin kosmetologin linjaa, tyyliin maskeerajan alaa. Kattelin kouluja ja niiden opiskelujen hintoja - Herrajestas että ne osaa olla kalliita! Olin sillee, et joo ei ehkä toi kosmetologin homma ole minua varten. Sitten tuli mieleen, että valokuvaajan ammatti ois tosi jees. Surffasin netissä ja löysin yhden hyvän kansanopiston, missä voi opiskella ammattivalokuvaajaksi. Sinne hain ja nyt jännitetään vastauksia. Toivoisin kyllä, että pääsisin tuonne kouluun opiskelemaan valokuvaamista, se kuitenkin kiinnostaa minua enemmän kuin nuorsio-ohjaajan opinnot, mutta jos en pääse sinne niin sitten menen nuvalle.
No, sen näkee sitten, minne pääsee ja minne ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti