I don’t get drum and bass, The future freaks me out

Are we parts of the puzzle Small pieces in a major plan Fuppets on a string being run by master Formed and shaped like clay

 Taas on viikonloppu vietetty himassa ja kämpille palailtu. Vaikka puuhaa on ollut mukavasti, näki taas perhettä ja muuta mukavaa, fiilis on silti ollut vaihteleva viime aikoina. Pää täynnä kysymyksiä, epävarmuutta ollut ilmassa ja itkua. En haluu avautua asiast kovin isosti, mut esitän asian näin, että ne liittyy tulevaisuuden asioihin ja siitä kauemmas oleviin asioihin, joita olin alustavasti suunnitellut. Kävi ilmi niiden toispuoleiset asiat ja no, sitä ollaan melkein lähtöruudussa. Siitä sitten tullut painoo hartioille plus muista asioista. Kunpa vain osais olla stressaamatta näistä..

tumblr

Näiden lisäksi oon nukkunu törkeen huonosti kahen kolmen viikon aikana. Vaikee nukahtaa ja herään aina tuntia aikasemmin herätyskelloo. Rasittavaa, kun ei voi herätä sillon kun herätyskello soi vaan tuntia aikasemmin, etten varmasti saa enään nukutuks ja päivä on sen ansiosta osittain pilalla. Jäätävä väsymys koulussa ja kun pitäisi jaksaa vaikka matikkaa tai maatalouspolitiikkaa ajatella... siitä ei tule yhtään mitään. Makoilen kämpillä silmät ristis koulun jälkeen kuin aivokuollut. juu ei kiva.
Synkistelyn lisäks on mulla jotain kivaakin kerrottavana. Tein tossa jokunen aikaa sit pari piirrosta. Olkeepa hyöveli.

The Red Deer.

Mulla oli melko pitkään tämänkaltainen idea. Piirtää peuran pää ja jotain psykedeelistä/ boheemimeininkiä ja kuvioidut sarvet. Ihan hauska ja melko yksinkertainen oli piirtää, ei ollut vaikee tehdä. 

Davy Jonesin kaikki tietää. Likaantunut vasen käsi kiittää. 

Sen sijaan Danko Jonesissa oli hitokseen työtä. Sävytyksiä ja varjostuksia oli melko hankala piirtää ja vieläkin häiritsee toi "viiksiosa" kun se on tummempi osa muihin verrattuna. Hiton itsekriittisyys. Ja kädestäni voitte päätellä, et väriä on jyystetty työhön, kun käsi on ollu melkei musta sormenpäästä lähtien. Oon tähän kumminkin tyytyväinen, kokemusta karttuu vaan näistä ja saa lisää kehitystä seuraaviin töihin. 
Toissailtana kun iltahommat navetalla oli siltä päivältä paketissa, näin miten aurinko alkoi laskemaan metsän taakse ja maalasi syksyn värejä taivaalle ja puihin. Kipasin hakemaan kameran sisältä (kerrankin on kamera messis, jes!) ja otin muutamia kuvia isohkon pusikon takaa. Oli kivaa kuvata jotain pientä pitkästä aikaa, ei vaan ole ollut insipistä ja halua kuvata mitään. Syksy ei kuulu suosikkivuodenaikoihin, mut syksyssä värit ovat todella kauniita. 

Huomenna onkin vapaapäivä mulla, saan nukkua univelkoja pois ja levätä kunnolla. Sitten pari hassua päivää koulua ja torstaina nokka kohti Jyväskylää Deathstarsia kattomaan. Oijoii, toivottavasti reissusta tulee mukava!