This is my life, All the pain, all the joy it brings

Miksi maanantait ovat olemassa? Miksei viikonloput voisivat olla pitempiä? Jo eilen alkoi vitutuskäyrä nousemaan, kun saavuimme kaverin kans kortinurkille Kuopiosta. Viikonloppu oli jotain niin loistavaa, hämmentävää, hauskaa ja mieletöntä, että siitä hetkestä en olisi halunnut päästä pois. Päässä soi rikkipäät, koirapojat ja monet muut biisit enkä saa siitä millään tarpeeksi! Harmi vain, että pojat suunnistavat kauemmas, että lopuille keikoille on hankalampaa päästä. Perhanan pojat, en kestä! Tuntuu niin tyhjältä eikä pysty tai jaksa ajattelemaan mitää muutaku keikkaa, keikkaa ja keikkaa. Keikan jälkimasennus on niin syvältä.

Jotenkin oon alkanu muutamien keikkojen jälkeen tykkäämään Stam1nasta yhä enemmän ja enemmän. Olen mä niistä aina tykännyt, mut en oo aikaisemmin näin paljon.  Mulla on niin hirveä hinku nähä heitä uudestaan ja uudestaan siihen kyllästymättä. Se energia, mikä heistä välittyy yleisöön on jotain todella käsittämätöntä. Sielu ikään kuin irtautaa kehosta, riehuu  ja laulaa yhdessä muiden kanssa..... se on sanoinkuvaamaton fiilis.

Sekä henkan että kulttuuriareenan keikat olivat mahtavia.  Vaikeaa lähteä erottelemaan kumpi olisi parempi. Henkassa oli tiiviimpi tunnelma, mutta nuokkarilla tuli biisejä, mitä ei soitettu henkassa ja siellä se tunnelma oli jollain erikoisempi ja Hyrden sanoin raikas.

Lämppäribänditkin olivat yllättävän positiivisia, varsinkin Jaakko & Jay. Kuuntelin sitä youtubesta eikä se silloin vaikuttanut kovin erikoiselta, mut kun pojat pisti hösseliks henkas, oli kyllä todella veikeä! Biisit olivat ihmeellisen lyhyitä ja jotkut kuulostivat samanlaisilta, mut se meininki oli mahtava ja ne rumpalin viikset, Huhhu, ne oli jäätävät! Myös nuokkarilla Human waste disaposal unit oli täynnä tiukkaa asennetta ja energiaa. 

Nyt ei auta muu kuin käydä taas koulua ja palata ankeaan arkeen. Flunssa alkaa hiljalleen antaa periksi. Niskat pirun kipeät ja vasemmassa reidessä on kiva mustelma, mutta eii se mitään, se kuuluu asiaan! Pitää taas katella mille keikoille sitä lähtis kunhan saisi massia jotenkin säästettyä. Jos nyt kuitenkin huilis jonkun aikaa, vaikka kuinka olisi kova hinku päästä taas tien päälle ja pistää pää sekaisin keikkahuumasta. Tää on osa mun maailma ja osa mun elämää.

Muttaah, puhukoot kuvat nyt puolestaan.

Jaakko & Jay

Kuvista ei voi  tietenkään huomata, että tyksin kaikasta..♥

Henkan settilista~

♥

Elämänohjeita henkan vessasta.

Vielä tähän loppuun viikonlopun motto: Miehet antavat periksi, Minä en koskaan anna periksi.
Nii ja ES pirisee.